Siirry sisältöön

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa | PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

1. Mooseksen kirja 44:1–34

44  Myöhemmin hän käski miestä, joka hoiti hänen taloaan,+ sanoen: ”Täytä miesten säkit ruokatavaralla siinä määrin kuin he pystyvät kuljettamaan ja pane kunkin raha hänen säkkinsä suuhun.+  Mutta nuorimmaisen säkin suuhun sinun on pantava minun maljani, hopeamalja, sekä hänen leipäviljarahansa.” Niin hän teki Joosefin sanan mukaan, jonka hän oli puhunut.+  Aamu oli valjennut, kun miehet lähetettiin matkaan,+ sekä heidät että heidän aasinsa.  He lähtivät kaupungista. He eivät olleet ehtineet kauas, kun Joosef sanoi miehelle, joka hoiti hänen taloaan: ”Nouse! Aja miehiä takaa ja pidä huoli siitä, että tavoitat heidät ja sanot heille: ’Miksi olette maksaneet hyvän pahalla?+  Eikö se ole juuri se, josta minun isäntäni juo ja jonka avulla hän osaa lukea enteitä?+ Olette tehneet pahan teon.’”  Lopulta hän tavoitti heidät ja puhui heille nämä sanat.  Mutta he sanoivat hänelle: ”Miksi herrani puhuu tällaisin sanoin? On mahdotonta ajatella, että palvelijasi tekisivät mitään sellaista.  Rahankin, jonka me löysimme säkkiemme suusta, me toimme sinulle takaisin Kanaanin maasta.+ Kuinka siis voisimme varastaa hopeaa tai kultaa isäntäsi talosta?+  Se orjistasi*, jolta se löytyy, kuolkoon, ja tulkoon lisäksi meistä herrani orjia.”+ 10  Niin hän sanoi: ”Käyköön nyt tarkalleen sanojenne mukaan.+ Se, jolta se löytyy, tulee siis minun orjakseni,+ mutta te muut osoittaudutte syyttömiksi.” 11  Sen jälkeen he laskivat nopeasti kukin säkkinsä maahan ja avasivat kukin oman säkkinsä. 12  Ja hän etsi tarkoin. Hän aloitti vanhimmasta ja lopetti nuorimpaan. Vihdoin malja löytyi Benjaminin säkistä.+ 13  Silloin he repäisivät päällysvaippansa+ ja nostivat kukin kuormansa takaisin aasinsa selkään ja palasivat kaupunkiin. 14  Ja Juuda+ ja hänen veljensä menivät Joosefin taloon, jossa hän yhä oli, ja lankesivat hänen eteensä maahan.+ 15  Joosef sanoi nyt heille: ”Millaisen teon olettekaan tehneet? Ettekö tienneet, että minun kaltaiseni mies osaa lukea enteitä?”+ 16  Tällöin Juuda huudahti: ”Mitä voimme sanoa herralleni? Mitä voimme puhua? Ja kuinka voimme osoittaa itsemme vanhurskaiksi?+ Tosi Jumala on saanut selville orjiesi erheen.+ Tässä olemme herrani orjina,+ sekä me että se, jonka kädestä malja löytyi!” 17  Mutta hän sanoi: ”Minun on mahdotonta ajatella, että tekisin niin!+ Orjakseni tulee se mies, jonka kädestä malja löytyi.+ Te muut menkää rauhassa isänne luo.”+ 18  Juuda lähestyi nyt häntä ja sanoi: ”Rukoilen sinua, herrani, annathan orjasi puhua sanan herrani kuullen,+ äläkä salli suuttumuksesi+ syttyä orjaasi kohtaan, koska sinä olet niin kuin farao.+ 19  Herrani kysyi orjiltaan sanoen: ’Onko teillä isää tai veljeä?’ 20  Niin me sanoimme herralleni: ’On meillä iäkäs isä ja hänen vanhalla iällä saamansa lapsi, nuorin.+ Mutta hänen veljensä on kuollut, niin että hän yksin on jäljellä äidistään,+ ja hänen isänsä todella rakastaa häntä.’ 21  Sen jälkeen sinä sanoit orjillesi: ’Tuokaa hänet tänne minun luokseni, jotta saisin luoda silmäni häneen.’+ 22  Mutta me sanoimme herralleni: ’Poika ei voi jättää isäänsä. Jos hän jättäisi isänsä, tämä varmasti kuolisi.’+ 23  Silloin sinä sanoit orjillesi: ’Ellei nuorin veljenne tule tänne kanssanne, ette saa enää nähdä kasvojani.’+ 24  Ja tapahtui, että me menimme orjasi, minun isäni, luo ja kerroimme sitten hänelle herrani sanat. 25  Myöhemmin isämme sanoi: ’Menkää takaisin, ostakaa meille hieman ruokaa.’+ 26  Mutta me sanoimme: ’Emme voi mennä sinne. Jos nuorin veljemme on mukanamme, niin me menemme sinne, koska emme voi nähdä sen miehen kasvoja, ellei nuorin veljemme ole mukanamme.’+ 27  Silloin orjasi, minun isäni, sanoi meille: ’Tiedättehän itse, että vaimoni synnytti minulle vain kaksi poikaa.+ 28  Myöhemmin toinen lähti luotani ja minä huudahdin: ”Voi, hänet on varmasti raadeltu!”,+ enkä ole tähän mennessä häntä nähnyt. 29  Jos viette tämänkin pois näkyvistäni ja hänelle sattuu kohtalokas onnettomuus, niin te saatatte harmaat hiukseni onnettomuuden myötä alas Šeoliin.’+ 30  Ja nyt, kun tulisin orjasi, isäni, luo eikä mukanamme olisi tätä poikaa, jonka sieluun hänen sielunsa on kiintynyt,+ 31  niin on tapahtuva, että heti kun hän näkee, ettei poikaa olekaan, hän varmasti kuolee, ja orjasi saattavat sinun orjasi, meidän isämme, harmaat hiukset murheella alas Šeoliin*. 32  Sillä orjasi otti vastatakseen+ pojasta, kun hän on poissa isänsä luota, sanoessaan: ’Ellen tuo häntä takaisin luoksesi, niin olen tehnyt syntiä isääni vastaan ikiajoiksi.’*+ 33  Annathan siis nyt orjasi jäädä pojan sijasta herrani orjaksi, jotta poika voisi lähteä veljiensä kanssa.+ 34  Sillä kuinka voin lähteä isäni luo, ellei poika ole mukanani, joutumatta katselemaan sitä onnettomuutta, joka kohtaa isääni?”+

Alaviitteet

Tai ”palvelijoistasi”.
Šeoliin”. Hepr. šeʼoʹlah; kreik. eis haiʹdou; syyr. la·šiul; lat. ad inferos. Ks. liite 4B.
Kirjm. ”kaikki päivät”.