Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

2. Mooseksen kirja 32:1–35

32  Sillä välin kansa saattoi nähdä, että Moosekselta kului kauan aikaa, ennen kuin hän tuli alas vuorelta.+ Niin kansa kokoontui Aaronin ympärille ja sanoi hänelle: ”Nouse, tee meille jumala*, joka kulkee edellämme,+ sillä Mooseksesta, tästä miehestä joka johdatti meidät pois Egyptin maasta,+ emme todellakaan tiedä, mitä hänelle on tapahtunut.”  Tällöin Aaron sanoi heille: ”Irrottakaa kultaiset korvarenkaat,+ jotka ovat vaimojenne, poikienne ja tyttärienne korvissa, ja tuokaa ne minulle.”  Ja kaikki kansa alkoi irrottaa kultaisia korvarenkaita, jotka olivat heidän korvissaan, ja he toivat niitä Aaronille.  Sitten hän otti kullan* heidän käsistään ja muotoili sitä+ kaivertimella ja ryhtyi tekemään siitä valettua vasikkapatsasta.+ Ja he* sanoivat: ”Tämä on sinun Jumalasi*, oi Israel, se joka johdatti sinut pois Egyptin maasta.”+  Kun Aaron sai nähdä tämän, hän alkoi rakentaa alttaria sen eteen. Lopuksi Aaron huusi ja sanoi: ”Huomenna on juhla Jehovan kunniaksi.”  Niin he nousivat varhain seuraavana päivänä, ja he uhrasivat polttouhreja ja esittivät yhteysteurasuhreja. Sen jälkeen kansa istui syömään ja juomaan. Sitten he nousivat pitämään hauskaa.+  Jehova sanoi nyt Moosekselle: ”Mene, astu alas, sillä kansasi, jonka johdatit pois Egyptin maasta, on toiminut turmiollisesti.+  Äkkiä he ovat poikenneet siltä tieltä, jota olen käskenyt heidän kulkea.+ He ovat tehneet itselleen valetun vasikkapatsaan ja kumartavat sitä, ja yhä uudelleen he uhraavat sille ja sanovat: ’Tämä on sinun Jumalasi*, oi Israel, se joka johdatti sinut pois Egyptin maasta.’”+  Ja Jehova sanoi vielä Moosekselle: ”Olen tarkkaillut tätä kansaa, ja katso, se on jäykkäniskainen kansa.+ 10  Siispä anna minun olla, jotta suuttumukseni syttyisi heitä kohtaan ja minä hävittäisin heidät perin pohjin,+ ja anna minun tehdä sinut suureksi kansakunnaksi.”+ 11  Silloin Mooses hellytti Jehovan, Jumalansa, kasvoja+ ja sanoi: ”Miksi, oi Jehova, suuttumuksesi+ pitäisi syttyä kansaasi kohtaan, jonka toit pois Egyptin maasta suurella voimalla ja vahvalla kädellä? 12  Miksi egyptiläiset+ saisivat sanoa: ’Pahoin aikein hän vei heidät pois tappaakseen heidät vuorten sekaan ja hävittääkseen heidät perin pohjin maan pinnalta’?+ Käänny pois suuttumuksesi hehkusta+ ja tunne mielipahaa+ sen pahan johdosta, joka kohdistuu kansaasi. 13  Muista palvelijoitasi Abrahamia, Iisakia ja Israelia, joille sinä vannoit itsesi kautta+ sanoessasi heille: ’Minä lisään siemenenne*, niin että se on kuin taivaiden tähdet,+ ja kaiken tämän maan, jonka olen määrännyt, minä annan siemenellenne,+ jotta he ottaisivat sen haltuunsa ajan hämärään asti.’”+ 14  Ja Jehova alkoi tuntea mielipahaa sen pahan johdosta, jota hän oli sanonut tekevänsä kansalleen.+ 15  Sen jälkeen Mooses kääntyi ja laskeutui vuorelta+ kaksi Todistuksen taulua+ kädessään, molemmin puolin kirjoitettua taulua. Niihin oli kirjoitettu toiselle ja toiselle puolelle. 16  Ja taulut olivat Jumalan työtä, ja kirjoitus oli tauluihin kaiverrettua Jumalan kirjoitusta.+ 17  Ja Joosua* alkoi kuulla kansan ääntä sen huutaessa, ja hän sanoi Moosekselle: ”Leirissä on taistelun ääntä.”+ 18  Mutta tämä sanoi: ”Se ei ole urotyöstä laulamisen ääntä,+ eikä se ole tappiosta laulamisen ääntä; minä kuulen muun laulamisen ääntä.” 19  Ja tapahtui, että niin pian kuin Mooses tuli lähelle leiriä ja saattoi nähdä vasikan+ ja tanssit, hänen suuttumuksensa syttyi ja hän heitti heti taulut käsistään ja murskasi ne vuoren juurella.+ 20  Sitten hän otti vasikan, jonka he olivat tehneet, ja poltti sen tulella ja rouhensi sen hienoksi,+ minkä jälkeen hän sirotteli sen veden+ pinnalle ja pani Israelin pojat juomaan sitä.+ 21  Sen jälkeen Mooses sanoi Aaronille: ”Mitä tämä kansa on tehnyt sinulle, kun olet saattanut sen niskoille suuren synnin?” 22  Tähän Aaron sanoi: ”Älköön herrani suuttumus syttykö. Sinä tiedät hyvin kansasta, että se on pahaan taipuvainen.+ 23  Niin he sanoivat minulle: ’Tee meille jumala*, joka käy edellämme,+ sillä Mooseksesta, tästä miehestä joka johdatti meidät pois Egyptin maasta, emme todellakaan tiedä, mitä hänelle on tapahtunut.’ 24  Siksi minä sanoin heille: ’Keillä on kultaa? Heidän on irrotettava se yltään antaakseen sen minulle.’ Niin minä heitin sen tuleen, ja siitä sitten tuli tämä vasikka.” 25  Ja Mooses saattoi nähdä, että kansa oli hillitöntä, koska Aaron oli antanut sen tulla hillittömäksi,+ häpeäksi vastustajiensa keskuudessa.+ 26  Sitten Mooses asettui leirin portille ja sanoi: ”Kuka on Jehovan puolella?* Tulkoon minun luokseni!”+ Silloin kaikki Leevin pojat kokoontuivat hänen luokseen. 27  Hän sanoi nyt heille: ”Näin on Jehova, Israelin Jumala, sanonut: ’Pankoon kukin teistä miekkansa kupeelleen. Kulkekaa leirin halki edestakaisin portista porttiin, ja tappakoon kukin veljensä ja kukin lähimmäisensä ja kukin läheisen tuttavansa.’”+ 28  Ja Leevin+ pojat tekivät silloin kuten Mooses oli sanonut, niin että kansaa kaatui sinä päivänä noin kolmetuhatta* miestä. 29  Ja Mooses sanoi vielä: ”Täyttäkää kätenne tänään vallalla* Jehovan puolesta,+ sillä kukin teistä on omaa poikaansa ja omaa veljeään vastaan,+ ja siksi että hän soisi teille tänään siunauksen.”+ 30  Ja heti seuraavana päivänä tapahtui, että Mooses sanoi kansalle: ”Te olette tehneet suuren synnin,+ ja minä menen nyt ylös Jehovan luo. Kenties voin hyvittää syntinne.”+ 31  Niin Mooses palasi Jehovan luo ja sanoi: ”Ah, tämä kansa on tehnyt suuren synnin, kun he ovat tehneet itselleen kultaisen jumalan!*+ 32  Mutta jos nyt annat* anteeksi heidän syntinsä+... ja jos et, niin pyyhithän minut pois+ kirjastasi,+ jonka olet kirjoittanut.” 33  Mutta Jehova sanoi Moosekselle: ”Sen, joka on tehnyt syntiä minua vastaan, minä pyyhin pois kirjastani.+ 34  Ja nyt, tule, johdata kansa sinne, mistä olen sinulle puhunut. Katso! Enkelini kulkee edelläsi,+ ja sinä päivänä, jona aiheutan rangaistuksen, minä totisesti aiheutan heille rangaistuksen heidän synnistään.”+ 35  Ja Jehova alkoi vitsata kansaa, koska he olivat tehneet vasikan, sen jonka Aaron oli tehnyt.+

