Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

1. Mooseksen kirja 22:1–24

22  Mutta näiden tapahtumien jälkeen kävi niin, että tosi Jumala pani Abrahamin koetukselle.+ Niinpä hän sanoi hänelle: ”Abraham!”, mihin tämä sanoi: ”Tässä olen!”+  Sitten hän sanoi: ”Ole hyvä ja ota ainokainen poikasi, jota niin rakastat,+ Iisak,+ ja tee matka Morian+ maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi sillä vuorella, jonka minä sinulle osoitan.”+  Niin Abraham nousi varhain aamulla ja satuloi aasinsa ja otti mukaansa kaksi palvelijaansa sekä poikansa Iisakin,+ ja hän pilkkoi puut polttouhria varten. Sitten hän nousi ja lähti matkalle siihen paikkaan, jonka tosi Jumala hänelle osoitti.  Kolmantena päivänä Abraham nosti silmänsä ja näki sen paikan kaukaa.  Abraham sanoi nyt palvelijoilleen:+ ”Jääkää te tähän aasin kanssa, mutta minä ja poika tahdomme mennä tuonne palvomaan+ ja palata sitten luoksenne.”  Sen jälkeen Abraham otti polttouhripuut ja pani ne poikansa Iisakin selkään+ ja otti käteensä tulen sekä teurastusveitsen, ja he kulkivat molemmat eteenpäin yhdessä.+  Iisak sanoi sitten isälleen Abrahamille*: ”Isäni!”+ Hän sanoi vuorostaan: ”Tässä olen, poikani!”+ Niin hän jatkoi: ”Tässä on tuli ja puut, mutta missä on lammas polttouhriksi?”+  Tähän Abraham sanoi: ”Jumala katsoo itselleen lampaan polttouhriksi,+ poikani.” Ja he vaelsivat molemmat eteenpäin yhdessä.  Lopulta he saapuivat paikkaan, jonka tosi Jumala oli hänelle osoittanut, ja Abraham rakensi sinne alttarin+ ja latoi puut ja sitoi poikansa Iisakin käsistä ja jaloista sekä pani hänet alttarille puiden päälle.+ 10  Sitten Abraham ojensi kätensä ja otti teurastusveitsen tappaakseen poikansa.+ 11  Mutta silloin Jehovan enkeli huusi hänelle taivaista ja sanoi:+ ”Abraham, Abraham!”, mihin hän vastasi: ”Tässä olen!” 12  Ja hän sanoi vielä: ”Älä ojenna kättäsi poikaa vastaan äläkä tee hänelle mitään,+ sillä nyt minä totisesti tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa*, kun et ole kieltänyt minulta ainokaista poikaasi.”+ 13  Silloin Abraham nosti silmänsä ja katsoi, ja taempana oli pässi, joka oli takertunut sarvistaan tiheikköön. Niin Abraham meni ja otti pässin ja uhrasi sen polttouhriksi poikansa sijasta.+ 14  Ja Abraham antoi sitten sille paikalle nimeksi Jehova-Jire*. Siksi on tapana sanoa nykyään: ”Jehovan vuorella se katsotaan.”*+ 15  Sitten Jehovan enkeli huusi Abrahamille toisen kerran taivaista 16  ja sanoi: ”’Vannon totisesti itseni kautta’, lausuu Jehova:+ ’Koska olet tehnyt tämän etkä ole kieltäytynyt antamasta* ainokaista poikaasi,+ 17  minä siunaamalla siunaan sinua ja lisäämällä lisään siemenesi, niin että se on kuin taivaiden tähdet ja kuin hiekkajyväset, jotka ovat meren rannalla,+ ja sinun siemenesi ottaa haltuunsa vihollistensa portin.*+ 18  Ja sinun siemenesi+ välityksellä kaikki maan kansakunnat siunaavat itsensä*, koska olet kuunnellut ääntäni.’”+ 19  Sen jälkeen Abraham palasi palvelijoittensa luo, ja he nousivat ja kulkivat yhdessä Beersebaan.+ Ja Abraham asui edelleen Beersebassa. 20  Ja näiden tapahtumien jälkeen kävi niin, että Abrahamille ilmoitettiin: ”Katso, Milkakin+ on synnyttänyt poikia veljellesi Nahorille:+ 21  Usin, hänen esikoisensa, ja Busin,+ tämän veljen, ja Kemuelin, Aramin isän, 22  ja Kesedin ja Hason ja Pildasin ja Jidlafin ja Betuelin.”+ 23  Ja Betuelille syntyi Rebekka.+ Nämä kahdeksan Milka synnytti Nahorille, Abrahamin veljelle. 24  Hänellä oli myös sivuvaimo, jonka nimi oli Reuma. Aikanaan hänkin synnytti: Tebahin ja Gahamin ja Tahasin ja Maakan.+

Alaviitteet

M lisää: ”ja sanoi”, mutta tämä on joko kirjurin lisäys tai osoitus suorasta esityksestä, jonka olemme ilmaisseet lainausmerkeillä.
Tai ”sinä olet Jumalaa pelkäävä”.
Merk. ’Jehova katsoo [sen]’, ’Jehova huolehtii [siitä]’. Hepr. Jehwah′ jir·ʼeh′.
”Jehovan vuorella se katsotaan.” Hepr. behar′ Jehwah′ je·ra·ʼeh′; LXX: ”Vuorella on Jehova nähty”; Sy: ”Tällä vuorella Jehova näkee”; Vg: ”Vuorella Jehova näkee.” Jotkut korjaisivat hieman koko tekstin loppuosaa muotoon: ”Jehova-Jire, joksi vuorta, jolla Jehova näyttäytyy, nykyään kutsutaan”.
Tai ”kieltänyt minulta”.
Ts. kaupungin.
”siunaavat itsensä”. Tai ”hankkivat siunauksen”. Hepr. verbi on refleksiivisessä eli hitpaʽel-muodossa ja eroaa siten saman verbin 12:3b:ssä olevasta nifʽal-muodosta, jolla on toisinaan passiivinen merkitys mutta useammin refleksiivinen merkitys kuten tuossakin kohdassa. LXXSyVg: ”tulevat siunatuiksi”, samoin kuin 12:3b:ssä. Vrt. 5Mo 29:19.