Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

2. Mooseksen kirja 21:1–36

21  Ja nämä ovat ne oikeudelliset päätökset*, jotka sinun tulee asettaa heidän eteensä:+  Mikäli ostat heprealaisen orjan,+ hänen tulee olla orjana kuusi vuotta, mutta seitsemäntenä hän saa lähteä vapautettuna korvauksetta.+  Jos hän tulee yksinään, hän saa lähteäkin yksinään. Jos hän omistaa vaimon, niin hänen vaimonsa on lähdettävä hänen mukanaan.  Jos hänen isäntänsä antaa hänelle vaimon ja tämä synnyttää hänelle poikia tai tyttäriä, niin vaimosta ja tämän lapsista tulee isäntänsä* omia,+ ja hän saa lähteä yksinään.+  Mutta jos orja sanookin itsepintaisesti: ’Minä todella rakastan isäntääni*, vaimoani ja poikiani; en tahdo lähteä vapautettuna’,+  niin hänen isäntänsä on tuotava hänet lähelle tosi Jumalaa ja vietävä hänet ovea tai ovenpieltä vasten, ja hänen isäntänsä on lävistettävä hänen korvansa naskalilla, ja hänen on oltava hänen orjansa ajan hämärään asti.+  Ja mikäli mies myy tyttärensä orjattareksi,+ tämän ei tule lähteä sillä tavoin kuin miesorjat lähtevät.  Jos hän on epämieluinen isäntänsä silmissä, niin että tämä ei määrää häntä sivuvaimoksi+ vaan lunastuttaa hänet, hänellä ei ole oikeutta myydä häntä vieraalle kansalle menettelemällä petollisesti häntä kohtaan.  Ja jos hän määrää hänet pojalleen, hänen tulee kohdella häntä tyttärille kuuluvan oikeuden mukaan.+ 10  Jos hän ottaa itselleen toisen vaimon, hänen ravintoaan, vaatetustaan+ ja aviollista oikeuttaan+ ei saa vähentää. 11  Ellei hän anna hänelle näitä kolmea, niin tämän on lähdettävä ilmaiseksi, rahatta. 12  Se, joka lyö miestä, niin että tämä kuolee, tulee ehdottomasti surmata.+ 13  Mutta kun joku ei ole väijyksissä ja tosi Jumala sallii sen tapahtua hänen kätensä kautta,*+ niin minä määrään sinulle paikan, johon hän voi paeta.+ 14  Ja mikäli mies kiivastuu lähimmäiseensä siinä määrin, että tappaa hänet kavalasti,+ sinun tulee viedä hänet jopa alttarinikin luota kuolemaan.+ 15  Ja se, joka lyö isäänsä ja äitiään, tulee ehdottomasti surmata.+ 16  Ja se, joka sieppaa miehen+ ja myy hänet+ tai jonka käsistä hänet on tavattu, tulee ehdottomasti surmata.+ 17  Ja se, joka kiroaa isäänsä ja äitiään, tulee ehdottomasti surmata.+ 18  Ja jos miehet joutuvat riitaan ja toinen jopa lyö lähimmäistään kivellä tai kuokalla*, mutta tämä ei kuole vaan joutuu vuoteen omaksi, 19  niin on, jos hän nousee ja pystyy käyskentelemään ulkosalla tuen varassa, lyöjän oltava vapaa rangaistuksesta; hän korvaa ainoastaan hänen työssä menettämänsä ajan, kunnes saa hänet täysin paranemaan. 20  Ja mikäli mies lyö+ orjaansa tai orjatartaan kepillä ja tämä kuolee hänen käsiinsä, tulee hänen puolestaan ehdottomasti kostaa.+ 21  Mutta jos hän elää vielä* päivän tai kaksi, hänen puolestaan ei saa kostaa, sillä hän on hänen rahaansa*. 