Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

2. Aikakirja 20:1–37

20  Ja myöhemmin tapahtui, että Moabin+ pojat ja Ammonin+ pojat ja heidän kanssaan muutamat Ammonimista*+ tulivat sotimaan Josafatia vastaan.+  Niin Josafatille tultiin kertomaan sanoen: ”Suuri joukko on tullut sinua vastaan meren* seudulta, Edomista,*+ ja he ovat Hasason-Tamarissa eli En-Gedissä.”+  Silloin Josafat pelästyi+ ja käänsi kasvonsa etsimään Jehovaa.+ Niin hän julisti paaston+ koko Juudalle.  Lopulta Juudasta olevat kokoontuivat tiedustelemaan Jehovalta.+ Heitä tuli myös* kaikista Juudan kaupungeista kysymään neuvoa Jehovalta.+  Sitten Josafat nousi seisomaan Juudan ja Jerusalemin seurakunnassa*, Jehovan huoneessa,+ uuden esipihan+ edessä,  ja hän sanoi:+ ”Oi Jehova, esi-isiemme Jumala,+ etkö sinä ole Jumala taivaissa,+ ja etkö sinä hallitse kaikkia kansakuntien valtakuntia,+ ja eivätkö voima ja väkevyys ole sinun kädessäsi, niin ettei kukaan kestä edessäsi?+  Etkö sinä, oi meidän Jumalamme,+ ajanut tämän maan asukkaat pois kansasi Israelin edestä+ ja antanut+ sen sitten sinua rakastavan* Abrahamin siemenelle+ ajan hämärään asti?  Ja he asettuivat asumaan siihen ja ryhtyivät rakentamaan sinne sinun nimellesi pyhäkköä,+ ja he sanoivat:  ’Jos meitä kohtaisi onnettomuus,+ miekka, epäsuotuisa tuomio tai rutto+ tai nälänhätä,+ niin seiskäämme tämän huoneen edessä+ ja sinun edessäsi (sillä sinun nimesi+ on tässä huoneessa), että huutaisimme sinua avuksi ahdingostamme, ja kuulethan sinä ja pelastat.’+ 10  Ja nyt, katso, Ammonin+ ja Moabin+ ja Seirin vuoriston pojat,+ joiden alueelle sinä et sallinut Israelin tunkeutua sen tullessa Egyptin maasta, vaan se kääntyi heistä pois eikä tuhonnut heitä,+ 11  katso, he palkitsevat+ meidät tulemalla ajamaan meidät pois omaisuusmaastasi, jonka olet antanut meidän ottaa omaisuudeksemme.+ 12  Oi Jumalamme, etkö pane heille tuomiota täytäntöön?+ Sillä meillä ei ole voimaa tämän suuren joukon edessä, joka on tulossa meitä vastaan,+ emmekä me itse tiedä, mitä meidän pitäisi tehdä,+ vaan silmämme ovat kohdistuneet sinuun.”+ 13  Koko ajan kaikki Juudasta olevat seisoivat Jehovan edessä,+ myös heidän pienokaisensa,+ vaimonsa ja poikansa. 14  Ja Jehovan henki+ tuli seurakunnan keskellä Jahasieliin, Asafin+ poikia olevan leeviläisen Mattanjan pojan Jeielin pojan Benajan pojan Sakarjan poikaan. 15  Niinpä hän sanoi: ”Tarkatkaa, koko Juuda ja te Jerusalemin asukkaat sekä kuningas Josafat! Näin on Jehova sanonut teille: ’Älkää pelätkö+ älkääkä kauhistuko tätä suurta joukkoa, sillä taistelu ei ole teidän vaan Jumalan.+ 16  Menkää huomenna alas heitä vastaan. Katso, he nousevat Sisin solan kautta, ja te kohtaatte heidät purolaakson päässä, Jeruelin erämaan edustalla. 17  Teidän ei tarvitse tällä kertaa taistella.+ Asettukaa asemiin, seisokaa paikoillanne+ ja katsokaa Jehovan pelastusta+ teidän puolestanne. Oi Juuda ja Jerusalem, älkää pelätkö älkääkä kauhistuko.+ Menkää huomenna heitä vastaan*, ja Jehova on teidän kanssanne.’”+ 18  Heti Josafat kumartui syvään kasvot maata kohti,+ ja koko Juuda ja Jerusalemin asukkaat lankesivat Jehovan eteen osoittamaan kunnioitusta Jehovalle.+ 19  Silloin kehatilaisten+ poikia ja korahilaisten+ poikia olevat leeviläiset+ nousivat ylistämään Jehovaa, Israelin Jumalaa, poikkeuksellisen kuuluvalla äänellä.+ 20  Ja he nousivat varhain aamulla ja lähtivät Tekoan+ erämaahan.+ Ja heidän lähtiessään Josafat nousi seisomaan ja sanoi sitten: ”Kuulkaa minua, oi Juuda ja te Jerusalemin asukkaat!+ Uskokaa+ Jehovaan, Jumalaanne, jotta osoittautuisitte pitkäikäisiksi. Uskokaa hänen profeettoihinsa,+ ja niin olkoon teillä menestys.” 