Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

1. Mooseksen kirja 24:1–67

24  Abraham oli nyt vanha, ikääntynyt*, ja Jehova oli siunannut Abrahamia kaikessa.+  Niinpä Abraham sanoi palvelijalleen, huonekuntansa vanhimmalle, joka hoiti* kaikkea mitä hänellä oli:+ ”Panehan kätesi reiteni alle,+  sillä minun on vannotettava sinua Jehovan,+ taivaiden Jumalan ja maan Jumalan kautta, ettet ota pojalleni vaimoa näiden kanaanilaisten tyttäristä, joiden keskuudessa asun,+  vaan menet minun maahani ja sukulaisteni+ luo ja otat sieltä pojalleni Iisakille vaimon.”  Mutta palvelija sanoi hänelle: ”Entä jos nainen ei tahdo tulla kanssani tähän maahan? Onko minun silloin pakko viedä poikasi takaisin siihen maahan, josta lähdit?”+  Tähän Abraham sanoi hänelle: ”Varo, ettet vie poikaani takaisin sinne.+  Jehova, taivaiden Jumala, joka otti minut isäni huoneesta ja sukulaisteni maasta*+ ja joka puhui minulle ja vannoi minulle+ sanoen: ’Sinun siemenellesi+ minä annan tämän maan’,+ lähettää enkelinsä edelläsi,+ ja sinä otat sieltä pojalleni vaimon.+  Mutta jos nainen ei tahdo tulla kanssasi, niin olet vapautunut tästä valasta, jonka annoit minulle.+ Mutta poikaani et saa viedä sinne takaisin.”  Silloin palvelija pani kätensä isäntänsä Abrahamin reiden alle ja vannoi tämän asian hänelle.+ 10  Niin palvelija otti kymmenen kamelia isäntänsä kameleista ja valmistautui lähtöön mukanaan kaikenlaista hyvää isännältään.+ Sitten hän nousi ja lähti matkalle Mesopotamiaan* Nahorin kaupunkiin. 11  Perillä hän antoi kamelien laskeutua polvilleen kaupungin ulkopuolella vesikaivon äärellä illan suussa,+ siihen aikaan jolloin vettä ammentavien naisten oli tapana lähteä ulos.+ 12  Sitten hän sanoi: ”Jehova, isäntäni Abrahamin Jumala,+ pyydän: osoita rakkaudellista huomaavaisuutta+ isännälleni Abrahamille ja anna seuraavan tapahtua edessäni tänä päivänä.+ 13  Katso, olen asettunut vesilähteelle, ja kaupungin miesten tyttäret ovat tulossa ammentamaan vettä.+ 14  Ja on tapahtuva, että se nuori nainen, jolle sanon: ’Laskisitko vesiruukkusi alas juodakseni’ ja joka sanoo näin: ’Juo, ja minä juotan kamelisikin’, juuri hänet sinä olet määräävä palvelijallesi Iisakille,+ ja ilmaise minulle täten, että olet osoittanut isännälleni uskollista rakkautta.”+ 15  Niin tapahtui, että ennen kuin hän oli lakannut puhumasta,+ katso, paikalle tuli Rebekka, joka oli syntynyt Betuelille,+ Abrahamin veljen Nahorin+ vaimon Milkan+ pojalle, ja hänellä oli vesiruukku olallaan.+ 16  Ja nuori nainen* oli hyvin puoleensavetävän näköinen,+ neitsyt*, eikä yksikään mies ollut ollut hänen kanssaan sukupuolisuhteissa.+ Hän astui nyt alas lähteelle ja alkoi täyttää vesiruukkuaan ja tuli sitten ylös. 17  Palvelija juoksi heti häntä vastaan ja sanoi: ”Antaisitko minulle siemauksen vettä ruukustasi.”