Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

2. Mooseksen kirja 10:1–29

10  Sitten Jehova sanoi Moosekselle: ”Mene faraon luo, sillä minä olen antanut hänen sydämensä ja hänen palvelijoittensa sydämen kovettua,+ jotta voisin panna nämä tunnusmerkkini hänen eteensä*+  ja jotta sinä voisit julistaa poikasi ja pojanpoikasi korvien kuullen, miten ankarasti olen Egyptiä kohdellut, ja tunnusmerkkini, jotka olen pannut toimeen heidän keskuudessaan;+ ja te tulette varmasti tietämään, että minä olen Jehova.”+  Niin Mooses ja Aaron menivät faraon luo ja sanoivat hänelle: ”Näin on Jehova, heprealaisten Jumala, sanonut: ’Kuinka kauan sinä oikein kieltäydyt alistumasta minun alaisuuteeni?+ Lähetä kansani pois, jotta se palvelisi minua.  Sillä jos sinä jatkuvasti kieltäydyt lähettämästä kansaani pois, katso, minä tuon huomenna rajojesi sisäpuolelle kulkusirkkoja.+  Ja ne peittävät maan näkyvän pinnan*, eikä maata voi nähdä, ja ne syövät loput siitä, mikä on pelastunut, mitä teille on rakeilta jäänyt, ja ne syövät kedolta kaikki versovat puunne.+  Ja sinun talosi ja kaikkien palvelijoittesi talot ja koko Egyptin talot tulevat olemaan niin täynnä, etteivät isäsi eivätkä isiesi isät* ole sellaista nähneet siitä päivästä alkaen, jona he ovat olleet olemassa maan päällä, tähän päivään saakka.’”+ Sitten hän kääntyi ja lähti faraon luota.+  Sen jälkeen faraon palvelijat sanoivat hänelle: ”Kuinka kauan tämä mies osoittautuu meille ansaksi?+ Lähetä miehet pois, jotta he palvelisivat Jehovaa, Jumalaansa. Etkö vielä tiedä, että Egypti on tuhoutunut?”+  Niin Mooses ja Aaron tuotiin takaisin faraon luo, ja hän sanoi heille: ”Menkää, palvelkaa Jehovaa, Jumalaanne.+ Keitä menijät muuten* ovat?”  Silloin Mooses sanoi: ”Me menemme nuortemme ja vanhojemme kanssa. Me menemme poikinemme ja tyttärinemme,+ lampainemme ja karjoinemme,+ sillä meillä on Jehovan juhla.”+ 10  Hän sanoi vuorostaan heille: ”Olkoon sitten niin, että Jehova on teidän kanssanne, silloin kun lähetän teidät ja pienokaisenne pois!+ Katsokaa, aikomuksenanne onkin* jotakin pahaa.+ 11  Ei niin! Menkääpä te, jotka olette voimakkaita miehiä, ja palvelkaa Jehovaa, sillä siihenhän te pyritte.” Sen jälkeen heidät ajettiin pois faraon edestä.+ 12  Jehova sanoi nyt Moosekselle: ”Ojenna+ kätesi Egyptin maan yli, jotta kulkusirkkoja tulisi Egyptin maahan syömään maan kaikki kasvit, kaiken, mitä raesade on jättänyt jäljelle.”+ 13  Mooses ojensi heti sauvansa Egyptin maan yli, ja Jehova antoi itätuulen*+ puhaltaa maahan koko sen päivän ja koko yön. Aamu tuli, ja itätuuli kuljetti kulkusirkat. 14  Ja kulkusirkkoja tuli koko Egyptin maahan ja laskeutui koko Egyptin alueelle.+ Ne olivat hyvin kiusallisia.