Siirry sisältöön

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa | PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

1. Samuelin kirja 9:1–27

9  Benjaminissa oli aikanaan mies, jonka nimi oli Kis,+ Afiahin pojan Bekoratin pojan Serorin pojan Abielin poika, benjaminilainen,*+ varallisuudeltaan mahtava mies.+  Ja hänellä sattui olemaan poika, jonka nimi oli Saul,+ nuori ja komea*, eikä yksikään Israelin pojista ollut komeampi kuin hän; hän oli päätään* pitempi kaikkea kansaa.+  Ja Saulin isän Kisin aasintammat+ katosivat. Niin Kis sanoi pojalleen Saulille: ”Otahan mukaasi yksi palvelijoista, ja nouse, mene, etsi aasintammat.”  Ja hän* meni Efraimin vuoriston+ halki ja meni edelleen Salisan+ maan halki, eivätkä he löytäneet niitä. Ja he menivät sitten Saalimin maan halki, mutta ne eivät olleet siellä. Ja hän meni edelleen benjaminilaisten maan halki, eivätkä he löytäneet niitä.  He tulivat Sufin maahan, ja Saul sanoi palvelijalleen, joka oli hänen kanssaan: ”Tule toki, ja mennään takaisin, ettei isäni lakkaisi huolehtimasta aasintammoista ja huolestuisikin meistä.”+  Mutta hän sanoi hänelle: ”Katsohan! Tässä kaupungissa on Jumalan mies,*+ ja tätä miestä pidetään kunniassa. Kaikki, mitä hän sanoo, toteutuu varmasti.+ Mennään nyt sinne. Ehkä hän voi ilmoittaa meille, mitä tietä meidän on kuljettava.”  Tällöin Saul sanoi palvelijalleen: ”Jos menisimme, niin mitä viemme miehelle?+ Leipähän on loppunut repuistamme, eikä tosi Jumalan miehelle ole mitään lahjaksi+ vietävää. Mitäpä meillä olisi?”  Niin palvelija vastasi taas Saulille ja sanoi: ”Katso! Kädessäni on neljännessekeli*+ hopeaa, ja minä annan* sen tosi Jumalan miehelle, ja hän kyllä ilmoittaa meille tiemme.”  (Kun mies ennen vanhaan meni Israelissa etsimään Jumalaa, hän olisi sanonut näin: ”Tulkaa, mennään näkijän+ luo.” Sillä nykyistä profeettaa kutsuttiin ennen vanhaan näkijäksi.) 10  Silloin Saul sanoi palvelijalleen: ”Hyvin sanoit.+ Tule siis, mennään.” Ja he jatkoivat matkaa kohti kaupunkia, jossa tosi Jumalan mies oli. 11  Kulkiessaan ylämäkeä kaupunkiin he tapasivat tyttöjä, jotka olivat lähdössä ammentamaan vettä.+ Niin he sanoivat heille: ”Onko näkijä+ täällä?” 12  Silloin he vastasivat heille ja sanoivat: ”On. Katso! Hän on tuolla edessäpäin. Pidä kiirettä, koska hän on tänään tullut kaupunkiin, sillä tänään on kansan puolesta teurasuhri+ uhrikukkulalla.+ 13  Heti kun tulette kaupunkiin, te tapaatte hänet, ennen kuin hän menee ylös uhrikukkulalle syömään, sillä kansa ei saa syödä ennen hänen tuloaan, koska juuri hän siunaa teurasuhrin.+ Vasta sen jälkeen ne, jotka on kutsuttu, saavat syödä. Menkää siis sinne, sillä hänet – juuri nyt te löydätte hänet.” 14  Niin he menivät ylös kaupunkiin. Kun he olivat tulossa keskelle kaupunkia, katso, Samuel tuli heitä vastaan mennessään ylös uhrikukkulalle. 15  Mutta päivää ennen Saulin tuloa oli Jehova paljastanut Samuelin korvaan+ nämä sanat: 16  ”Huomenna tähän aikaan lähetän luoksesi miehen Benjaminin maasta,+ ja sinun on voideltava+ hänet kansani Israelin johtajaksi, ja hänen on pelastettava minun kansani filistealaisten käsistä,+ koska olen nähnyt kansani ahdistuksen*, sillä heidän huutonsa on tullut eteeni.”+ 17  Ja Samuel näki Saulin, ja Jehova vastasi hänelle: ”Tässä on mies, josta sanoin sinulle: ’Tämä on se, joka pitää kansani aloillaan.’”+ 18  Silloin Saul lähestyi Samuelia keskellä porttia ja sanoi: ”Kerrothan minulle, missä on näkijän talo?” 19  Silloin Samuel vastasi Saulille ja sanoi: ”Minä olen se näkijä. Mene edelläni ylös uhrikukkulalle, ja teidän on syötävä kanssani tänään,+ ja aamulla minä lähetän sinut matkaan, ja kaiken, mitä on sydämelläsi, minä kerron sinulle.+ 20  Äläkä kohdista sydäntäsi+ aasintammoihin, jotka katosivat sinulta kolme päivää sitten,+ sillä ne ovat löytyneet. Ja kenelle kuuluu kaikki, mikä on haluttua Israelissa?+ Eikö sinulle ja koko isäsi huoneelle?” 21  Tähän Saul vastasi ja sanoi: ”Enkö minä ole benjaminilainen Israelin pienimmästä+ heimosta,+ ja eikö minun sukuni ole merkityksettömin kaikista Benjaminin heimon suvuista?+ Miksi siis olet puhunut minulle tällaista?”+ 22  Sitten Samuel otti Saulin ja hänen palvelijansa ja vei heidät ruokasaliin ja antoi heille parhaan paikan+ kutsuttujen joukossa, ja heitä oli noin kolmekymmentä miestä. 23  Myöhemmin Samuel sanoi keittäjälle: ”Tuo se osuus, jonka annoin sinulle ja josta sanoin sinulle: ’Pane se syrjään.’” 24  Silloin keittäjä nosti reisipalan ja sen, mitä siihen kuului, ja pani sen Saulin eteen. Ja hän sanoi vielä: ”Tässä on se, mikä on varattu*. Pane se eteesi. Syö, sillä se on varattu sinulle tätä hetkeä varten syödäksesi kutsuttujen kanssa*.” Niin Saul söi Samuelin kanssa sinä päivänä. 25  Sen jälkeen he laskeutuivat uhrikukkulalta+ kaupunkiin, ja hän puhui vielä Saulin kanssa talon katolla.+ 26  Sitten he nousivat varhain*, ja tapahtui, että heti aamun sarastaessa Samuel kutsui Saulia talon katolta ja sanoi: ”Nouse toki, jotta voin lähettää sinut matkaan.” Niin Saul nousi, ja hän ja Samuel menivät yhdessä ulos. 27  Heidän laskeutuessaan kaupungin laitaa Samuel sanoi Saulille: ”Sano palvelijalle,+ että hän menisi edellemme” – niin tämä meni edelle – ”mutta seisahdu sinä hetkeksi, niin että voin antaa sinun kuulla Jumalan sanan*.”