Alaviitteet

”jumala”. Hepr. ʼelo·him′, mon. todennäköisesti osoittamassa ylhäisyyttä; LXXVg: ”jumalia”; mon. myös Ap 7:40:ssä, jossa ilmeisesti lainataan LXX:aa. Ks. jae 4: ”Jumalasi”, alav.; jae 31, alav.
Sanaa ei ole M:ssä, mutta tekstiyhteys viittaa siihen, ja se vastaa tässä jakeessa olevaa pronominia ”sitä”.
”he”, MSyVg; LXX: ”hän [sanoi]”.
Kirjm. ”Nämä [ovat] sinun jumalasi”. Hepr. ʼel′leh ʼelo·hē′kha. Mutta Ne 9:18:ssa selitetään tämän merkitsevän: ”Tämä on sinun Jumalasi”, hepr. zeh ʼelo·hē′kha; tässä oleva hepr. pronomini (zeh) ja siihen liittyvä verbi (”johdatti”) ovat yksikössä ja ʼelo·him′ on monikossa ilmaisemassa ylhäisyyttä. Vrt. Ps 106:19–21.
Ks. jae 4: ”Jumalasi”, alav.
Tai ”jälkeläistönne”.
Ks. 17:9, alav.
”jumala”. Hepr. ʼelo·him′; kreik. the·ous′ ’jumalia’; lat. deos ’jumalia’. Ks. jae 1, alav.
Tai: ”Kuka on Jehovan puolesta?”, ”Kuka on Jehovan?”
”kolmetuhatta”, MLXXSy; Vgc: ”kaksikymmentäkolmetuhatta”.
Tai ”Valtuuttakaa itsenne tänään”.
”jumalan”. Hepr. ʼelo·hē′, mon. ilmaisemassa ylhäisyyttä, viittaa kultaiseen vasikkaan; LXXVg: ”[kultaisia] jumalia”.
Tai ”tahdot antaa”.