Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

2. Aikakirja 30:1–27

30  Sitten Hiskia lähetti viestin kaikkeen Israeliin+ ja Juudaan, ja hän kirjoitti myös kirjeitä Efraimiin+ ja Manasseen,+ että he tulisivat Jehovan huoneeseen+ Jerusalemiin viettämään pesahia+ Jehovan, Israelin Jumalan, kunniaksi.  Kuningas ja hänen ruhtinaansa+ ja koko Jerusalemissa oleva seurakunta+ päättivät kuitenkin viettää pesahin toisessa kuussa,+  sillä he eivät olleet voineet viettää sitä siihen aikaan,+ koska toisaalta pappeja ei ollut pyhittäytynyt riittävää määrää+ ja toisaalta kansa ei ollut kokoontunut Jerusalemiin.  Ja tämä oli oikein kuninkaan silmissä ja koko seurakunnan silmissä.+  Niin he päättivät kuuluttaa*+ kautta koko Israelin, Beersebasta+ Daniin+ asti, kutsun tulla Jerusalemiin viettämään pesahia Jehovan, Israelin Jumalan, kunniaksi, sillä he eivät olleet tehneet niin+ joukolla sen mukaan kuin on kirjoitettu.+  Niinpä juoksijat+ kulkivat siis kuninkaan käskyn mukaan kautta koko Israelin ja Juudan mukanaan kuninkaan ja hänen ruhtinaittensa+ kädestä saadut kirjeet ja sanoivat: ”Te Israelin pojat, palatkaa+ Jehovan, Abrahamin, Iisakin ja Israelin Jumalan,+ luo, jotta hän palaisi niiden pakoon+ päässeiden luo, jotka teistä ovat jääneet jäljelle Assyrian kuninkaiden kourista.+  Älkääkä tulko esi-isienne ja veljienne kaltaisiksi,+ jotka toimivat uskottomasti Jehovaa, esi-isiensä Jumalaa, kohtaan, niin että hän teki heistä hämmästelyn kohteen,+ niin kuin näette.  Älkää nyt jäykistäkö niskaanne+ niin kuin esi-isänne. Antakaa tilaa* Jehovalle+ ja tulkaa hänen pyhäkköönsä,+ jonka hän on pyhittänyt+ ajan hämärään asti, ja palvelkaa+ Jehovaa, Jumalaanne, jotta hänen suuttumuksensa hehku+ kääntyisi teistä pois.  Sillä kun te palaatte+ Jehovan luo, saavat veljenne ja poikanne osakseen armoa+ vangitsijoittensa edessä ja heidän sallitaan palata tähän maahan,+ sillä Jehova, teidän Jumalanne, on suosiollinen+ ja armollinen,+ eikä hän käännä kasvojaan pois teistä, jos te palaatte hänen luokseen.”+ 10  Niin juoksijat+ jatkoivat kulkien kaupungista kaupunkiin kautta Efraimin+ ja Manassen maan aina Sebuloniin asti, mutta heistä puhuttiin jatkuvasti ivaten ja heitä pilkattiin.+ 11  Vain jotkut+ Asserista ja Manassesta ja Sebulonista nöyrtyivät,+ niin että he tulivat Jerusalemiin. 12  Osoittautui, että tosi Jumalan käsi oli myös Juudassa, niin että hän antoi heille yhden sydämen+ kuninkaan ja ruhtinaiden käskyn+ toteuttamiseksi Jehovan asiassa.+ 13  Ja Jerusalemiin+ kokoontui toisessa+ kuussa paljon kansaa, hyvin runsaslukuinen seurakunta, viettämään happamattomien leipien juhlaa.+ 14  Sitten he nousivat ja poistivat alttarit,+ jotka olivat Jerusalemissa, ja kaikki suitsutusalttarit+ he poistivat ja heittivät ne sitten Kidronin purolaaksoon.