Siirry sisältöön

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa | PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

2. Aikakirja 1:1–17

1  Ja Salomo, Daavidin poika, vahvistui jatkuvasti kuninkuudessaan,+ ja Jehova, hänen Jumalansa, oli hänen kanssaan+ ja lisäsi hänen suuruuttaan verrattomasti.+  Ja Salomo ryhtyi puhumaan koko Israelille, tuhannen-+ ja sadanpäälliköille+ ja tuomareille+ ja kaikille koko Israelin johtomiehille,+ isänhuoneiden päämiehille.+  Sitten Salomo ja koko seurakunta* hänen kanssaan menivät Gibeonissa olevalle uhrikukkulalle,+ sillä siellä oli tosi Jumalan* kohtaamisteltta,+ jonka Jehovan palvelija+ Mooses oli tehnyt erämaassa.  Mutta Daavid oli tuonut tosi Jumalan arkun+ Kirjat-Jearimista+ ylös siihen paikkaan, jonka Daavid oli sille valmistanut,+ sillä hän oli pystyttänyt sille teltan Jerusalemiin.+  Ja kuparialttari,+ jonka Besalel,+ Hurin pojan Urin poika,+ oli tehnyt, oli pantu* Jehovan tabernaakkelin eteen, ja Salomo ja seurakunta kääntyivät tavalliseen tapaansa sen puoleen.  Salomo uhrasi nyt siellä Jehovan edessä kohtaamistelttaan kuuluvalla kuparialttarilla, ja hän ryhtyi uhraamaan sen päällä tuhatta polttouhria.+  Sinä yönä Jumala näyttäytyi Salomolle ja sanoi sitten hänelle: ”Pyydä, mitä annan sinulle.”+  Silloin Salomo sanoi Jumalalle: ”Sinä olet osoittanut suurta rakkaudellista huomaavaisuutta* isääni Daavidia kohtaan+ ja tehnyt minut kuninkaaksi hänen sijaansa.+  Oi Jehova Jumala, osoittautukoon nyt isälleni Daavidille antamasi lupaus luotettavaksi,+ sillä sinä olet tehnyt minut kuninkaaksi+ kansalle, jota on lukuisasti kuin maan tomuhiukkasia.+ 10  Anna minulle nyt viisautta ja tietoa+ voidakseni lähteä tämän kansan edellä ja voidakseni tulla,+ sillä kuka voisi tuomita tätä suurta kansaasi?”+ 11  Silloin Jumala sanoi Salomolle: ”Koska on osoittautunut, että tämä on sydäntäsi lähellä,+ etkä ole pyytänyt varallisuutta, rikkautta ja kunniaa tai vihamiestesi sielua* etkä liioin pyytänyt monia elinpäiviä,+ vaan pyysit itsellesi viisautta ja tietoa voidaksesi tuomita kansaani, jonka kuninkaaksi olen sinut tehnyt,+ 12  niin sinulle annetaan viisaus ja tieto;+ myös varallisuutta ja rikkautta ja kunniaa minä annan sinulle, niin ettei keillään kuninkailla ennen sinua ole ollut sellaista+ eikä yhdelläkään sinun jälkeesi tule olemaan sellaista.”+ 13  Niin Salomo tuli uhrikukkulalta*, joka oli Gibeonissa,+ kohtaamisteltan+ edestä, Jerusalemiin ja hallitsi edelleen Israelia.+ 14  Ja Salomo kokosi jatkuvasti vaunuja ja ratsuja*, niin että hänellä oli lopulta tuhannet neljätsadat vaunut ja kaksitoistatuhatta ratsua,+ ja hän piti niitä sijoitettuina vaunukaupunkeihin+ ja kuninkaan läheisyyteen Jerusalemiin. 15  Ja kuningas sai lopulta aikaan, että Jerusalemissa oli hopeaa ja kultaa kuin kiviä,+ ja setripuun hän teki määrältään yhtä runsaaksi kuin sykomoripuut,+ jotka ovat Sefelassa.*+ 16  Ja hevoset, jotka Salomolla oli, vietiin hänelle Egyptistä,+ ja kuninkaan kauppiaiden joukko itse nouti hevoslauman maksua vastaan.+ 17  Ja tavallisesti he noutivat ja veivät Egyptistä vaunut kuudellasadalla hopearahalla ja hevosen sadallaviidelläkymmenellä, näin myös kaikille heettiläisten kuninkaille ja Syyrian kuninkaille.+ Vientiä harjoitettiin heidän välityksellään.

Alaviitteet

seurakunta”. Hepr. haq·qa·halʹ; kreik. ek·klē·siʹa.
”tosi Jumalan”. Hepr. ha·ʼElo·himʹ; kreik. The·ouʹ; Sy: ”Jehovan”. Ks. liite 1F.
Kirjm. ”[kuparialttarin – –] hän oli pannut”, M; monet hepr. käsik:t: ”oli [– – edessä]”.
Tai ”uskollista rakkautta”.
Tai ”elämää”.
”-lta”, LXXVg.
Tai ”ratsumiehiä”.
Tai ”alangolla”.