Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

1. Samuelin kirja 18:1–30

18  Ja tapahtui, että heti kun hän oli lakannut puhumasta Saulille, Jonatanin*+ sielu kiintyi+ Daavidin sieluun, ja Jonatan alkoi rakastaa häntä kuin omaa sieluaan.+  Niin Saul otti hänet sinä päivänä luokseen eikä sallinut hänen palata isänsä taloon.+  Sitten Jonatan ja Daavid tekivät liiton,+ koska hän rakasti häntä kuin omaa sieluaan.+  Lisäksi Jonatan riisui hihattoman vaatteen, joka hänellä oli yllään, ja antoi sen Daavidille sekä myös pukineensa, vieläpä miekkansa ja jousensa ja vyönsä.  Ja niin Daavid lähti liikkeelle. Minne Saul lähettikin hänet, hän toimi harkitsevasti,+ joten Saul asetti hänet sotilaiden johtoon,+ ja se näytti hyvältä kaiken kansan silmissä ja myös Saulin palvelijoiden silmissä.  Ja tapahtui, että heidän saapuessaan, kun Daavid palasi lyötyään filistealaiset*, naiset alkoivat tulla kaikista Israelin kaupungeista laulaen+ ja tanssien kuningas Saulia vastaan tamburiineja+ lyöden, iloiten+ ja luuttuja soittaen.  Ja juhlivat naiset vastailivat vuorolaulussa ja sanoivat: ”Saul on lyönyt maahan tuhansiaan ja Daavid kymmeniätuhansiaan.”+  Silloin Saul suuttui kovasti+ ja pani tämän puheen pahakseen* ja sanoi: ”He ovat antaneet Daavidille kymmeniätuhansia, mutta minulle he ovat antaneet tuhannet, ja enää on vain kuninkuus hänelle annettavana!”+  Ja Saul katseli alinomaa Daavidia epäluuloisesti siitä päivästä lähtien.+ 10  Ja seuraavana päivänä+ tapahtui, että Jumalan huono henki alkoi vaikuttaa Saulissa,+ niin että hän käyttäytyi sisällä talossa profeetan tavoin,+ samalla kun Daavid soitti kädellään+ kuten aiempina päivinä, ja Saulilla oli keihäs kädessä.+ 11  Niin Saul sinkosi keihään+ ja sanoi: ”Minä naulitsen Daavidin seinään!”,+ mutta Daavid väistyi hänen edestään kahdesti.+ 12  Ja Saul alkoi pelätä+ Daavidia, koska osoittautui, että Jehova oli hänen kanssaan,+ mutta Saulista hän oli poistunut.+ 13  Siksi Saul poisti hänet seurastaan+ ja nimitti hänet tuhannenpäällikökseen, ja hän lähti ja tuli säännöllisesti väen edellä.+ 14  Ja Daavid toimi alinomaa harkitsevasti+ kaikilla teillään, ja Jehova oli hänen kanssaan.+ 15  Ja Saul näki jatkuvasti, että hän toimi hyvin harkitsevasti,+ niin että hän pelkäsi häntä. 16  Ja koko Israel ja Juuda rakastivat Daavidia, sillä hän lähti ja tuli heidän edellään. 17  Lopulta Saul sanoi Daavidille: ”Tässä on vanhin tyttäreni Merab.+ Hänet minä annan sinulle vaimoksi.+ Osoittaudu vain minulle urhoolliseksi ja taistele Jehovan sotia.”*+ Mutta Saul sanoi itsekseen: ”Älköön minun käteni tulko hänen päälleen, vaan tulkoon hänen päälleen filistealaisten käsi.”+ 18  Tällöin Daavid sanoi Saulille: ”Mikä olen minä ja mitä ovat sukulaiseni, isäni suku, Israelissa, niin että minusta tulisi kuninkaan vävy?”+ 19  Kävi kuitenkin niin, että kun tuli aika antaa Merab, Saulin tytär, Daavidille, hänet oli jo annettu vaimoksi meholalaiselle+ Adrielille.+ 20  Mutta Mikal,+ Saulin tytär, oli rakastunut Daavidiin, ja siitä kerrottiin Saulille, ja asia oli hänelle mieleen*. 21  Niin Saul sanoi: ”Minä annan hänet hänelle, jotta hän tulisi hänelle ansaksi+ ja jotta filistealaisten käsi tulisi hänen päälleen.” Niinpä Saul sanoi Daavidille: ”Näistä kahdesta naisesta toisen kautta* sinä tänään lankoudut kanssani.” 22  Lisäksi Saul käski palvelijoitaan: ”Puhukaa Daavidille salavihkaa ja sanokaa: ’Katso! Kuningas on mieltynyt sinuun, ja kaikki hänen palvelijansakin todella rakastavat sinua. Lankoudu siis nyt kuninkaan kanssa.’” 23  Ja Saulin palvelijat alkoivat puhua näitä sanoja Daavidin korvien kuullen, mutta Daavid sanoi: ”Onko teidän silmissänne helppoa lankoutua kuninkaan kanssa, kun olen vähävarainen+ ja halpana pidetty+ mies?” 24  Sitten Saulin palvelijat ilmoittivat hänelle ja sanoivat: ”Tällaisin sanoin Daavid puhui.” 25  Silloin Saul sanoi: ”Näin teidän tulee sanoa Daavidille: ’Kuningas ei saa iloa morsiamenhinnasta,+ vaan sadasta filistealaisten esinahasta+ kostaakseen+ kuninkaan vihollisille.’” Mutta Saul oli suunnitellut kaataa Daavidin filistealaisten käden kautta. 26  Niin hänen palvelijansa ilmoittivat nämä sanat Daavidille, ja Daavidille oli mieleen* tämä asia, lankoutuminen+ kuninkaan kanssa, eivätkä päivät olleet vielä kuluneet umpeen. 27  Niin Daavid nousi, ja hän ja hänen miehensä menivät ja löivät+ filistealaisten keskuudesta kaksisataa* miestä, minkä jälkeen Daavid toi heidän esinahkansa+ ja antoi ne täysilukuisina kuninkaalle lankoutuakseen kuninkaan kanssa. Saul vuorostaan antoi hänelle tyttärensä Mikalin vaimoksi.+ 28  Nyt Saul näki ja tiesi, että Jehova oli Daavidin kanssa.+ Mikal, Saulin tytär, puolestaan rakasti häntä.*+ 29  Saul taas tunsi yhä enemmän pelkoa Daavidin tähden, ja Saul tuli Daavidin ainaiseksi viholliseksi.+ 30  Ja filistealaisten ruhtinaat+ lähtivät tämän tästä liikkeelle, ja tapahtui, että niin usein kuin he lähtivät liikkeelle, Daavid toimi kaikista Saulin palvelijoista harkitsevimmin,+ ja hänen nimestään tuli hyvin arvostettu.+

Alaviitteet

Kirjm. ”Jehonatanin”. Ks. 19:1, alav.
Kirjm. ”filistealaisen”, mutta kollektiivisessa merkityksessä. LXXB jättää pois 17:55:stä tähän asti.
Kirjm. ”ja tämä puhe oli pahaa hänen silmissään”.
Tai ”taisteluja”.
Kirjm. ”oli oikein hänen silmissään”.
”Näistä kahdesta naisesta toisen kautta”, T; M: ”Kahden kautta”, ts. toisen kerran.
Kirjm. ”Daavidin silmissä oli oikein”.
”kaksisataa”, MSyVg; LXX: ”sata”.
”Daavidin kanssa, ja koko Israel rakasti häntä”, LXX.