Siirry sisältöön

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa | PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

1. Samuelin kirja 26:1–25

26  Aikanaan Sifin+ miehet* tulivat Saulin luo Gibeaan+ ja sanoivat: ”Eikö Daavid piileskele* Hakilan kukkulalla,+ vastapäätä Jesimonia?”*+  Silloin Saul nousi+ ja meni alas Sifin erämaahan, ja hänen kanssaan kolmetuhatta miestä,+ Israelin valiot, etsimään Daavidia Sifin erämaasta.  Ja Saul leiriytyi Hakilan kukkulalle, joka on vastapäätä Jesimonia, tien varteen, kun taas Daavid oleskeli erämaassa. Niin hän näki, että Saul oli tullut hänen jäljessään erämaahan.  Silloin Daavid lähetti vakoojia+ saadakseen tietää, että Saul oli tosiaan tullut.  Myöhemmin Daavid nousi ja meni sille paikalle, johon Saul oli leiriytynyt, ja niin Daavid näki paikan, johon Saul ja myös hänen armeijansa päällikkö Abner,+ Nerin poika, olivat asettuneet makuulle, ja Saul makasi suojatussa leirissä+ väki leiriytyneenä joka puolelle hänen ympärilleen.  Silloin Daavid vastasi ja sanoi heettiläiselle+ Ahimelekille ja Abisaille,+ Serujan pojalle,+ Joabin veljelle: ”Kuka lähtee alas kanssani Saulin luo leiriin?” Tähän Abisai sanoi: ”Minä lähden alas kanssasi.”+  Ja Daavid meni Abisain kanssa väen luokse yöllä, ja katso, Saul nukkui suojatussa leirissä keihäs maahan pistettynä pääpuolessaan, ja Abner ja väki makasivat joka puolella hänen ympärillään.  Abisai sanoi nyt Daavidille: ”Jumala* on tänään luovuttanut vihollisesi sinun käsiisi.+ Ja sallithan minun nyt keihästää hänet maahan vain kerran, enkä tee sitä hänelle kahdesti.”  Mutta Daavid sanoi Abisaille: ”Älä tuhoa häntä, sillä kuka on ojentanut kätensä Jehovan voideltua vastaan*+ ja pysynyt viattomana?”+ 10  Ja Daavid sanoi vielä: ”Niin totta kuin Jehova elää,+ Jehova itse lyö häntä,+ tai hänen päivänsä tulee+ ja hänen on kuoltava, tai hän menee taisteluun+ ja hänet pyyhkäistään pois.+ 11  Jehovan kannalta katsoen minusta on mahdotonta ajatella,+ että ojentaisin käteni+ Jehovan voideltua vastaan!+ Otahan siis nyt keihäs, joka on hänen pääpuolessaan, ja vesikannu ja lähdetään.” 12  Niin Daavid otti keihään ja vesikannun paikaltaan Saulin pääpuolesta, ja sitten he lähtivät matkaan, eikä ketään ollut näkemässä+ eikä kukaan pannut merkille eikä kukaan herännyt, sillä he kaikki nukkuivat, koska heidät oli vallannut Jehovalta tullut sikeä uni.+ 13  Sen jälkeen Daavid siirtyi toiselle puolelle ja asettui etäälle vuoren huipulle, pitkän välimatkan päähän. 14  Sitten Daavid huusi väelle ja Abnerille, Nerin pojalle, sanoen: ”Etkö vastaa, Abner?” Niin Abner+ vastasi ja sanoi: ”Kuka olet sinä, joka huusit kuninkaalle?” 15  Ja Daavid sanoi edelleen Abnerille: ”Etkö sinä ole mies? Ja kuka on sinun kaltaisesi Israelissa? Miksi et sitten vartioinut herraasi* kuningasta? Sillä joku kansasta tuli tuhotakseen kuninkaan, herrasi.+ 16  Ei ole hyvä se, minkä olet tehnyt. Niin totta kuin Jehova elää,+ te olette kuoleman omat,*+ koska ette ole vartioineet+ herraanne, Jehovan voideltua.+ Katsohan nyt, missä ovat kuninkaan keihäs ja vesikannu,+ jotka olivat hänen pääpuolessaan.” 17  Ja Saul tunsi lopulta Daavidin äänen ja sanoi: ”Onko tämä sinun äänesi, poikani Daavid?”+ Tähän Daavid sanoi: ”Se on minun ääneni, herrani, kuningas.” 18  Ja hän lisäsi: ”Minkä vuoksi herrani ajaa takaa palvelijaansa,+ sillä mitä minä olen tehnyt ja mitä pahuutta on kädessäni?+ 19  Ja nyt, pyydän, kuulkoon herrani, kuningas, palvelijansa sanoja: Jos Jehova on yllyttänyt sinut minua vastaan, tuntekoon hän viljauhrin tuoksua.+ Mutta jos ihmisen pojat* ovat tehneet sen,+ he ovat kirottuja Jehovan edessä,+ sillä he ovat tänään ajaneet minut pois, jotta en tuntisi kuuluvani Jehovan perintöön,+ ja ovat sanoneet: ’Mene, palvele muita jumalia!’+ 20  Ja nyt, älköön vereni vuotako maahan Jehovan kasvojen edessä,+ sillä Israelin kuningas on lähtenyt etsimään yhtä kirppua,*+ niin kuin ajetaan takaa peltokanaa vuorilla.”+ 21  Saul sanoi vuorostaan: ”Olen tehnyt syntiä.+ Tule takaisin, poikani Daavid, sillä en tee sinulle enää pahaa, koska sieluni on tänä päivänä ollut kallisarvoinen+ silmissäsi. Katso! Olen menetellyt tyhmästi ja olen erehtynyt varsin pahoin.” 22  Silloin Daavid vastasi ja sanoi: ”Tässä on kuninkaan keihäs, ja tulkoon joku nuorista miehistä tänne ja noutakoon sen. 23  Ja Jehovahan maksaa kullekin takaisin hänen vanhurskautensa+ ja uskollisuutensa, sillä Jehova antoi sinut tänään minun käsiini, enkä minä halunnut ojentaa kättäni Jehovan voideltua vastaan.+ 24  Ja katso, niin kuin sinun sielusi oli suuri tänä päivänä minun silmissäni, niin olkoon minun sieluni suuri Jehovan silmissä,+ jotta hän vapauttaisi minut kaikesta ahdingosta.”+ 25  Tähän Saul sanoi Daavidille: ”Ole siunattu, poikani Daavid. Varmasti et tule ainoastaan toimimaan, vaan varmasti myös selviydyt voittajana.”+ Ja Daavid lähti matkaansa, ja Saul puolestaan palasi omaan paikkaansa.+

Alaviitteet

Tai ”sifiläiset”.
”piileskele lähellämme”, LXX.
Tai ”aavikkoa”.
”Jumala”, MVg; Sy: ”Jumalasi”; LXX: ”Jehova”.
voideltua vastaan”. Hepr. bim·šiʹaḥ; kreik. khri·stonʹ; syyr. meši·ḥeh; lat. christum.
herraasi”. Hepr. ʼado·nēʹkha, mon. ilmaisemassa ylhäisyyttä. Ks. 20:38, alav.
Kirjm. ”te olette kuoleman poikia”.
ihmisen pojat”. Hepr. benēʹ ha·ʼa·damʹ.
”etsimään yhtä kirppua”, MSyVg; LXX: ”etsimään sieluani”.