+ 18  Tähän hän sanoi: ”Juo, herrani.” Sitten hän laski nopeasti ruukkunsa kädelleen ja antoi hänen juoda.+ 19  Kun hän oli antanut hänen juoda, niin hän sanoi: ”Minä ammennan vettä myös kameleillesi, kunnes ne ovat juoneet kyllikseen.”+ 20  Niin hän tyhjensi nopeasti ruukkunsa juomakaukaloon ja juoksi yhä uudelleen kaivolle ammentamaan vettä+ ja ammensi kaikille hänen kameleilleen. 21  Kaiken aikaa mies katseli häntä ihmeissään ja pysyi vaiti saadakseen tietää, oliko Jehova antanut hänen matkansa onnistua vai ei.+ 22  Ja kun kamelit olivat lakanneet juomasta, niin tapahtui, että mies otti puolen sekelin* painoisen kultaisen nenärenkaan+ ja hänen käsiinsä kaksi rannerengasta,+ joiden paino oli kymmenen kultasekeliä*, 23  ja sanoi: ”Kenen tytär sinä olet? Kerrohan minulle. Onko isäsi talossa meille tilaa ollaksemme yötä?”+ 24  Tähän hän sanoi hänelle: ”Olen Milkan pojan Betuelin tytär,+ hänen jonka hän synnytti Nahorille.”+ 25  Ja hän sanoi hänelle vielä: ”Meillä on sekä olkia että paljon rehua, yöpymispaikka myös.”+ 26  Silloin mies kumartui ja heittäytyi Jehovan eteen+ 27  ja sanoi: ”Siunattu olkoon Jehova,+ isäntäni Abrahamin Jumala, joka ei ole luopunut rakkaudellisesta huomaavaisuudestaan ja luotettavuudestaan isäntääni kohtaan. Minut, joka olen matkalla, on Jehova johdattanut isäntäni veljien kotiin.”+ 28  Ja nuori nainen juoksi kertomaan äitinsä huonekunnalle näistä asioista. 29  Ja Rebekalla oli veli, ja hänen nimensä oli Laban.+ Niin Laban juoksi miehen luo, joka oli ulkopuolella lähteellä. 30  Tapahtui näet, että kun hän oli nähnyt nenärenkaan ja rannerenkaat+ sisarensa käsissä ja kuullut sisarensa Rebekan lausumat sanat: ”Näin se mies puhui minulle”, hän tuli miehen luo, ja siellä tämä olikin seisomassa kamelien luona lähteellä. 31  Hän sanoi heti: ”Tule, sinä Jehovan siunattu.+ Miksi seisot yhä täällä ulkona, kun minä olen valmistanut talon kuntoon ja sijaa kameleille?” 32  Silloin mies tuli taloon, ja hän meni riisumaan kameleja valjaista ja antoi olkia ja rehua kameleille sekä vettä hänen jalkojensa ja hänen kanssaan olleiden miesten jalkojen pesemiseen.+ 33  Sitten hänen eteensä pantiin syötävää, mutta hän sanoi: ”En syö ennen kuin olen puhunut asiastani.” Niinpä hän sanoi: ”Puhu!”+ 34  Silloin hän jatkoi sanoen: ”Olen Abrahamin palvelija.+ 35  Ja Jehova on siunannut isäntääni hyvin paljon, niin että hän tekee häntä yhä suuremmaksi ja antaa hänelle lampaita ja nautakarjaa ja hopeaa ja kultaa ja palvelijoita ja palvelijattaria ja kameleja ja aaseja.+ 36  Lisäksi isäntäni vaimo Saara synnytti vanhaksi tultuaan isännälleni pojan,+ ja tälle hän antaa kaiken mitä hänellä on.+ 37  Niin isäntäni vannotti minua sanoen: ’Et saa ottaa pojalleni vaimoa näiden kanaanilaisten tyttäristä, joiden maassa minä asun.