Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

1. Samuelin kirja 25:1–44

25  Aikanaan Samuel+ kuoli, jolloin koko Israel kokoontui valittaen suremaan+ häntä ja hautaamaan häntä hänen talonsa luo* Ramaan.+ Sitten Daavid nousi ja meni alas Paranin* erämaahan.+  Ja Maonissa+ oli mies, jolla oli työnsä Karmelissa.*+ Ja mies oli hyvin huomattava, ja hänellä oli kolmetuhatta lammasta ja tuhat vuohta, ja hän tuli keritsemään+ lampaitaan Karmeliin.  Ja miehen nimi oli Nabal,+ ja hänen vaimonsa nimi oli Abigail.+ Ja vaimo oli hyvin ymmärtäväinen+ ja vartaloltaan kaunis, mutta aviomies oli tyly ja menettelytavoiltaan paha,+ ja hän oli kalebilainen.+  Ja Daavid sai kuulla erämaassa, että Nabal oli keritsemässä+ lampaitaan.  Niin Daavid lähetti kymmenen nuorta miestä ja Daavid sanoi näille nuorille miehille: ”Menkää ylös Karmeliin, ja teidän on mentävä Nabalin luo ja kysyttävä häneltä minun nimessäni hänen vointiaan.+  Ja näin teidän on sanottava veljelleni*: ’Hyvää vointia sinulle+ ja hyvää vointia myös huonekunnallesi ja hyvää vointia kaikelle, mitä sinulla on.  Ja nyt olen kuullut, että sinulla on keritsijöitä. Sinun paimenesi sattuivat olemaan kanssamme.+ Me emme hätyyttäneet heitä,+ eikä heiltä ollut kadonnut yhtään mitään kaikkina niinä päivinä, jotka he sattuivat olemaan Karmelissa.  Kysy omilta nuorilta miehiltäsi, niin he kertovat sen sinulle, jotta nuoret mieheni* saisivat suosion silmissäsi, sillä olemmehan tulleet hyvänä päivänä. Annathan vain mitä kätesi löytäneekin palvelijoillesi ja pojallesi Daavidille.’”+  Niinpä Daavidin nuoret miehet tulivat ja puhuivat Nabalille kaikkien näiden sanojen mukaan Daavidin nimessä ja jäivät odottamaan. 10  Mutta Nabal vastasi Daavidin palvelijoille ja sanoi: ”Kuka on Daavid,+ ja kuka on Iisain poika? Nykyään on jo monia palvelijoita, jotka karkaavat kukin isäntänsä* luota.+ 11  Ja onko minun otettava leipäni+ ja veteni* ja teuraslihani, jonka olen teurastanut keritsijöitäni varten, ja annettava se miehille, joista en edes tiedä, mistä he ovat?”+ 12  Silloin Daavidin nuoret miehet kääntyivät paluumatkalleen ja tulivat ja kertoivat hänelle kaikki nämä sanat. 13  Daavid sanoi heti miehilleen: ”Sitokoon jokainen miekkansa vyölleen!”+ Niin he sitoivat kukin miekkansa vyölleen, ja Daavidkin sitoi vyölleen miekkansa, ja he lähtivät seuraamaan Daavidia, noin neljäsataa miestä, kun taas kaksisataa jäi tavaroiden luo.+ 14  Sillä välin yksi nuorista miehistä ilmoitti Abigailille, Nabalin vaimolle, sanoen: ”Katso! Daavid lähetti erämaasta sanansaattajia toivottamaan isännällemme hyvää*, mutta tämä sätti+ heitä. 15  Ja ne miehet olivat meille erittäin hyviä eivätkä hätyyttäneet meitä, eikä meiltä kadonnut yhtään mitään kaikkina niinä päivinä, joina kuljimme heidän kanssaan ollessamme kedolla.+ 16  Muuriksi+ he osoittautuivat ympärillämme sekä öin että päivin kaikkina niinä päivinä, jotka satuimme olemaan heidän kanssaan paimentaessamme katrasta. 17  Ja nyt tiedä ja katso, mitä aiot tehdä, sillä onnettomuus on päätetty+ isäntäämme vastaan ja koko hänen huonekuntaansa vastaan, koska hän on liian kelvoton,*+ jotta hänelle voisi puhua.” 