22  Ja mikäli miehet kamppailevat keskenään ja vahingoittavat raskaana olevaa naista niin, että hän synnyttää lapsensa+ kesken*, mutta kohtalokasta onnettomuutta ei satu, tulee miehen suoritettavaksi ehdottomasti määrätä vahingonkorvaus sen mukaan, mitä naisen omistaja hänelle asettaneekin, ja hänen on annettava se tuomarien+ välityksellä. 23  Mutta jos kohtalokas onnettomuus sattuu, niin sinun on annettava sielu* sielusta,+ 24  silmä silmästä, hammas hampaasta, käsi kädestä, jalka jalasta,+ 25  palovamma palovammasta, haava haavasta, isku iskusta.+ 26  Ja mikäli mies lyö orjaansa silmään tai orjatartaan silmään ja turmelee sen, hänen tulee lähettää hänet pois vapautettuna korvaukseksi hänen silmästään.+ 27  Ja jos hän iskee orjaltaan tai orjattareltaan hampaan irti, hänen tulee lähettää hänet pois vapautettuna korvaukseksi hänen hampaastaan. 28  Ja mikäli sonni puskee miestä tai naista ja tämä kuolee, sonni tulee ehdottomasti kivittää,+ mutta sen lihaa ei saa syödä, ja sonnin omistaja on vapaa rangaistuksesta. 29  Mutta jos sonnilla oli aiemmin ollut tapana puskea ja sen omistajaa oli varoitettu eikä hän ollut pitänyt sitä vartioituna ja se surmasi miehen tai naisen, niin sonni tulee kivittää ja myös sen omistaja tulee surmata. 30  Jos hänelle määrätään lunnaat*, niin hänen on annettava sielustaan lunastushinta kaiken sen mukaan, mitä hänelle määrättäneenkin.+ 31  Puskipa se pojan tai puskipa tyttären, hänelle tulee tehdä tämän oikeudellisen päätöksen mukaan.+ 32  Jos sonni on puskenut orjan tai orjattaren, sen omistajan tulee antaa kolmenkymmenen sekelin+ hinta hänen isännälleen, ja sonni tulee kivittää. 33  Ja mikäli mies aukaisee kuopan tai mikäli mies kaivaa kuopan eikä peitä sitä ja sonni tai aasi putoaa siihen,+ 34  kuopan omistajan tulee antaa korvaus.+ Hänen tulee lähettää hinta sen omistajalle, ja kuollut eläin tulee hänen omakseen. 35  Ja jos miehen sonni vahingoittaa toisen sonnia ja se kuolee, niin heidän on myytävä elävä sonni ja jaettava siitä maksettu hinta, ja myös kuollut heidän tulee jakaa.+ 36  Tai jos oli tunnettua, että sonnilla oli ollut tapana puskea aiemmin, mutta sen omistaja ei ollut pitänyt sitä vartioituna,+ hänen tulee ehdottomasti antaa korvauksena+ sonni sonnista, ja kuollut tulee hänen omakseen.

Alaviitteet

”oikeudelliset päätökset”. Tai ”määräykset”, ”käskyt”.
Kirjm. ”isännilleen”. Hepr. laʼ·do·nē′ha, mon. ilmaisemassa ylhäisyyttä; Jumalan laissa työnantajasta käytetty nimitys.
isäntääni”. Hepr. ʼado·ni′, yks.; palvelijan työnantajastaan käyttämä nimitys.
Tai ”tosi Jumala panee sen tapahtumaan hänen kätensä kautta”. LXXVg: ”Jumala luovutti hänet hänen käteensä (käsiinsä)”.
”nyrkillä”, LXXVg.
Kirjm. ”pysyy pystyssä”. Vrt. 9:16: ”säilyä”, alav.
Tai ”hänen rahallaan ostettu”.
”niin, että hän synnyttää lapsensa kesken”. Kirjm. ”ja hänen lapsensa tulevat ulos”, ts. ennen aikojaan.
Tai ”elämä”. Hepr. ne′feš; kreik. psy·khēn′; lat. animam.
Tai ”korvaus”. Kirjm. ”kate”.