+ 15  Sen jälkeen he teurastivat pesah-uhrin+ toisen kuun neljäntenätoista päivänä; ja papit ja leeviläiset oli nöyryytetty, niin että he pyhittäytyivät+ ja toivat polttouhreja Jehovan huoneeseen. 16  Ja he jäivät seisomaan+ paikalleen sääntönsä mukaan, Mooseksen, tosi Jumalan miehen*, lain mukaan, pappien+ vihmoessa veren, jonka he ottivat vastaan leeviläisten käsistä. 17  Sillä seurakunnassa oli monia, jotka eivät olleet pyhittäytyneet, ja leeviläiset+ huolehtivat pesah-uhrien+ teurastamisesta kaikkien niiden puolesta, jotka eivät olleet puhtaita, heidän pyhittämisekseen Jehovalle. 18  Sillä monet kansasta, monet Efraimista+ ja Manassesta,+ Isaskarista ja Sebulonista,+ eivät olleet puhdistautuneet,+ sillä he eivät syöneet pesah-ateriaa sen mukaan kuin on kirjoitettu,+ mutta Hiskia rukoili heidän puolestaan+ sanoen: ”Tehköön hyvä+ Jehova itse myönnytyksen 19  jokaiselle, joka on valmentanut sydämensä+ etsimään tosi Jumalaa, Jehovaa, esi-isiensä Jumalaa, vaikkakin on puhdistautumaton pyhää varten.”+ 20  Silloin Jehova kuunteli Hiskiaa ja paransi kansan.+ 21  Niin Jerusalemissa olevat Israelin pojat viettivät happamattomien leipien juhlaa+ seitsemän päivää iloiten suuresti,+ ja leeviläiset+ ja papit+ ylistivät Jehovaa päivästä päivään voimakasäänisin soittimin, niin, Jehovaa.+ 22  Lisäksi Hiskia puhui sydämeen käyvästi+ kaikille leeviläisille, jotka toimivat erittäin ymmärtäväisesti Jehovaa kohtaan.+ Niin he söivät määrättyä juhlaruokaa seitsemän päivää+ ja uhrasivat yhteysteurasuhreja+ ja esittivät tunnustuksen+ Jehovalle, esi-isiensä Jumalalle. 23  Sitten koko seurakunta päätti+ viettää sitä vielä toiset seitsemän päivää,+ ja niin he viettivät sitä seitsemän päivää iloiten. 24  Sillä Juudan kuningas Hiskia itse antoi seurakunnalle anniksi+ tuhat sonnia ja seitsemäntuhatta lammasta, ja ruhtinaat+ taas antoivat seurakunnalle anniksi tuhat sonnia ja kymmenentuhatta lammasta, ja papit+ pyhittäytyivät suurin joukoin. 25  Ja koko Juudan seurakunta+ ja papit ja leeviläiset+ ja koko Israelista tullut seurakunta+ ja Israelin maasta tulleet muukalaisasukkaat*+ ja Juudassa asuvat iloitsivat+ jatkuvasti. 26  Ja Jerusalemissa vallitsi suuri ilo, sillä Israelin kuninkaan Salomon,+ Daavidin pojan, päivistä lähtien ei ollut tällaista ollut Jerusalemissa.+ 27  Lopulta papit, leeviläiset, nousivat ja siunasivat+ kansan, ja heidän ääntään kuultiin, niin että heidän rukouksensa tuli hänen pyhään asumukseensa, taivaisiin.+

Alaviitteet

Kirjm. ”[antaa] äänen [kuulua]”. Hepr. qōl; kreik. kē′ryg·ma ’julistus’, ’saarnaaminen’. Vrt. Mt 12:41, alav.
Kirjm. ”käsi”.
”tosi Jumalan miehen”. Hepr. ʼiš-ha·ʼElo·him′.
Tai ”ja – – tilapäisasukkaat”. Hepr. wehag·ge·rim′; LXXVg: ”käännynnäiset”.