21  Lisäksi hän neuvotteli+ kansan kanssa ja asetti laulajia+ Jehovalle sekä niitä, jotka ylistivät+ pyhässä kaunistuksessa+ kulkiessaan aseellisten miesten edellä+ ja sanoivat: ”Ylistäkää Jehovaa,+ sillä ajan hämärään asti kestää hänen rakkaudellinen huomaavaisuutensa.”*+ 22  Ja samaan aikaan kun he aloittivat ilohuudon ja ylistyksen, Jehova asetti väijyksissä+ olevia miehiä Ammonin, Moabin ja Seirin vuoriston poikia vastaan, jotka olivat tulossa Juudaan, ja he alkoivat lyödä toisiaan.+ 23  Ja Ammonin ja Moabin pojat nousivat sitten Seirin vuoriston asukkaita+ vastaan vihkimään heitä tuhon omiksi ja hävittämään heitä, ja heti kun he olivat tehneet lopun Seirin asukkaista, he auttoivat kukin toinen toisensa tuhoamisessa.+ 24  Mutta Juuda puolestaan tuli erämaan vartiotornille.+ Kun he käänsivät kasvonsa joukkoon päin, niin katso, siinä he olivat: heidän ruumiinsa makasivat maassa,+ eikä kukaan ollut päässyt pakoon. 25  Niin Josafat väkineen tuli ryöstämään heiltä saalista,+ ja he löysivät heidän keskuudestaan runsaasti sekä tavaraa että vaatteita* ja haluttavia esineitä, ja he ottivat itselleen saalista, kunnes eivät voineet kantaa enempää.+ Ja he ryöstivät saalista kolme päivää, sillä sitä oli runsaasti. 26  Ja neljäntenä päivänä he kokoontuivat Berakan alatasangolle, sillä siellä he siunasivat Jehovaa.+ Sen tähden sen paikan nimenä+ on ollut Berakan* alatasanko tähän päivään saakka. 27  Sitten kaikki Juudan ja Jerusalemin miehet lähtivät Josafatin johdolla iloiten paluumatkalle Jerusalemiin, sillä Jehova oli pannut heidät iloitsemaan vihollisistaan.+ 28  Niin he tulivat kielisoittimin+ ja harpuin+ ja trumpetein+ Jerusalemiin, Jehovan huoneeseen.+ 29  Ja Jumalan kauhu+ valtasi kaikki maiden valtakunnat, kun ne kuulivat, että Jehova oli taistellut Israelin vihollisia vastaan.+ 30  Niinpä Josafatin kuningaskunnassa vallitsi rauha, ja hänen Jumalansa antoi hänelle jatkuvasti levon joka puolella.+ 31  Ja Josafat+ hallitsi edelleen Juudaa. Alkaessaan hallita hän oli kolmekymmentäviisivuotias, ja hän hallitsi Jerusalemissa kaksikymmentäviisi vuotta. Ja hänen äitinsä oli nimeltään Asuba,+ Silhin tytär. 32  Ja hän vaelsi isänsä Asan tietä,+ ja tekemällä sitä, mikä oli oikein Jehovan silmissä, hän ei poikennut siltä.+ 33  Uhrikukkulat+ vain eivät hävinneet, eikä kansa ollut vielä valmentanut sydäntään esi-isiensä Jumalaa varten.+ 34  Ja Josafatin muut asiat, ensimmäiset ja viimeiset, katso, ne ovat kirjoitettuina Jeehun,+ Hananin+ pojan, sanoissa, jotka liitettiin ”Israelin kuninkaiden kirjaan”.+ 35  Ja tämän jälkeen Juudan kuningas Josafat oli yhteistyössä Israelin kuninkaan Ahasjan kanssa,+ joka toimi jumalattomasti.+ 36  Niin hän teki tämän kanssa yhteistyössä laivoja, joiden oli määrä mennä Tarsisiin,+ ja he tekivät laivoja Esjon-Geberissä.+ 37  Mutta Elieser, Dodavahun poika Maresasta, puhui profeetallisesti Josafatia vastaan sanoen: ”Koska olet ollut yhteistyössä Ahasjan kanssa,+ Jehova murskaa sinun työsi.”+ Niinpä laivat haaksirikkoutuivat+ eivätkä kyenneet menemään Tarsisiin.+

Alaviitteet

Tai ”ammonilaiset”. Hepr. me·ha·ʽAm·mō·nim′; jos M:ssä vaihdetaan kahden kirjaimen paikkaa: ”Meunimista”, ”meunilaiset”; LXX: ”minalaiset”; Vgc: ”ammonilaiset”.
Ts. Kuolleenmeren.
”Edomista”, yksi hepr. käsik.; hepr. me·ʼAram′,Syyriasta”; kreik. Sy·ri′as; lat. Syria; Sy: ”Punaiseltamereltä”.
”tuli myös”. Tai ”tulikin”.
seurakunnassa”. Hepr. biq·hal′; kreik. ek·klē·si′ai.
”sinua rakastavan”. Tai ”ystäväsi”. Lat. amici tui.
Tai ”[heidän] eteensä”. Ks. 1Mo 10:9: ”vastustamassa”, alav.
Tai ”uskollinen rakkautensa”.
”vaatteita”, Vg ja seitsemän hepr. käsik.; M: ”ruumiita”.
Nimen merk. ’siunaus’.