Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

2. Korinttilaisille 10:1–18

10  Minä, Paavali, itse pyydän teitä nyt hartaasti Kristuksen lempeyden+ ja huomaavaisuuden*+ kautta*, vaikka olenkin ulkonaiselta olemukseltani vaatimaton+ teidän keskuudessanne, jota vastoin poissa ollessani olen rohkea teitä kohtaan.+  Pyydän tosiaankin nöyrästi, että läsnä ollessani minun ei tarvitsisi käyttää rohkeutta siinä luottamuksessa, jolla aion ryhtyä rohkeisiin toimiin+ muutamia vastaan, jotka arvioivat meidät ikään kuin vaeltaisimme lihan mukaan.  Sillä vaikka vaellammekin lihassa,+ me emme sodi* lihan mukaan.+  Sillä meidän sodankäyntiaseemme eivät ole lihallisia,+ vaan Jumalan avulla voimallisia+ kukistamaan linnoituksia.  Sillä me kukistamme järkeilyt ja kaiken korkean, mikä kohotetaan Jumalan tuntemusta vastaan,+ ja me vangitsemme jokaisen ajatuksen tehdäksemme sen tottelevaiseksi Kristukselle,  ja me pidämme itsemme valmiina määräämään rangaistuksen jokaisesta tottelemattomuudesta,+ heti kun teidän oma tottelevaisuutenne on täysin pantu täytäntöön.+  Te katselette asioita niiden näennäisen arvon mukaan.+ Jos joku luottaa itseensä, siihen että hän kuuluu Kristukselle, ottakoon hän jälleen lukuun omaksi hyväkseen sen, että niin kuin hän kuuluu Kristukselle, niin mekin.+  Sillä jos ylpeilisinkin+ hieman liikaa siitä vallasta, jonka Herra on meille antanut rakentaaksemme teitä eikä repiäksemme teitä maahan,+ en joutuisi häpeään,  jottei näyttäisi siltä, että haluaisin pelotella teitä kirjeilläni. 10  Sillä, he sanovat, ”hänen kirjeensä ovat painokkaita ja voimakkaita, mutta hänen henkilökohtainen läsnäolonsa* on heikkoa+ ja hänen puheensa täysin mitätöntä”.+ 11  Ottakoon sellainen lukuun tämän, että millaisia olemme sanassamme kirjeitse, kun olemme poissa, sellaisia olemme myös toiminnassa, kun olemme läsnä.+ 12  Sillä me emme uskalla luokitella itseämme muutamien joukkoon tai verrata itseämme muutamiin, jotka suosittelevat itseään.+ Totisesti heillä ei mitatessaan itseään itsellään ja verratessaan itseään itseensä ole ymmärrystä.+ 13  Me puolestamme emme suinkaan ylpeile määrärajojemme ulkopuolella,+ vaan sen alueen rajan mukaan, jonka Jumala mittasi meille osuudeksi ja pani ulottumaan aina teille saakka.+ 14  Emme todellakaan kurottaudu liikaa, ikään kuin emme ulottuisikaan teihin, sillä me olimme ensimmäiset, jotka tulimme aina teille saakka Kristusta koskevan hyvän uutisen julistamisessa.+ 15  Ei, emme ylpeile määrärajojemme ulkopuolella jonkun muun vaivannäöistä,+ mutta meillä on toivo, että uskonne lisääntyessä+ meidät tehtäisiin alueemme huomioon ottaen suuriksi teidän keskuudessanne.+ Sitten olemmekin vielä runsaampia 16  julistaaksemme hyvää uutista toisella puolellanne oleville maille,+ jottemme ylpeilisi kenenkään muun alueesta, missä on jo valmista. 17  ”Mutta joka ylpeilee, ylpeilköön Jehovasta.”*+ 18  Sillä ei se ole hyväksytty, joka itseään suosittelee,+ vaan se, jota Jehova*+ suosittelee.+

Alaviitteet

Tai ”järkevyyden”. Kirjm. ”joustavuuden”. Kreik. e·pi·ei·ki′as; lat. modestiam.
Tai ”perusteella”, ”vuoksi”.
”me emme sodi”. Kirjm. ”me emme suorita sotapalvelusta”. Kreik. ou – – stra·teu·o′me·tha; lat. non – – militamus.
Ks. liite 5B.
Ks. liite 1D.
Ks. liite 1D.