Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

2. Samuelin kirja 13:1–39

13  Tämän jälkeen tapahtui seuraavaa: Daavidin pojalla Absalomilla+ oli kaunis sisar, jonka nimi oli Tamar,+ ja Amnon,+ Daavidin poika, rakastui+ häneen.  Ja se oli Amnonille niin ahdistavaa, että hän tunsi itsensä sairaaksi+ sisarensa Tamarin takia, koska tämä oli neitsyt, ja Amnonista näytti+ vaikealta tehdä hänelle yhtään mitään.+  Mutta Amnonilla oli ystävä nimeltään Jonadab,*+ Daavidin veljen Siman+ poika, ja Jonadab oli hyvin viisas mies.  Niin tämä sanoi hänelle: ”Miksi sinä, kuninkaan poika, olet aamu aamulta noin allapäin? Etkö kerro minulle?”+ Tähän Amnon sanoi hänelle: ”Olen rakastunut Tamariin, veljeni Absalomin sisareen.”+  Silloin Jonadab sanoi hänelle: ”Asetu makuulle vuoteeseesi ja tekeydy sairaaksi.+ Ja isäsi tulee varmasti katsomaan sinua, ja sinun on sanottava hänelle: ’Sallithan sisareni Tamarin tulla tänne ja antaa minulle leipää kuin potilaalle, ja hänen on valmistettava lohdutusleipää silmieni edessä, niin että voin nähdä sen, ja minun on saatava syödä hänen kädestään.’”+  Silloin Amnon asettui makuulle ja tekeytyi sairaaksi,+ ja niin kuningas tuli häntä katsomaan. Sitten Amnon sanoi kuninkaalle: ”Sallithan sisareni Tamarin tulla tänne ja leipoa kaksi sydämen muotoista kakkua silmieni edessä, niin että saan potilaana ottaa leipää hänen kädestään.”  Silloin Daavid lähetti sanomaan Tamarille taloon: ”Menisitkö veljesi Amnonin taloon valmistamaan hänelle lohdutusleipää.”  Niin Tamar meni veljensä Amnonin+ taloon tämän ollessa makuulla. Sitten hän otti taikinaa ja vaivasi sen ja teki kakut hänen silmiensä edessä ja kypsensi sydämen muotoiset kakut*.  Lopuksi hän otti syvän pannun ja kaatoi siitä hänen eteensä, mutta Amnon kieltäytyi syömästä ja sanoi: ”Toimittakaa kaikki pois minun luotani!”+ Silloin kaikki menivät pois hänen luotaan. 10  Amnon sanoi nyt Tamarille: ”Tuo lohdutusleipä sisähuoneeseen, niin että saan potilaana ottaa sitä sinun kädestäsi.” Silloin Tamar otti sydämen muotoiset kakut, jotka hän oli tehnyt, ja vei ne veljelleen Amnonille sisähuoneeseen. 11  Kun hän tuli tämän lähelle, jotta tämä söisi, tämä tarttuikin+ häneen ja sanoi hänelle: ”Tule, sisareni,+ makaa+ kanssani.” 12  Mutta hän sanoi hänelle: ”Ei, veljeni! Älä nöyryytä+ minua, sillä niin ei ole tapana tehdä Israelissa.+ Älä tee tätä häpeällistä typeryyttä.+ 13  Ja mihin minä panisin häväistykseni? Ja sinä – sinusta tulee kuin yksi mielettömistä miehistä Israelissa. Ja puhuthan nyt kuninkaalle, sillä hän ei kiellä minua sinulta.” 14  Eikä tämä suostunut kuuntelemaan hänen ääntään, vaan käytti suurempaa voimaa kuin hänellä oli ja nöyryytti+ hänet ja makasi hänen kanssaan.+ 15  Amnon alkoi nyt vihata häntä hyvin suurella vihalla, sillä viha, jolla hän häntä vihasi, oli suurempi kuin rakkaus, jolla hän oli häntä rakastanut, niin että Amnon sanoi hänelle: ”Nouse, mene tiehesi!” 16  Tähän hän sanoi hänelle: ”Ei, veljeni, sillä* tämä pahuus lähettäessäsi minut pois on suurempi kuin tuo toinen, jonka olet minulle tehnyt!” Eikä Amnon* suostunut kuuntelemaan häntä. 17  Sen jälkeen Amnon* kutsui palvelijansa, joka häntä palveli, ja sanoi: ”Lähetähän tämä luotani ulos ja lukitse ovi hänen jälkeensä.” 18  (Mutta hänen yllään oli raidallinen+ pitkä vaate, sillä senkaltaisiin hihattomiin vaatteisiin oli kuninkaan tyttärillä, neitsyillä, tapana pukeutua.) Niin hänen palvelijansa lähti viemään häntä ulos, ja hän lukitsi oven hänen jälkeensä. 19  Silloin Tamar pani tuhkaa+ päänsä päälle ja repäisi raidallisen pitkän vaatteen, joka hänellä oli yllään, ja piti käsiään* päänsä päällä+ ja meni pois huutaen mennessään. 20  Tällöin hänen veljensä Absalom+ sanoi hänelle: ”Veljesi Amnonko+ oli kanssasi? Ja nyt, sisareni, pysy vaiti. Hän on veljesi.+ Älä sydämisty tästä asiasta.” Ja Tamar alkoi asua veljensä Absalomin talossa, vaikkakin toisten seurasta erillään. 21  Ja kuningas Daavid itse kuuli kaikesta tästä+ ja suuttui kovasti.+ 22  Eikä Absalom puhunut Amnonille pahaa eikä hyvää, sillä Absalom vihasi+ Amnonia siksi, että tämä oli nöyryyttänyt hänen sisarensa Tamarin. 23  Ja kahden täyden vuoden kuluttua tapahtui, että Absalomille tuli lampaiden keritsijöitä+ Baal-Hasoriin, joka on aivan lähellä Efraimia,+ ja Absalom kutsui sinne kaikkia kuninkaan poikia.+ 24  Niin Absalom tuli sisään kuninkaan luo ja sanoi: ”Katso, palvelijallasi on nyt lampaiden keritsijöitä! Jospa kuningas ja hänen palvelijansakin lähtisivät palvelijasi kanssa.” 25  Mutta kuningas sanoi Absalomille: ”Ei, poikani! Älkäämme sentään kaikki lähtekö, ettemme olisi sinulle taakaksi.” Vaikka hän hartaasti pyyteli+ häntä, hän ei suostunut lähtemään, vaan siunasi+ häntä. 26  Lopulta Absalom sanoi: ”Jos et sinä tule, niin annathan veljeni Amnonin tulla kanssamme.”+ Tähän kuningas sanoi hänelle: ”Miksi hänen pitäisi lähteä kanssasi?” 27  Ja Absalom pyyteli häntä hartaasti,+ niin että hän lähetti Amnonin ja kaikki kuninkaan pojat hänen kanssaan.* 28  Sitten Absalom käski palvelijoitaan sanoen: ”Katsokaahan, että kun Amnonin sydän on viinistä hyvällä tuulella+ ja minä sanon teille: ’Lyökää Amnon maahan!’, niin teidän on surmattava hänet. Älkää pelätkö.+ Enkö minä itse ole teitä käskenyt? Olkaa lujat ja osoittautukaa urhoollisiksi miehiksi.” 29  Niin Absalomin palvelijat tekivät Amnonille niin kuin Absalom oli käskenyt.+ Silloin kaikki muut kuninkaan pojat nousivat ja istuivat kukin muulinsa* selkään ja lähtivät pakoon. 30  Ja tapahtui, että heidän ollessaan matkalla Daavidille tuli sanoma, joka kuului: ”Absalom on lyönyt kaikki kuninkaan pojat, eikä heistä ole jätetty jäljelle ketään.” 31  Tällöin kuningas nousi ja repäisi vaatteensa+ ja asettui maahan makaamaan,+ ja kaikki hänen palvelijansa seisoivat vieressä vaatteet repäistyinä.*+ 32  Mutta Jonadab,+ Daavidin veljen Siman+ poika, vastasi ja sanoi: ”Älköön herrani ajatelko, että kaikki nuoret miehet, kuninkaan pojat, on surmattu, sillä ainoastaan Amnon on kuollut,+ koska Absalomin käskystä on tapahtunut sellaista, mikä oli määrätty+ siitä päivästä alkaen, jona hän nöyryytti+ hänen sisarensa Tamarin.+ 33  Älköön siis herrani, kuningas, nyt panko sydämelleen sanaa, joka sanoo: ’Kaikki kuninkaan pojat ovat kuolleet’, sillä ainoastaan Amnon on kuollut.” 34  Sillä välin Absalom lähti pakoon.+ Myöhemmin nuori mies, vartiomies,+ nosti silmänsä ja näki, ja katso, paljon väkeä oli tulossa hänen takanaan olevalta tieltä vuorenrinnettä pitkin.* 35  Tällöin Jonadab+ sanoi kuninkaalle: ”Katso! Kuninkaan pojat ovat saapuneet. On siis käynyt palvelijasi sanan mukaan.”+ 36  Ja tapahtui, että heti kun hän oli lakannut puhumasta, katso, kuninkaan pojat saapuivat ja korottivat äänensä ja itkivät, ja myös kuningas ja kaikki hänen palvelijansa puhkesivat hyvin suureen itkuun. 37  Mutta Absalom pakeni mennäkseen Gesurin kuninkaan+ Talmain,+ Ammihudin pojan, luo. Ja Daavid* suri+ poikaansa kaiket päivät. 38  Absalom puolestaan pakeni ja meni Gesuriin,+ ja hän oli siellä kolme vuotta. 39  Lopulta kuningas Daavidin sielu* kaipasi lähteä* Absalomin luo, sillä hän oli lohduttautunut Amnonista, siitä että tämä oli kuollut.

