Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

1. Mooseksen kirja 43:1–34

43  Ja nälänhätä maassa oli ankara.+  Ja niin pian kuin he olivat syöneet loppuun sen leipäviljan, jonka he olivat tuoneet Egyptistä,+ tapahtui, että heidän isänsä sanoi heille: ”Menkää takaisin, ostakaa meille hieman ruokaa.”+  Silloin Juuda sanoi hänelle:+ ”Se mies tähdentämällä tähdensi meille sanoen: ’Ette saa enää nähdä kasvojani, ellei veljenne ole mukananne.’+  Jos lähetät veljemme meidän mukanamme,+ niin olemme halukkaita menemään sinne ja ostamaan sinulle ruokaa.  Mutta ellet lähetä häntä, niin me emme mene sinne, sillä se mies todellakin sanoi meille: ’Ette saa enää nähdä kasvojani, ellei veljenne ole mukananne.’”+  Ja Israel huudahti:+ ”Miksi teidän piti aiheuttaa minulle vahinkoa kertomalla sille miehelle, että teillä oli vielä veli?”  Tähän he sanoivat: ”Se mies kyseli suoraan meistä ja sukulaisistamme sanoen: ’Vieläkö isänne on elossa?+ Onko teillä vielä veljeä?’, ja me sitten kerroimme hänelle niin kuin asiat ovat.+ Kuinka saatoimme mitenkään tietää, että hän sanoisi: ’Tuokaa veljenne tänne’?”+  Lopulta Juuda sanoi isälleen Israelille: ”Lähetä poika minun mukanani,+ jotta voisimme nousta ja lähteä ja jotta pysyisimme elossa emmekä kuolisi,+ sekä me että sinä ja pienet lapsemme.+  Minä vastaan hänestä.+ Minun kädestäni saat vaatia rangaistuksen hänestä.+ Ellen tuo häntä sinulle enkä aseta häntä eteesi, niin olen tehnyt syntiä sinua vastaan ikiajoiksi*. 10  Mutta ellemme olisi viivytelleet, olisimme jo käyneet siellä nämä kaksi kertaa.”+ 11  Niin heidän isänsä Israel sanoi heille: ”Jos siis näin on asia,+ tehkää tämä: Ottakaa kuormasäkkeihinne maan parhaimpia tuotteita ja viekää ne sille miehelle lahjaksi:+ vähän palsamia*+ ja vähän hunajaa,+ ladaania ja hartsipitoista* kuorta,+ pistaasipähkinöitä ja manteleita.+ 12  Ottakaa myös kaksinkertainen rahamäärä* mukaanne; ja raha, joka palautettiin säkkienne suussa, teidän tulee viedä takaisin mukananne.+ Ehkä se oli erehdys.+ 13  Ja ottakaa veljenne ja nouskaa, palatkaa sen miehen luo. 14  Ja Jumala, Kaikkivaltias*, antakoon osaksenne sääliä sen miehen edessä,+ jotta hän vapauttaisi teille toisen veljenne ja Benjaminin. Mutta jos minun täytyy menettää lapseni, täytyy minun menettää lapseni!”+ 15  Niin miehet ottivat tämän lahjan, ja he ottivat mukaansa kaksinkertaisen rahamäärän sekä Benjaminin. Sitten he nousivat ja menivät Egyptiin ja seisoivat lopulta Joosefin edessä.+ 16  Kun Joosef näki Benjaminin heidän kanssaan, hän sanoi heti miehelle, joka hoiti hänen taloaan: ”Vie miehet taloon ja teurasta eläimiä ja tee valmistelut,+ koska miesten on määrä syödä minun kanssani puolenpäivän aikaan.” 17  Mies teki heti niin kuin Joosef oli sanonut.+ Mies siis vei miehet Joosefin taloon. 18  Mutta miehet pelästyivät, koska heidät oli viety Joosefin taloon,+ ja sanoivat: ”Sen rahan takia, joka alussa kulki mukanamme takaisin meidän säkeissämme, meidät viedään tänne, jotta he karkaisivat päällemme ja hyökkäisivät kimppuumme ja ottaisivat meidät orjiksi sekä myös aasimme!”