+ 38  Ei, vaan sinun tulee mennä isäni huonekuntaan ja sukuni+ luo, ja sinun on otettava pojalleni vaimo.’+ 39  Mutta minä sanoin isännälleni: ’Entä jos nainen ei tule kanssani?’+ 40  Silloin hän sanoi minulle: ’Jehova, jonka edessä olen vaeltanut,+ lähettää enkelinsä+ sinun kanssasi ja antaa varmasti matkasi onnistua,+ ja sinun on otettava pojalleni vaimo minun suvustani ja isäni huoneesta.+ 41  Siihen aikaan kun pääset sukuni luo, vapaudut minulle vannomasi valan velvoituksesta*: jos näet he eivät anna häntä sinulle, silloin olet vapautuva minulle vannomasi valan velvoituksesta.’+ 42  Kun tänään tulin lähteelle, niin sanoin: ’Jehova, isäntäni Abrahamin Jumala, jos todella annat matkani, jolla olen, onnistua,+ 43  niin katso, olen asettunut vesilähteelle. Ja on tapahtuva, että se neitonen,*+ joka tulee ammentamaan vettä ja jolle sanon näin: ”Antaisitko minun juoda hieman vettä ruukustasi” 44  ja joka sanoo minulle näin: ”Juo sinä, ja minä ammennan vettä myös kameleillesi”, on se nainen, jonka Jehova on määrännyt isäntäni pojalle.’+ 45  Ennen kuin olin lakannut puhumasta+ sydämessäni,+ katso, Rebekka tuli sinne ruukku olallaan, ja hän astui alas lähteelle ja alkoi ammentaa vettä.+ Silloin minä sanoin hänelle: ’Antaisitko minun juoda.’+ 46  Niinpä hän laski nopeasti ruukkunsa olaltaan ja sanoi: ’Juo,+ ja minä juotan kamelisikin.’ Sitten minä join, ja hän juotti myös kamelit. 47  Sen jälkeen kysyin häneltä ja sanoin: ’Kenen tytär sinä olet?’,+ mihin hän sanoi: ’Nahorin pojan Betuelin tytär, hänen jonka Milka synnytti hänelle.’ Niinpä minä panin nenärenkaan hänen sieraimeensa ja rannerenkaat hänen käsiinsä.+ 48  Sitten minä kumarruin ja heittäydyin Jehovan eteen ja siunasin Jehovaa, isäntäni Abrahamin Jumalaa,+ joka oli johdattanut minut oikeaa tietä+ ottamaan isäntäni veljentyttären hänen pojalleen. 49  Ja nyt, jos todellakin osoitatte isäntääni kohtaan rakkaudellista huomaavaisuutta ja luotettavuutta,+ ilmoittakaa minulle, mutta jos ette, ilmoittakaa minulle voidakseni kääntyä joko oikealle tai vasemmalle.”+ 50  Silloin Laban ja Betuel vastasivat ja sanoivat: ”Tämä asia on Jehovasta lähtöisin.+ Emme pysty puhumaan sinulle pahaa emmekä hyvää.+ 51  Tässä on Rebekka edessäsi. Ota hänet ja mene, ja tulkoon hän isäntäsi pojan vaimoksi, niin kuin Jehova on puhunut.”+ 52  Ja kun Abrahamin palvelija oli kuullut heidän sanansa, tapahtui, että hän heittäytyi heti maahan Jehovan eteen.+ 53  Sitten palvelija otti esille hopeaesineitä ja kultaesineitä ja vaatteita ja antoi ne Rebekalle, ja hänen veljelleen ja äidilleen hän antoi valiotavaroita.+ 54  Sen jälkeen he söivät ja joivat, hän ja hänen kanssaan olleet miehet, ja he olivat siellä yötä ja nousivat aamulla. Sitten hän sanoi: ”Lähettäkää minut matkaan isäntäni luo.”+ 55  Tähän nuoren naisen veli ja äiti sanoivat: ”Viipyköön nuori nainen* luonamme ainakin kymmenen päivää*. Sen jälkeen hän voi lähteä.” 