Siirry sisältöön

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa | PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

2. Aikakirja 6:1–42

6  Silloin Salomo sanoi:+ ”Jehova itse sanoi, että hänen oli määrä asua sankassa hämäryydessä,+  ja minä olen rakentanut sinulle huoneen ylhäiseksi asuinsijaksi+ ja pysyvän paikan asuaksesi siinä ajan hämärään asti.”*+  Sitten kuningas käänsi kasvonsa ja alkoi siunata+ koko Israelin seurakuntaa* koko Israelin seurakunnan seisoessa.+  Ja hän sanoi edelleen: ”Siunattu olkoon Jehova, Israelin Jumala,+ joka omalla suullaan puhui isälleni Daavidille+ ja omin käsin on antanut täyttymyksen,+ hän kun sanoi:  ’Siitä päivästä lähtien, jona toin kansani pois Egyptin maasta, en ole kaikista Israelin heimoista valinnut yhtään kaupunkia, jonne rakennettaisiin huone, jotta nimeni+ osoittautuisi olevan siinä, enkä ole valinnut ketään miestä tulemaan kansani Israelin johtajaksi.+  Mutta minä valitsen Jerusalemin,+ jotta nimeni osoittautuisi olevan siinä, ja minä valitsen Daavidin tulemaan kansani Israelin johtoon.’+  Ja isäni Daavidin sydämenasiaksi tuli huoneen rakentaminen Jehovan, Israelin Jumalan, nimelle.+  Mutta Jehova sanoi isälleni Daavidille: ’Koska huoneen rakentaminen nimelleni on osoittautunut sydämenasiaksesi, olet tehnyt hyvin, sillä se on osoittautunut sydämenasiaksesi.+  Et sinä kuitenkaan rakenna sitä huonetta,+ vaan poikasi, joka tulee kupeistasi, hän rakentaa sen huoneen nimelleni.’+ 10  Ja Jehova ryhtyi toteuttamaan sanaansa,+ jonka hän oli puhunut, että minä nousisin isäni Daavidin sijaan+ ja istuisin Israelin valtaistuimella,+ niin kuin Jehova oli puhunut,+ ja rakentaisin huoneen Jehovan, Israelin Jumalan, nimelle+ 11  ja sijoittaisin sinne arkun,+ jossa on se Jehovan liitto, jonka hän teki Israelin poikien kanssa.”+ 12  Ja hän asettui seisomaan Jehovan alttarin edustalle koko Israelin seurakunnan eteen+ ja levitti kätensä.+ 13  (Sillä Salomo oli tehnyt kuparisen korokkeen+ ja asettanut sen sitten aitauksen+ keskelle. Sen pituus oli viisi kyynärää* ja sen leveys viisi kyynärää ja sen korkeus kolme kyynärää, ja hän seisoi sen päällä.) Ja hän laskeutui sitten polvilleen+ koko Israelin seurakunnan eteen ja levitti kätensä kohti taivaita.+ 14  Ja hän sanoi edelleen: ”Oi Jehova, Israelin Jumala,+ ei ole taivaissa eikä maan päällä sinun kaltaistasi Jumalaa,*+ joka pidät liiton+ ja säilytät rakkaudellisen huomaavaisuuden palvelijoitasi kohtaan, jotka vaeltavat edessäsi kaikesta sydämestään,+ 15  sinun joka olet pitänyt palvelijaasi Daavidia, isääni, kohtaan sen minkä hänelle lupasit,+ niin että annoit lupauksen* suullasi ja olet omalla kädelläsi saanut aikaan täyttymyksen, kuten tänä päivänä.+ 16  Ja nyt, oi Jehova, Israelin Jumala, pidä palvelijaasi Daavidia, isääni, kohtaan se minkä hänelle lupasit sanoen: ’Sinun sukuasi olevaa miestä ei karsita pois edestäni, istumasta Israelin valtaistuimella,+ jos vain poikasi+ pitävät huolen tiestään vaeltamalla minun lakini mukaan,+ niin kuin sinä olet edessäni vaeltanut.’