Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

2. Korinttilaisille 3:1–18

3  Rupeammeko taas suosittelemaan itseämme?+ Vai tarvitsemmeko ehkä, niin kuin jotkut, suosituskirjeitä+ teille tai teiltä?  Te itse olette meidän kirjeemme,+ joka on kirjoitettu sydämeemme* ja jonka kaikki ihmiset tuntevat ja lukevat.+  Sillä te osoittaudutte Kristuksen kirjeeksi, jonka me palvelijoina olemme kirjoittaneet,+ jota ei ole kirjoitettu musteella vaan elävän Jumalan hengellä,+ ei kivitauluihin+ vaan lihatauluihin, sydämiin.*+  Tällainen luottamus Jumalaan meillä on Kristuksen kautta.+  Emme ole kylläkään itsessämme riittävän päteviä katsomaan mitään itsestämme lähteväksi,+ vaan meidän riittävä pätevyytemme* on lähtöisin Jumalasta,+  joka onkin tehnyt meidät riittävän päteviksi olemaan uuden liiton palvelijoita,*+ ei kirjoitetun lakikokoelman,*+ vaan hengen,+ sillä kirjoitettu lakikokoelma tuomitsee+ kuolemaan, mutta henki tekee eläväksi.+  Sitä paitsi jos se lakikokoelma, joka palveluksellaan tuottaa kuoleman+ ja joka kaiverrettiin kirjaimin kiviin,+ syntyi* kirkkaudessa,+ niin että Israelin pojat eivät voineet katsella kiinteästi Mooseksen kasvoja hänen kasvojensa kirkkauden vuoksi,+ sellaisen kirkkauden, joka oli määrä poistaa,  niin miksi ei hengen palvelus+ olisi paljon enemmän kirkkaudessa?+  Sillä jos se lakikokoelma, joka palveluksellaan tuottaa langettavan tuomion, *+ oli loistoisa,*+ niin paljon runsaammin vanhurskauden palveluksessa+ on kirkkautta.+ 10  Siltäkin näet, mikä on kerran tehty loistoisaksi, on tässä suhteessa riisuttu kirkkaus+ sen ylittävän kirkkauden tähden.+ 11  Sillä jos se, mikä oli määrä poistaa, tuotiin kirkkaudessa,+ niin paljon enemmän tulee se, mikä pysyy, olemaan kirkkaudessa.+ 12  Kun meillä siis on tällainen toivo,+ me puhumme aivan vapaasti 13  emmekä tee niin kuin Mooses, joka pani aina verhon+ kasvoilleen, jotta Israelin pojat eivät katselisi kiinteästi sen loppua,+ mikä oli määrä poistaa. 14  Mutta heidän mielensä turtui.*+ Sillä vielä tänäkin päivänä sama verho pysyy kohottamattomana luettaessa vanhaa liittoa,*+ koska se poistetaan Kristuksen välityksellä.+ 15  Vielä tänäänkin, aina kun Moosesta luetaan,+ verho on heidän sydämellään.+ 16  Mutta kun tapahtuu kääntymys Jehovan* puoleen, verho otetaan pois.+ 17  Ja Jehova* on Henki,+ ja missä Jehovan* henki+ on, siellä on vapaus.+ 18  Ja me kaikki,+ samalla kun verhoamattomin kasvoin heijastamme kuin peilit Jehovan* kirkkautta,+ muutumme+ samaksi kuvaksi+ kirkkaudesta kirkkauteen,+ juuri niin kuin Jehova*, Henki*, saa sen aikaan.+

Alaviitteet

”sydämeemme”, P46ABCDVgSyh,p; א: ”sydämeenne”.
Tai ”tauluihin, lihasydämiin”.
”riittävä pätevyytemme”. Kirjm. ”riittävyytemme”.
Kreik. di·a·ko′nous; lat. ministros (sanasta minus ’vähempi’, ’vähemmän’); J22(hepr.): meša·retim′.
Kirjm. ”kirjaimen”. Kreik. gram′ma·tos; lat. litterae.
Tai ”jos kirjaimin kiviin kaiverrettu kuoleman palvelus syntyi”.
Tai ”jos langettavan tuomion palvelus”.
Kirjm. ”oli kirkkautta”.
”mielensä turtui”. Kirjm. ”henkiset kykynsä turtuivat”.
Ilmauksia ”Vanha testamentti” ja ”Uusi testamentti” on käsitelty liitteessä 7E.
Ks. liite 1D.
Ks. liite 1D.
Ks. liite 1D.
Ks. liite 1D.
Ks. liite 1D.
Tai ”niin kuin Jehovan henki”.