+ Niitä ennen ei ollut koskaan tällä tavoin tullut sellaisia kulkusirkkoja eikä niiden jälkeen koskaan tule. 15  Lopulta ne peittivät koko maan näkyvän pinnan,+ ja maa pimeni,*+ ja niin ne söivät kaikki maan kasvit ja kaikki puiden hedelmät, jotka raesade oli jättänyt,+ eikä mitään vihreätä jäänyt jäljelle puihin eikä kedon kasveihin koko Egyptin maassa.+ 16  Silloin farao kutsui kiireesti Mooseksen ja Aaronin ja sanoi: ”Olen tehnyt syntiä Jehovaa, teidän Jumalaanne, ja teitä vastaan.+ 17  Annathan nyt anteeksi+ syntini vielä tämän kerran, ja pyytäkää hartaasti+ Jehovalta, Jumalaltanne, että hän kääntäisi minulta pois vielä tämän kuolettavan vitsauksen*.” 18  Niin hän lähti faraon luota ja esitti Jehovalle hartaan pyynnön.+ 19  Silloin Jehova käänsi tuulen hyvin navakaksi länsituuleksi, ja se kuljetti kulkusirkat pois ja ajoi ne Punaiseenmereen*. Ei ainoatakaan kulkusirkkaa jäänyt jäljelle koko Egyptin alueelle. 20  Mutta Jehova antoi faraon sydämen paatua,+ eikä tämä lähettänyt Israelin poikia pois. 21  Jehova sanoi sitten Moosekselle: ”Ojenna kätesi kohti taivaita,+ jotta Egyptin maahan tulisi pimeys ja pimeyteen voitaisiin koskea.” 22  Mooses ojensi heti kätensä kohti taivaita, ja synkkä pimeys tuli koko Egyptin maahan kolmeksi päiväksi.+ 23  Ihmiset eivät nähneet toisiaan, eikä yksikään heistä noussut paikaltaan kolmeen päivään, mutta kaikilla Israelin pojilla osoittautui olevan valoa asuinpaikoissaan.+ 24  Sen jälkeen farao kutsui Mooseksen ja sanoi: ”Menkää, palvelkaa Jehovaa.+ Ainoastaan lampaanne ja nautakarjanne pidetään täällä. Pienokaisenne voivat myös mennä teidän kanssanne.”+ 25  Mutta Mooses sanoi: ”Sinun itsesi tulee antaa mukaamme myös teurasuhreja ja polttouhreja, koska meidän on uhrattava ne Jehovalle, Jumalallemme.+ 26  Ja karjammekin kulkee kanssamme.+ Ei sorkkaakaan saa jäädä, sillä juuri siitä me otamme joitakin palvoaksemme* Jehovaa, Jumalaamme,+ emmekä itsekään tiedä, mitä me palvonnassa Jehovalle annamme, ennen kuin saavumme sinne.”+ 27  Tällöin Jehova antoi faraon sydämen paatua, eikä hän suostunut lähettämään heitä pois.+ 28  Niin farao sanoi hänelle: ”Mene pois luotani!+ Pidä varasi! Älä yritä enää nähdä kasvojani, sillä sinä päivänä, jona näet kasvoni, sinä kuolet.”+ 29  Tähän Mooses sanoi: ”Niin olet puhunut. En yritä enää nähdä kasvojasi.”+

Alaviitteet

”nämä tunnusmerkit (tunnusmerkkini) heidän keskuuteensa”, TJSy; LXX: ”heille nämä tunnusmerkit”.
”näkyvän pinnan”. Kirjm. ”silmän”.
”isiesi isät”. Tai ”isoisäsi”.
Kirjm. ”Keitä ja keitä menijät”.
”aikomuksenanne onkin”. Kirjm. ”kasvojenne edessä on”.
”-tuulen”. Hepr. ru′aḥ; kreik. a′ne·mon; lat. ventum. Ks. 1Mo 1:2: ”voima”, alav.
Tai ”musteni”.
Kirjm. ”tämän kuoleman”.
Kirjm. ”ruohomereen”, ”kaislamereen”.
palvoaksemme (palvellaksemme)”. Hepr. la·ʽavod′; kreik. la·treu′sai ’suorittaaksemme pyhää palvelusta’. Ks. 3:12, alav.