Siirry sisältöön

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa | PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

1. Tessalonikalaisille 2:1–20

2  Tehän tiedätte itsekin, veljet, ettei käyntimme+ teidän luonanne ole ollut tulokseton,+  vaan kun olimme ensin kärsineet+ ja meitä oli, kuten tiedätte, kohdeltu röyhkeästi+ Filippissä,+ me keräsimme Jumalamme avulla rohkeutta* puhua+ teille Jumalan hyvää uutista suurin ponnistuksin.  Sillä se kehotus, jonka annamme, ei ole lähtöisin erheestä eikä epäpuhtaudesta+ eikä petollisuudesta,  vaan niin kuin Jumala on koettelemalla todennut meidät sellaisiksi, joille voidaan uskoa+ hyvä uutinen, niin me puhumme, emme miellyttääksemme+ ihmisiä, vaan Jumalaa, joka koettelee* sydämemme.+  Emmehän ole minään aikana esiintyneet imartelevin puhein,+ kuten tiedätte, emmekä ahneutta+ verhoavassa valepuvussa*+ – Jumala on todistaja!  Emme ole myöskään etsineet kunniaa ihmisiltä,+ emme teiltä emmekä muilta, vaikka voisimmekin olla Kristuksen apostoleina kallis taakka.*+  Päinvastoin meistä tuli teidän keskuudessanne hellävaraisia* kuin imettävä äiti, joka vaalii+ omia lapsiaan.  Koska meillä siis on hellä kiintymys teihin,+ halusimme hyvin mielellämme antaa teille, ei ainoastaan Jumalan hyvää uutista, vaan oman sielummekin,*+ koska olitte tulleet meille rakkaiksi.+  Muistatte varmaan, veljet, meidän vaivannäkömme ja uurastuksemme. Yötä päivää työskennellen,+ jottemme olisi sälyttäneet kallista taakkaa kenellekään teistä,+ me saarnasimme teille Jumalan hyvää uutista. 10  Te olette sen todistajia ja Jumala on myös, miten uskollisiksi ja vanhurskaiksi ja moitteettomiksi+ osoittauduimme teitä uskovia kohtaan. 11  Sen mukaisesti tiedätte hyvin, miten me, kuin isä+ lapsiaan, jatkuvasti kehotimme+ kutakin teistä ja lohdutimme teitä ja todistimme teille 12  siinä tarkoituksessa, että vaeltaisitte+ edelleen Jumalan arvon mukaisesti, hänen joka kutsuu+ teitä valtakuntaansa+ ja kirkkauteensa. 13  Ja sen vuoksi me myös kiitämme Jumalaa lakkaamatta,+ että kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan,+ te otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana,+ vaan niin kuin se todella on, Jumalan sanana, joka* myös vaikuttaa teissä uskovissa.+ 14  Sillä teistä, veljet, tuli niiden Jumalan seurakuntien jäljittelijöitä, jotka ovat Juudeassa Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, koska tekin aloitte kärsiä+ omilta maanmiehiltänne samaa kuin hekin saavat kärsiä juutalaisilta, 15  jotka tappoivat jopa Herran Jeesuksen+ ja profeetat+ ja vainosivat meitä.+ Lisäksi he eivät miellytä Jumalaa, vaan ovat kaikkien ihmisten etuja vastaan 16  koettaessaan estää*+ meitä puhumasta kansakuntien ihmisille näiden pelastumiseksi,+ ja seurauksena on, että he aina täyttävät syntiensä mittaa.+ Hänen vihastuksensa* on kuitenkin lopulta* saavuttanut heidät.+ 17  Mutta kun meidät oli, veljet, riistetty teistä eroon* vain hetken ajaksi*, ulkonaisesti, ei sydämeltä, pyrimme paljon enemmän kuin tavallista, hyvin halukkaasti, näkemään kasvojanne.+ 18  Siitä syystä tahdoimme tulla teidän luoksenne, niin, minä, Paavali, sekä kerran että toisenkin kerran, mutta Saatana katkaisi tiemme. 19  Sillä mikä on toivomme tai ilomme tai riemun kruunumme+ – etteköhän juuri te – Herramme Jeesuksen edessä hänen läsnäolossaan?*+ 20  Varmasti te olette meidän kunniamme ja ilomme.

Alaviitteet

Tai ”meistä tuli – – suorapuheisia [puhuaksemme]”.
Tai ”tutkii”.
”valepuvussa”. Kirjm. ”teeskentelyssä”.
”olla – – kallis taakka”. Tai ”käyttää valtaa”, ”vaatia itsellemme arvonantoa”.
”hellävaraisia”, AVgSyh,p; אBC*D*Vgc: ”pienokaisia [kuin imettävän äidin vaaliessa]”.
Tai ”elämämmekin”.
Tai ”hänen joka”.
”koettaessaan estää”. Tai ”kieltäessään jatkuvasti”.
”Hänen vihastuksensa”. ”Vihastus”, אAB; DVg: ”Jumalan vihastus”.
Tai ”lopuksi”.
”riistetty teistä eroon”. Kirjm. ”tehty orvoiksi teihin nähden”.
Tai ”lyhyeksi aikaa”. Kirjm. ”määrähetkeksi”.
Ks. liite 5B.