Alaviitteet

Tai ”Jehonadab”, kuten muualla M:ssä.
Ilmeisesti hän ei paistanut niitä uunissa vaan keitti ne rasvassa kuten munkit.
”Ei, veljeni, sillä”, LXXLagardeIt.
Kirjm. ”hän”, mask.
Kirjm. ”hän”, mask.
”käsiään”, LXXVg; M: ”kättään”.
LXX päättää jakeen seuraavasti: ”Ja Absalom laittoi kuninkaan pitojen kaltaiset pidot.”
muulinsa”. Hepr. pir·dō′; tämän sanan ensimmäinen esiintymä.
”ja kaikki hänen palvelijansa, jotka seisoivat hänen ympärillään, repäisivät päällysvaippansa”, LXXVg.
LXX lisää: ”Ja tähystäjä lähestyi ja ilmoitti kuninkaalle ja sanoi: ’Olen nähnyt miehiä [tulevan] Horonaimiin johtavalta tieltä vuorenrinnettä pitkin.’”
Lisätty surijan tunnistamiseksi; SyVg: ”Daavid”; LXX: ”kuningas Daavid”; M: ”hän”.
”sielu”, fem., lisätty feminiinissä olevan heprean ”kaivata”-verbin mukaisesti, kun taas ”kuningas Daavidin” on mask.; LXX: ”kuninkaan henki”.
Kirjm. ”nääntyi [kaipauksesta] lähteä”.