+ 17  Ja nyt, oi Jehova, Israelin Jumala,+ osoittautukoon lupauksesi,*+ jonka olet palvelijallesi Daavidille antanut, luotettavaksi.+ 18  Mutta asuuko Jumala todellakin ihmisten* luona maan päällä?+ Katso! Taivaaseen, niin, taivastenkaan taivaaseen, sinä et voi mahtua,+ saati sitten tähän huoneeseen, jonka olen rakentanut!+ 19  Ja varmasti sinä käännyt palvelijasi rukouksen puoleen+ ja hänen suosionpyyntönsä puoleen,+ oi Jehova, minun Jumalani, kuuntelemalla hartaan huudon+ ja rukouksen, jonka palvelijasi rukoilee edessäsi,+ 20  jotta osoittautuisi, että silmäsi ovat avoinna+ tätä huonetta kohti päivät ja yöt, sitä paikkaa kohti, johon sanoit panevasi nimesi,+ kuuntelemalla rukouksen, jonka palvelijasi rukoilee tätä paikkaa kohti.+ 21  Ja varmasti sinä kuuntelet palvelijasi ja kansasi Israelin hartaita pyyntöjä,+ kun he rukoilevat tätä paikkaa kohti,+ jotta sinä kuulisit asuinpaikastasi, taivaista,+ ja varmasti kuulet ja annat anteeksi.+ 22  Jos mies tekee syntiä lähimmäistään vastaan+ ja hän sälyttää hänen päälleen kirouksen saattaakseen hänet kirouksen uhan alaiseksi+ ja hän todella tulee kirouksen alaisena alttarisi eteen tähän huoneeseen,+ 23  niin kuulethan sinä taivaista,+ ja varmasti toimit+ ja tuomitset palvelijasi maksaaksesi takaisin jumalattomalle saattamalla hänen vaelluksensa* hänen oman päänsä päälle+ ja julistamalla vanhurskaan vanhurskaaksi+ antamalla hänelle hänen oman vanhurskautensa mukaan.+ 24  Ja jos kansasi Israel kärsii tappion vihollisen edessä,+ koska he ovat tehneet jatkuvasti syntiä sinua vastaan,+ ja he tosiaan palaavat+ ja kiittävät nimeäsi+ ja rukoilevat+ ja pyytävät suosiota edessäsi tässä huoneessa,+ 25  niin kuulethan sinä taivaista,+ ja varmasti annat anteeksi+ kansasi Israelin synnin ja tuot heidät takaisin+ siihen maahan, jonka annoit heille ja heidän esi-isilleen.+ 26  Kun taivaat ovat suljettuina, niin ettei tule sadetta,+ koska he ovat tehneet jatkuvasti syntiä+ sinua vastaan, ja he todella rukoilevat tätä paikkaa kohti+ ja kiittävät nimeäsi ja kääntyvät pois synnistään, koska sinä jatkuvasti ahdistit heitä,+ 27  niin kuulethan sinä taivaista, ja varmasti annat anteeksi palvelijoittesi, niin, kansasi Israelin, synnin, koska sinä opetat+ heille hyvää tietä,+ jota heidän tulee vaeltaa, ja varmasti annat sadetta+ maallesi, jonka olet antanut kansallesi perintöomaisuudeksi.+ 28  Jos maahan tulee nälänhätä,+ jos tulee rutto,+ jos tulee viljanpolte+ ja viljanruoste,+ kulkusirkkoja+ ja torakoita,+ jos heidän vihollisensa+ piirittävät heitä heidän porttiensa* maassa+ – millainen vitsaus tahansa ja millainen sairaus hyvänsä+ 29  niin minkä tahansa rukouksen,+ minkä tahansa suosionpyynnön+ joku ihminen tai koko kansasi Israel esittäneekin,+ koska kukin heistä tuntee oman vitsauksensa+ ja tuskansa, kun hän todella levittää kätensä tätä huonetta kohti,+ 30  niin kuulethan sinä taivaista, asuinpaikastasi,+ ja varmasti annat anteeksi+ ja annat kullekin kaikkien hänen teittensä mukaan,+ koska tunnet hänen sydämensä+ (sillä yksin sinä tunnet hyvin ihmisten poikien sydämen),+ 31  jotta he pelkäisivät+ sinua vaeltamalla teitäsi kaikkina päivinä, jotka he ovat elossa sen maan päällä, jonka annoit esi-isillemme.