+ 19  Siksi he lähestyivät miestä, joka hoiti Joosefin taloa, ja puhuivat hänelle talon sisäänkäynnin luona 20  ja sanoivat: ”Anteeksi, herrani! Me todella tulimme alussa tänne ostamaan ruokaa.+ 21  Mutta tapahtui, että kun tulimme yöpymispaikkaan+ ja avasimme säkkejämme, katso, kunkin raha olikin hänen säkkinsä suussa, rahamme täysipainoisena. Haluaisimme siis palauttaa sen omin käsin.+ 22  Ja olemme tuoneet mukanamme tänne lisää rahaa ostaaksemme ruokaa. Emme totisesti tiedä, kuka pani rahamme säkkeihimme.”+ 23  Silloin hän sanoi: ”Kaikki on teidän kohdaltanne kunnossa. Älkää pelätkö.+ Teidän Jumalanne ja teidän isänne Jumala antoi teille aarteen säkkeihinne.+ Rahanne on tullut minulle.” Sen jälkeen hän toi Simeonin ulos heidän luokseen.+ 24  Mies vei sitten miehet Joosefin taloon ja antoi vettä, jotta he saisivat jalkansa pestyiksi,+ ja hän antoi heidän aaseilleen rehua.+ 25  Niin he laittoivat lahjan+ valmiiksi, ennen kuin Joosef tuli puolenpäivän aikaan, sillä he olivat kuulleet, että he söisivät leipää siellä.+ 26  Kun Joosef meni taloon, niin he veivät hänelle taloon lahjan, joka oli heidän kädessään, ja heittäytyivät hänen eteensä maahan.+ 27  Tämän jälkeen hän tiedusteli heidän vointiaan* ja sanoi:+ ”Voiko isänne hyvin*, se iäkäs mies, josta olette puhuneet? Onko hän yhä elossa?”+ 28  Tähän he sanoivat: ”Palvelijasi, isämme, voi hyvin. Hän on yhä elossa.” Sitten he kumartuivat ja heittäytyivät maahan.+ 29  Kun hän nosti silmänsä ja näki veljensä Benjaminin, äitinsä pojan,+ hän sanoi edelleen: ”Onko tämä teidän veljenne, se nuorin, josta olette minulle puhuneet?”+ Ja hän lisäsi: ”Osoittakoon Jumala sinulle suopeuttaan,+ poikani.” 30  Joosefille tuli nyt kiire, sillä hänen sisimmät tunteensa heräsivät hänen veljeään kohtaan,+ niin että hän etsi paikkaa itkeäkseen, ja hän meni sisähuoneeseen ja itki siellä.+ 31  Sen jälkeen hän pesi kasvonsa ja meni ulos ja hillitsi itsensä ja sanoi:+ ”Tarjotkaa ateria.”+ 32  Ja sitä ryhdyttiin tarjoamaan erikseen hänelle ja erikseen heille ja erikseen egyptiläisille, jotka söivät hänen kanssaan, sillä egyptiläiset eivät voineet syödä ateriaa heprealaisten kanssa, koska se on egyptiläisistä inhottavaa.+ 33  Ja heidät asetettiin istumaan hänen eteensä, esikoinen esikoisoikeutensa+ mukaan ja nuorin nuoruutensa mukaan, ja miehet katselivat toisiaan hämmästyneinä. 34  Ja hän antoi kantaa edestään annoksia heille, mutta Benjaminille hän antoi viisi kertaa suuremman annoksen kuin kaikille muille.+ Niin he jatkoivat juhlimista ja juomista hänen kanssaan kylläisiksi saakka.+

Alaviitteet

Kirjm. ”kaikki päivät”.
Ts. Gileadin palsamia.
Tai ”pihkaista”.
Kirjm. ”hopea”.
”Ja Jumala, Kaikkivaltias”. Hepr. weʼEl′ Šad·daj′. Sanoissa ʼEl ’Jumala’ ja Šad·daj′ ’Kaikkivaltias’ ei kummassakaan ole määräistä artikkelia.
Kirjm. ”hän kysyi heiltä rauhasta (hyvinvoinnista)”.
Kirjm. ”Onko isällänne rauha (hyvä vointi)”.