18  Silloin Abigail+ otti kiireesti kaksisataa leipää ja kaksi suurta ruukullista viiniä+ ja viisi valmistettua lammasta+ ja viisi sea-mitallista* paahdettuja+ jyviä ja sata kakkua rusinoita+ ja kaksisataa kakkua puristettuja viikunoita+ ja pani ne aasien selkään. 19  Sitten hän sanoi nuorille miehilleen: ”Menkää edelläni.+ Katso! Minä tulen perässänne.” Mutta aviomiehelleen Nabalille hän ei ilmoittanut mitään. 20  Ja tapahtui, että hänen ratsastaessaan aasilla+ ja mennessään salaa alas vuorta, katso, Daavid ja hänen miehensä olivatkin tulossa alas häntä vastaan. Niin hän kohtasi heidät. 21  Daavid puolestaan oli sanonut: ”Mikä pettymys olikaan, että vartioin kaikkea tälle miehelle kuuluvaa erämaassa ja osoittautui, ettei kaikesta hänelle kuuluvasta ollut kadonnut yhtään mitään,+ ja kuitenkin hän maksaa minulle hyvän takaisin pahalla.+ 22  Niin tehköön Jumala Daavidin vihollisille* ja niin hän siihen lisätköön,+ jos jätän aamuksi jäljelle kaikista hänelle kuuluvista ketään,+ joka vetensä seinään heittää.”*+ 23  Kun Abigail huomasi Daavidin, niin hän laskeutui kiireesti aasin selästä ja lankesi kasvoilleen Daavidin eteen ja kumartui+ maahan. 24  Sitten hän lankesi hänen jalkoihinsa+ ja sanoi: ”Oi herrani, olkoon erhe minun päälläni,+ ja annathan orjattaresi puhua korviesi kuullen,+ ja kuuntele orjattaresi sanoja. 25  Pyydän, älköön herrani sydämistykö tähän kelvottomaan+ mieheen Nabaliin, sillä hän on nimensä mukainen. Nabal* on hänen nimensä, ja mielettömyys* häntä seuraa.+ Minä, orjattaresi, en nähnyt herrani nuoria miehiä, jotka olit lähettänyt. 26  Ja nyt, herrani, niin totta kuin Jehova elää+ ja niin totta kuin sielusi elää,+ Jehova on pidättänyt+ sinut joutumasta verivelkaan*+ ja hankkimasta pelastusta* itsellesi omalla kädelläsi.+ Ja tulkoot nyt vihollisesi ja ne, jotka yrittävät vahingoittaa herraani, Nabalin kaltaisiksi.+ 27  Ja nyt tämä siunauslahja,+ jonka palvelijattaresi on tuonut herralleni, on annettava niille nuorille miehille, jotka kulkevat herrani askeleissa.+ 28  Annathan anteeksi orjattaresi rikkomuksen,+ sillä Jehova tekee varmasti herralleni pysyvän huoneen,*+ koska herrani taistelee Jehovan sotia,+ eikä pahuutta löydy sinusta milloinkaan päivinäsi.*+ 29  Kun ihminen nousee ajamaan sinua takaa ja etsimään sieluasi, on osoittautuva, että herrani sielu on käärittynä elämän kukkaroon+ Jehovan, sinun Jumalasi, luona,+ kun taas sinun vihollistesi sielun hän linkoaa pois kuin lingonpohjukasta.+ 30  Ja on tapahtuva, että koska Jehova tekee herralleni, sinua kohtaan, hyvää aivan niin kuin hän on puhunut, hän varmasti valtuuttaa sinut Israelin johtajaksi.+ 31  Älköön siis tästä tulko sinulle horjumisen* syytä tai herrani sydämelle kompastuskiveä siten, että verta vuodatettaisiin syyttä+ ja että herrani oma käsi* hankkisi hänelle pelastuksen.+ Ja Jehova on tekevä hyvää herralleni, ja sinun on muistettava+ orjatartasi.” 32  Tällöin Daavid sanoi Abigailille: ”Siunattu olkoon Jehova, Israelin Jumala,+ joka on tänä päivänä lähettänyt sinut minua vastaan! 33  Ja siunattu olkoon järkevyytesi,+ ja siunattu ole sinä, joka olet tänä päivänä estänyt minua joutumasta verivelkaan+ ja hankkimasta itselleni pelastusta omalla kädelläni.