+ 32  Ja myös vierasmaalaista, joka ei ole kansaasi Israelia+ ja joka todella tulee kaukaisesta maasta suuren nimesi+ ja voimakkaan kätesi+ ja ojennetun käsivartesi+ tähden – ja he todella tulevat ja rukoilevat tätä huonetta kohti+ 33  niin kuuntelethan sinä taivaista, pysyvästä asuinpaikastasi,+ ja varmasti teet kaiken sen mukaan, minkä vuoksi vierasmaalainen huutaa puoleesi,+ jotta kaikki maan kansat tuntisivat nimesi+ ja pelkäisivät+ sinua samoin kuin kansasi Israel ja tietäisivät, että tämä huone, jonka olen rakentanut, on otettu sinun nimiisi.+ 34  Jos kansasi lähtee sotaan+ vihollisiaan vastaan sitä tietä, jota sinä lähetät+ heidät, ja he tosiaan rukoilevat+ sinua kääntyneinä tähän kaupunkiin päin, jonka olet valinnut, ja siihen huoneeseen päin, jonka olen rakentanut nimellesi,+ 35  niin varmasti kuulet taivaista heidän rukouksensa ja suosionpyyntönsä+ ja toimitat heille oikeuden.+ 36  Jos he tekevät syntiä sinua vastaan+ (sillä ei ole ihmistä, joka ei syntiä tee)+ ja sinun täytyy vihastua heihin ja jättää heidät vihollisen valtaan ja heidän vangitsijansa vievät heidät pois vankeina kaukaiseen tai läheiseen maahan+ 37  ja he tulevatkin järkiinsä* maassa, johon heidät on viety pois vankeina, ja he tosiaan palaavat ja pyytävät sinulta suosiota siinä maassa, jossa he ovat vankeina,+ sanoen: ’Me olemme tehneet syntiä,+ olemme erehtyneet+ ja olemme toimineet jumalattomasti’,+ 38  ja he todella palaavat luoksesi kaikesta sydämestään+ ja kaikesta sielustaan siinä maassa, jossa he ovat niiden vankeina,+ jotka veivät heidät pois vankeina, ja he tosiaan rukoilevat kääntyneinä siihen maahansa päin, jonka annoit heidän esi-isilleen, ja siihen kaupunkiin päin, jonka olet valinnut,+ ja siihen huoneeseen päin, jonka olen rakentanut nimellesi,+ 39  niin varmasti kuulet taivaista, pysyvästä asuinpaikastasi,+ heidän rukouksensa ja suosionpyyntönsä+ ja toimitat heille oikeuden+ ja annat anteeksi+ kansallesi, joka on tehnyt syntiä sinua vastaan. 40  Oi Jumalani, pyydän: osoittautukoon nyt, että silmäsi+ ovat avoinna ja korvasi+ tarkkaavaisina tätä paikkaa koskevalle rukoukselle. 41  Ja nyt, nouse,+ oi Jehova Jumala, lepoosi,+ sinä ja voimasi Arkku.+ Pappisi, oi Jehova Jumala, pukeutukoot pelastukseen, ja uskollisesi iloitkoot hyvyydessä.+ 42  Oi Jehova Jumala, älä torju voideltusi* kasvoja.+ Oi muista palvelijallesi Daavidille ilmaistut rakkaudelliset huomaavaisuudet.”*+

Alaviitteet

”ajan hämärään asti”. Kirjm. ”määräämättömät ajat”. Hepr. ʽō·la·mimʹ, mon.
”seurakuntaa”. Hepr. qehalʹ; kreik. ek·klē·siʹan.
Kyynärän pituus oli 44,5 cm.
”Jumalaa”. Hepr. ʼElo·himʹ; kreik. The·osʹ; lat. Deus.
”annoit lupauksen”. Kirjm. ”puhuit”.
Kirjm. ”sanasi”.
Tai ”ihmiskunnan”. Hepr. ha·ʼa·damʹ. Ks. 1Mo 1:26: ”ihminen”, alav.
Tai ”hänen tiensä”. Hepr. dar·kōʹ.
Tai ”kaupunkiensa”, joita niiden portit edustivat.
Ks. 1Ku 8:47, alav.
voideltusi”. Kirjm. ”voideltujesi”. Hepr. meši·ḥēʹkha, mon.; kreik. khri·stouʹ; syyr. dam·ši·ḥakh; lat. christi.
Tai ”uskollisen rakkauden osoitukset”.