56  Mutta hän sanoi heille: ”Älkää pidätelkö minua, koskapa Jehova on antanut matkani onnistua.+ Lähettäkää minut matkaan isäntäni luo.”+ 57  Niin he sanoivat: ”Kutsutaan nuori nainen ja tiedustellaan sitä häneltä itseltään.”+ 58  Sitten he kutsuivat Rebekan ja sanoivat hänelle: ”Haluatko lähteä tämän miehen mukaan?” Hän sanoi tähän: ”Haluan.”+ 59  Silloin he lähettivät matkaan sisarensa Rebekan+ ja hänen imettäjänsä+ sekä Abrahamin palvelijan ja tämän miehet. 60  Ja he siunasivat Rebekkaa ja sanoivat hänelle: ”Oi sisaremme, tulkoon sinusta tuhansia kertoja kymmenentuhatta*, ja ottakoon siemenesi haltuunsa vihamiestensä portin.”*+ 61  Sen jälkeen Rebekka ja hänen naispalvelijansa*+ nousivat ja lähtivät ratsastamaan kameleilla+ ja seuraamaan miestä. Niin palvelija otti Rebekan ja lähti matkaan. 62  Sillä välin Iisak oli tullut Beer-Lahai-Roihin+ menevältä tieltä, sillä hän asui Negevin+ maassa. 63  Ja Iisak oli illan suussa kävelemässä ulkona kedolla mietiskelläkseen.*+ Kun hän nosti silmänsä, niin katso, hän näki kameleja olevan tulossa! 64  Kun Rebekka nosti silmänsä, hän huomasi Iisakin ja pudottautui kamelin selästä. 65  Sitten hän sanoi palvelijalle: ”Kuka on tuo mies, joka kävelee kedolla meitä vastaan?”, ja palvelija sanoi: ”Se on minun isäntäni.” Silloin hän otti päähuivin ja verhoutui.+ 66  Ja palvelija kertoi sitten Iisakille kaiken, mitä hän oli tehnyt. 67  Sen jälkeen Iisak vei Rebekan äitinsä Saaran telttaan.+ Näin hän otti Rebekan ja tästä tuli hänen vaimonsa,+ ja Iisak rakastui häneen+ ja sai lohdutuksen menetettyään äitinsä.*+

Alaviitteet

Kirjm. ”päivissä edennyt”.
”joka hoiti”. Kirjm. ”[jotakin] hoitava (hallitseva)”. Hepr. ham·mo·šel′, ts. taloudenhoitaja. Ks. Lu 12:42, alav.
”sukulaisteni maasta”. Tai ”kotimaastani”.
”Mesopotamiaan” (nimen merk. ’[maa] jokien välissä’), LXXVg; hepr. ʼAram′ Na·hara′jim ’kahden joen Aram’.
”Ja nuori nainen”. Hepr. wehan·na·ʽara′.
”neitsyt”. Hepr. betu·lah′; kreik. par·the′nos; lat. virgo.
Sekeli painoi 11,4 g.
Tai ”kymmenen sekeliä kultaa”.
”minulle vannomasi valan velvoituksesta”. Tai ”kirouksestani”, jolle vannoja saattaa itsensä alttiiksi rikkomalla valansa.
”se neitonen (neitsyt)”. Hepr. ha·ʽal·mah′; kreik. par·the′nos; lat. virgo. Ks. Jes 7:14: ”neito”, alav.
nuori nainen (tyttö; neitsyt)”. Hepr. han·na·ʽara′; kreik. par·the′nos.
Kirjm. ”luonamme päiviä tai [niitä] kymmenen”. Sy: ”luonamme kuukauden päivät”. Vrt. 29:14.
Kirjm. ”tuhansia myriadeja”.
Ts. kaupungin.
Tai ”palvelustyttönsä”, mon.
”mietiskelläkseen”, LXXVg; ts. puhuakseen itsekseen.
”menetettyään äitinsä”. Kirjm. ”äitinsä jälkeen”. LXX: ”äitinsä Saaran suhteen”. Vg sanoo tämän jakeen loppuosassa: ”hän rakasti [häntä] niin suuresti, että se lievensi sen murheen, joka johtui äidin kuolemasta”.