Siirry sisältöön

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa | PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

1. Mooseksen kirja 39:1–23

39  Joosef puolestaan vietiin alas Egyptiin,+ ja faraon* hovivirkamies Potifar,+ egyptiläinen henkivartioston päällikkö, tuli ostaneeksi hänet ismaelilaisilta,+ jotka olivat tuoneet hänet sinne.  Mutta ilmeni, että Jehova oli Joosefin kanssa, niin että hän osoittautui menestyväksi mieheksi+ ja tuli egyptiläisen isäntänsä* talouden hoitajaksi.  Ja hänen isäntänsä saattoi nähdä, että Jehova oli hänen kanssaan ja että Jehova antoi menestyä hänen käsissään kaiken, mitä hän teki.  Ja Joosef sai yhä suosiota hänen silmissään ja palveli häntä jatkuvasti, niin että hän asetti hänet taloutensa hoitajaksi+ ja antoi hänen käsiinsä kaiken, mitä hänellä oli.  Ja tapahtui, että siitä lähtien kun hän asetti hänet taloutensa hoitajaksi ja huolehtimaan kaikesta, mitä hänellä oli, Jehova siunasi egyptiläisen taloa Joosefin takia, ja Jehovan siunaus oli kaikessa, mitä hänellä oli talossa ja pellolla.*+  Lopulta hän jätti Joosefin käsiin kaiken, mitä hänellä oli,+ eikä hän tiennyt mitään siitä, mitä hänellä oli, lukuun ottamatta leipää, jota hän söi. Ja Joosefista tuli kaunis vartaloltaan ja kaunis ulkonäöltään.  Mutta näiden tapahtumien jälkeen kävi niin, että hänen isäntänsä vaimo alkoi luoda silmäyksiä+ Joosefiin ja sanoa: ”Makaa minun kanssani.”+  Mutta joka kerta hän kieltäytyi+ ja sanoi isäntänsä vaimolle: ”Katso, isäntäni ei tiedä, mitä huostassani on talossa, ja kaiken, mitä hänellä on, hän on antanut minun käsiini.+  Tässä huonekunnassa ei ole ketään minua suurempaa, eikä hän ole pidättänyt minulta yhtään mitään paitsi sinut, koska olet hänen vaimonsa.+ Miten minä siis voisin syyllistyä niin suureen pahuuteen ja tehdä todellisuudessa syntiä Jumalaa vastaan?”+ 10  Niin osoittautui, että kun hän puhui Joosefille päivästä päivään, tämä ei milloinkaan kuunnellut häntä maatakseen hänen vierellään, viipyäkseen hänen luonaan.+ 11  Mutta eräänä päivänä sattui, että Joosef meni niin kuin muinakin päivinä* taloon toimittamaan tehtäviään, eikä talossa ollut ketään talon miehistä.+ 12  Silloin vaimo tarttui häntä hänen vaatteeseensa+ ja sanoi: ”Makaa minun kanssani!”+ Mutta hän jätti vaatteensa hänen käteensä ja lähti pakoon ja meni ulos.+ 13  Niin tapahtui, että heti kun vaimo näki, että hän oli jättänyt vaatteensa hänen käteensä voidakseen paeta ulos, 14  hän alkoi huutaa talonsa miehille ja sanoi heille: ”Katsokaa! Hän toi meille heprealaisen miehen pitämään meitä pilkkanaan. Hän tuli luokseni maatakseen minun kanssani, mutta minä aloin huutaa kovalla äänellä.+ 15  Ja kun hän kuuli, että minä korotin ääneni ja aloin huutaa, niin tapahtui, että hän jätti vaatteensa viereeni ja lähti pakoon ja meni ulos.” 16  Sen jälkeen hän piti hänen vaatettaan vieressään, kunnes Joosefin isäntä tuli taloonsa.+ 17  Sitten hän puhui hänelle samoin sanoin sanoen: ”Se heprealainen palvelija, jonka toit meille, tuli minun luokseni pitämään minua pilkkanaan*. 18  Mutta kun minä korotin ääneni ja aloin huutaa, niin tapahtui, että hän jätti vaatteensa viereeni ja pakeni ulos.”+ 19  Tuloksena oli, että heti kun Joosefin isäntä kuuli vaimonsa sanat, jotka tämä puhui hänelle sanoen: ”Näin ja näin sinun palvelijasi minulle teki”, hänen suuttumuksensa syttyi.+ 20  Niin Joosefin isäntä otti hänet ja pani hänet vankilaan*, paikkaan jossa kuninkaan vankeja* säilytettiin pidätettyinä*, ja sinne vankilaan hän jäi.+ 21  Jehova oli kuitenkin edelleen Joosefin kanssa ja osoitti hänelle jatkuvasti rakkaudellista huomaavaisuutta ja antoi hänen saada suosion vankilan päällikön* silmissä.+ 22  Niin vankilan päällikkö luovutti Joosefin käsiin kaikki vankilassa olevat vangit, ja hän osoittautui kaiken sen teettäjäksi, mitä he siellä tekivät.+ 23  Vankilan päällikkö ei huolehtinut kerrassaan mistään, mikä oli Joosefin* käsissä, koska Jehova oli Joosefin* kanssa ja Jehova antoi menestyä sen, mitä hän teki.+

Alaviitteet

Ks. 12:15, alav.
isäntänsä”. Hepr. ʼado·nāwʹ, sanan ʼa·dōnʹ mon. osoittamassa ylhäisyyttä, kuten jakeissa 3, 7, 8, 16, 19, 20.
Tai ”tiluksilla”.
”eräänä päivänä – – niin kuin muinakin päivinä”. Ks. VeT, II osa, 1952, s. 85–87.
LXX lisää: ”ja hän sanoi minulle: ’Aion maata kanssasi.’”
Kirjm. ”[pyöreän] linnan taloon”.
Kirjm. ”sidottuja”.
Kirjm. ”sidottuina”.
Tai ”ruhtinaan”. Hepr. sar.
Kirjm. ”hänen [käsissään]”.
Kirjm. ”hänen [kanssaan]”.