+ 34  Ja toisaalta, niin totta kuin Jehova, Israelin Jumala, elää, hän joka on pidättänyt minut tekemästä sinulle pahaa,+ ellet olisi kiireesti tullut minua vastaan,+ Nabalilla ei varmasti olisi aamun valjetessa ollut jäljellä ketään, joka vetensä seinään heittää.”*+ 35  Sen jälkeen Daavid otti hänen kädestään vastaan sen, mitä hän oli hänelle tuonut, ja hän sanoi hänelle: ”Mene rauhassa+ kotiisi. Katso, olen kuullut ääntäsi ottaakseni sinut huomioon.”+ 36  Myöhemmin Abigail tuli Nabalin luo, ja tällä oli talossaan pidot kuin kuninkaan pidot,+ ja Nabalin sydän oli hänessä hyvällä tuulella, ja hän oli niin juovuksissa+ kuin vain voi olla, eikä vaimo kertonut hänelle mitään, ei pientä eikä suurta, ennen aamun valkenemista. 37  Ja aamulla tapahtui, että kun viini oli haihtunut Nabalista, hänen vaimonsa kertoi hänelle näistä asioista. Ja hänen sydämensä+ kuoleutui hänessä, ja hän itse tuli kuin kiveksi. 38  Sen jälkeen kului noin kymmenen päivää, ja sitten Jehova löi+ Nabalia, niin että tämä kuoli. 39  Ja Daavid sai kuulla, että Nabal oli kuollut, jolloin hän sanoi: ”Siunattu olkoon Jehova, joka on ajanut häväistysjuttuni+ vapauttaakseen minut Nabalin käsistä ja on pidättänyt palvelijansa pahuudesta,+ ja Nabalin pahuuden Jehova on kääntänyt takaisin hänen oman päänsä päälle!”+ Sitten Daavid lähetti kosimaan Abigailia ottaakseen hänet vaimokseen.+ 40  Niin Daavidin palvelijat tulivat Abigailin luo Karmeliin ja puhuivat hänelle sanoen: ”Daavid itse on lähettänyt meidät luoksesi ottaakseen sinut vaimokseen.” 41  Heti hän nousi ja kumartui kasvot maata kohti+ ja sanoi: ”Tässä on orjattaresi palvelijattarena pestäkseen herrani palvelijoiden jalat.”+ 42  Sitten Abigail+ nousi kiireesti ja lähti ratsastamaan+ aasilla hänen viiden palvelustyttönsä kulkiessa hänen perässään*, ja hän seurasi* Daavidin sanansaattajia ja tuli hänen vaimokseen. 43  Daavid oli ottanut myös Ahinoamin+ Jisreelistä,+ ja nämä naiset, niin, he molemmat, tulivat hänen vaimoikseen.+ 44  Saul puolestaan oli antanut tyttärensä Mikalin,+ Daavidin vaimon, Paltille,+ Laisin pojalle, joka oli Gallimista.+

Alaviitteet

”hänen talonsa luo”, MLXXVg; Sy: ”hänen hautapaikkaansa”.
”Paranin”, MSyVg; LXX: ”Maonin”.
Juudan vuoristossa sijainnut kaupunki, n. 11 km Hebronista etelään; ei Karmelinvuori. Ks. Jos 15:20, 54, 55.
M:iin tehdyn pienen korjauksen mukaan; hepr. le·ḥaj′elossa olevalle’.
Kirjm. ”miehet”. Omistusliitteen tilalla on hepreassa määräinen artikkeli.
isäntänsä”. Hepr. ʼado·nāw′. Ks. 20:38, alav.
”veteni”, MSyVg; LXX: ”viinini”.
Kirjm. ”siunaamaan isäntäämme”.
Kirjm. ”belialin (arvottomuuden) poika”.
Sea oli 7,33 l.
”Daavidille”, LXX. Vrt. 2Sa 12:14, alav.
”joka vetensä seinään heittää”. Miehiä tarkoittava hepr. idiomi.
Merk. ’mieletön’, ’typerä’. Hepr. Na·val′.
”ja mielettömyys”. Hepr. neva·lah′.
Kirjm. ”veriin”.
”hankkimasta pelastusta”. Hepreassa on tässä infinitivus absolutus, persoonaton ja ajan suhteen epämääräinen verbimuoto.
Tai ”uskollisen (lujasti vahvistetun) huoneen”.
Kirjm. ”sinussa päivinäsi”, ts. kaikkina päivinä, jotka olet elänyt syntymästäsi saakka.
”horjumisen”. Viittaa omantunnontuskiin.
”herrani – – käsi”, LXX; M: ”herrani”.
Ks. jae 22: ”heittää”, alav.
Kirjm. ”hänen jalkansa luona”.
Tai ”lähti [– – sanansaattajien] mukaan”.