Siirry sisältöön

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa | PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

2. Aikakirja 14:1–15

14  Lopulta Abia meni lepoon esi-isiensä luo,+ ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin,+ ja hänen poikansa Asa+ alkoi hallita hänen sijastaan. Hänen päivinään maassa oli rauha+ kymmenen vuotta.*  Ja Asa ryhtyi tekemään sitä, mikä oli hyvää ja oikein Jehovan, hänen Jumalansa, silmissä.  Siksi hän poisti vieraat alttarit*+ ja uhrikukkulat+ ja murskasi pyhät patsaat+ ja hakkasi maahan pyhät paalut.*+  Lisäksi hän kehotti Juudaa etsimään+ Jehovaa, esi-isiensä Jumalaa, ja tekemään lain+ ja käskyn+ mukaan.  Niinpä hän poisti kaikista Juudan kaupungeista uhrikukkulat ja suitsutusjalustat,+ ja valtakunnassa vallitsi rauha+ hänen edessään*.  Ja hän rakensi linnoitettuja kaupunkeja Juudaan,+ sillä maassa oli rauha, eikä häntä vastaan käyty yhtään sotaa näinä vuosina, sillä Jehova antoi hänelle levon.+  Niin hän sanoi Juudalle: ”Rakentakaamme nämä kaupungit ja tehkäämme muurit+ ympärille ja tornit,+ kaksoisovet ja salvat.+ Maa on vielä käytettävissämme, koska me olemme etsineet Jehovaa, Jumalaamme.+ Me olemme etsineet, ja hän antaa meille levon kaikkialla ympärillämme.”+ Ja he ryhtyivät rakentamaan ja menestyivät.+  Ja Asalla oli lopulta suurta kilpeä+ ja pistokeihästä+ kantava sotajoukko, kolmesataatuhatta Juudasta olevaa.+ Ja Benjaminista oli pientä kilpeä kantavia ja jousta jännittäviä+ kaksisataakahdeksankymmentätuhatta.+ Nämä kaikki olivat urhoollisia, väkeviä miehiä.  Myöhemmin etiopialainen*+ Serah lähti heitä vastaan mukanaan sotajoukko, jossa oli miljoona* miestä+ ja kolmetsadat vaunut, ja eteni Maresaan+ saakka. 10  Sitten Asa lähti häntä vastaan*, ja he järjestäytyivät taisteluun Sefatan laaksoon Maresaan*. 11  Ja Asa alkoi huutaa Jehovan, Jumalansa, puoleen+ ja sanoi: ”Oi Jehova, auttaessasi sinulle ei merkitse mitään, onko kyse monista tai voimattomista.+ Auta meitä, oi Jehova, meidän Jumalamme, sillä sinuun me todella turvaudumme+ ja sinun nimessäsi+ olemme tulleet tätä joukkoa vastaan. Oi Jehova, sinä olet meidän Jumalamme.+ Älä anna kuolevaisella ihmisellä* olla voimaa sinua vastaan.”+ 12  Silloin Jehova löi+ etiopialaiset Asan edessä ja Juudan edessä, ja etiopialaiset lähtivät pakoon. 13  Ja Asa ja väki, joka oli hänen kanssaan, ajoivat heitä takaa aina Gerariin+ asti, ja etiopialaisia kaatui, kunnes heistä ei ollut ketään elossa, sillä heidät murskattiin Jehovan edessä+ ja hänen leirinsä+ edessä. Myöhemmin he veivät pois hyvin paljon saalista.+ 14  Lisäksi he löivät kaikki Gerarin ympärillä olevat kaupungit, sillä Jehovan kauhu+ oli vallannut ne, ja he ryhtyivät ryöstämään kaikkia kaupunkeja, sillä niissä oli paljon ryöstettävää.+ 15  Ja karjateltatkin*+ he löivät, niin että he ottivat haltuunsa+ katraita suurin määrin ja kameleja,+ minkä jälkeen he palasivat Jerusalemiin.

Alaviitteet

MLXX:ssa 13. luku päättyy tähän.
Kirjm. ”vieraan (maan) alttarit”.
”pyhät paalut”. Tai ”aserat”.
Tai ”alaisuudessaan”.
”etiopialainen”, LXXVg; M: ”kuusilainen”.
Kirjm. ”tuhat tuhatta”.
Kirjm. ”hänen eteensä”, M; kreik. eis sy·nanʹtē·sin au·tōiʹ; Vgc(lat.): obviam ei. Vrt. 1Mo 10:9: ”vastustamassa”, alav.
Tai ”Maresan luo”.
”kuolevaisella ihmisellä”. Hepr. ʼenōšʹ; kreik. anʹthrō·pos; lat. homo.
Tai ”paimentolaisteltatkin”.