Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

1. Mooseksen kirja 21:1–34

21  Ja Jehova käänsi huomionsa Saaraan niin kuin oli sanonut, ja Jehova teki nyt Saaralle niin kuin oli puhunut.+  Ja Saara tuli raskaaksi+ ja synnytti sitten Abrahamille pojan hänen vanhalla iällään sinä määräaikana, josta Jumala oli hänelle puhunut.+  Niin Abraham antoi pojalleen, joka oli hänelle syntynyt, jonka Saara oli hänelle synnyttänyt, nimen Iisak.+  Sitten Abraham ympärileikkasi poikansa Iisakin tämän ollessa kahdeksan päivän ikäinen, niin kuin Jumala oli häntä käskenyt.+  Ja Abraham oli satavuotias, kun hänen poikansa Iisak syntyi hänelle.  Silloin Saara sanoi: ”Jumala on valmistanut minulle naurun: jokainen, joka kuulee siitä, nauraa minulle.”+  Ja hän lisäsi: ”Kukapa olisi sanonut Abrahamille: ’Saara on imettävä poikia*’? Ja kuitenkin minä olen synnyttänyt pojan hänen vanhalla iällään.”  Niin lapsi kasvoi ja joutui vieroitettavaksi,+ ja Abraham laittoi Iisakin vieroituspäivänä suuret pidot.  Ja Saara huomasi, että egyptiläisen Hagarin poika,+ jonka hän oli synnyttänyt Abrahamille, ilvehti.+ 10  Niinpä hän sanoi* Abrahamille: ”Aja pois tuo orjatar ja hänen poikansa, sillä tuon orjattaren poika ei tule olemaan perillinen minun poikani Iisakin kanssa!”+ 11  Mutta Abrahamille tämä hänen poikaansa koskeva asia osoittautui hyvin epämieluiseksi.+ 12  Silloin Jumala sanoi Abrahamille: ”Älköön sinulle olko epämieluista mikään, mitä Saara sanoo sinulle pojasta ja orjattarestasi. Kuuntele hänen ääntään, koska Iisakin välityksellä tulee se, mitä kutsutaan sinun siemeneksesi.+ 13  Ja myös orjattaren pojasta+ minä teen kansakunnan, koska hän on sinun jälkeläisesi.”+ 14  Niin Abraham nousi varhain aamulla ja otti leipää ja nahkaisen vesileilin ja antoi ne Hagarille,+ pannen ne hänen olalleen, sekä lapsen+ ja lähetti hänet pois. Ja hän lähti ja harhaili Beerseban* erämaassa.+ 15  Lopulta vesi loppui+ nahkaleilistä ja hän heitti+ lapsen erään pensaan alle. 16  Sitten hän meni ja istuutui yksikseen jousenkantaman päähän, sillä hän sanoi: ”Älköön minun annettako nähdä lapsen kuolevan.”+ Niin hän istuutui jonkin matkan päähän ja korotti äänensä ja itki.*+ 17  Silloin Jumala kuuli pojan äänen,+ ja Jumalan enkeli huusi Hagarille taivaista ja sanoi hänelle:+ ”Mikä sinun on, Hagar? Älä pelkää, sillä Jumala on kuullut pojan äänen sieltä, missä hän on. 18  Nouse, nosta poika ja tartu häneen kädelläsi, sillä minä tulen tekemään hänestä suuren kansakunnan.”+ 19  Sitten Jumala avasi hänen silmänsä, niin että hän huomasi vesikaivon,+ ja hän meni täyttämään nahkaleilin vedellä ja antoi sitten pojalle juotavaa. 20  Ja Jumala oli pojan+ kanssa, ja hän kasvoi kasvamistaan ja asui erämaassa, ja hänestä tuli jousiampuja.*+ 21  Aikanaan hän asettui asumaan Paranin erämaahan+ ja hänen äitinsä otti hänelle vaimon Egyptin maasta. 22  Ja siihen aikaan tapahtui, että Abimelek yhdessä armeijansa päällikön Pikolin kanssa sanoi Abrahamille: ”Jumala* on kanssasi kaikessa mitä teet.+ 23  Vanno siis nyt minulle tässä Jumalan kautta,+ ettet osoittaudu petolliseksi minua etkä jälkeläisiäni etkä jälkipolviani kohtaan,+ että kohtelet minua ja maata, jossa olet asunut muukalaisena, sen uskollisen rakkauden mukaisesti,+ jolla minä olen kohdellut sinua.”+ 24  Niin Abraham sanoi: ”Minä vannon.”+ 25  Kun Abraham arvosteli ankarasti Abimelekia vesikaivon johdosta, jonka Abimelekin palvelijat olivat väkivalloin ottaneet haltuunsa,+ 26  niin Abimelek sanoi: ”En tiedä, kuka on tämän tehnyt, etkä ole itse sitä minulle kertonut, enkä minäkään ole siitä kuullut ennen kuin tänään.”+ 27  Silloin Abraham otti lampaita ja nautakarjaa ja antoi ne Abimelekille,+ ja sitten he tekivät* keskenään liiton.+ 28  Kun Abraham asetti katraasta seitsemän naaraskaritsaa erilleen, 29  sanoi Abimelek Abrahamille: ”Mitä tarkoittavat tässä nämä seitsemän naaraskaritsaa, jotka olet asettanut erilleen?” 30  Siihen hän sanoi: ”Sinun pitää ottaa vastaan ne seitsemän naaraskaritsaa minun kädestäni, jotta se olisi minulle todistuksena+ siitä, että olen kaivanut tämän kaivon.” 31  Siksi hän nimitti sen paikan Beersebaksi,+ koska he molemmat olivat siellä vannoneet valan. 32  Niin he tekivät liiton+ Beersebassa, minkä jälkeen Abimelek nousi yhdessä armeijansa päällikön Pikolin kanssa, ja he palasivat filistealaisten maahan.+ 33  Sen jälkeen hän istutti Beersebaan tamariskipuun ja huusi siellä avukseen Jehovan, ajan hämärään asti pysyvän Jumalan,*+ nimeä.+ 34  Ja Abraham asui muukalaisena filistealaisten maassa vielä monia päiviä.+

Alaviitteet

Tai ”lapsia”.
Kirjm. ”alkoi sanoa”.
Nimen merk. ’valan kaivo’ tai ’seitsemän kaivo’. Hepr. Beʼer′ Ša′vaʽ.
”ja korottaen äänensä pieni lapsi itki”, LXX.
Kirjm. ”ampuja, jousiampuja”.
Hepr. ʼElo·him′, mon. ilmaisemassa ylhäisyyttä ja ilman määräistä artikkelia.
Tai ”leikkasivat”.
Tai ”määräämättömiin pysyvän Jumalan”, ”ikuisuuden Jumalan”. Hepr. ʼEl ʽō·lam′.