Alaviitteet

Kirjm. ”jaminilaisen miehen poika”.
Tai ”hyvä”.
Kirjm. ”hartioistaan ylöspäin”.
”hän”, MSy; LXXVg: ”he [menivät]”.
”Jumalan mies”. Hepr. ʼiš-ʼElo·himʹ.
Ks. liite 8A.
”minä annan”, M; LXX: ”sinä annat”.
”kansani ahdistuksen”, TLXX; MSyVg: ”kansani”.
”se, mikä on varattu”, pienen tekstikorjauksen mukaan; M: ”se, mitä on jäänyt jäljelle”.
”syödäksesi kutsuttujen kanssa”, tekstikorjauksen mukaan. Kirjm. ”kun minä sanoin [hän sanoi]: ’Olen kutsunut kansan.’” M on epäselvä.
”ja hän puhui vielä Saulin kanssa talon katolla. (26) Sitten he nousivat varhain”, M; LXX: ”ja he valmistivat Saulille lepovuoteen talon katolle, (26) ja hän nukkui”; Vgc: ”ja hän puhui Saulin kanssa talon katolla, ja Saul asettui pitkälleen talon katolle ja nukkui. (26) Ja kun he olivat nousseet aamulla”.
”Jumalan sanan”. Hepr. devarʹ ʼElo·himʹ. Vrt. Tu 3:20.