Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

1. Mooseksen kirja 19:1–38

19  Niin ne kaksi enkeliä saapuivat Sodomaan illalla, ja Loot oli istumassa Sodoman portissa.+ Kun Loot huomasi heidät, niin hän nousi mennäkseen heitä vastaan ja kumartui syvään kasvot maata kohti.+  Ja hän sanoi: ”Herrani, pyydän, poiketkaa palvelijanne taloon ja jääkää yöksi ja antakaa pestä jalkanne.+ Ja varmaankin teidän on noustava varhain ja lähdettävä matkaanne.”+ Tähän he sanoivat: ”Ei, vaan me jäämme yöksi torille.”+  Mutta hän oli hyvin itsepintainen heitä kohtaan,+ joten he poikkesivat hänen luokseen ja tulivat hänen taloonsa. Sitten hän laittoi heille pidot,+ ja hän leipoi happamattomia leipiä,+ ja he kävivät syömään.  Ennen kuin he ehtivät asettua levolle, kaupungin miehet, Sodoman miehet, piirittivät talon,+ niin pojat kuin vanhat miehetkin, koko väki yhtenä metelöivänä joukkona.*+  Ja he huutelivat Lootille ja sanoivat hänelle: ”Missä ne miehet ovat, jotka tulivat luoksesi tänä iltana? Tuo heidät ulos meidän luoksemme, jotta voimme yhtyä heihin.”+  Lopulta Loot meni ulos heidän luokseen sisäänkäynnin luo, mutta hän sulki oven jälkeensä.  Sitten hän sanoi: ”Veljeni, pyydän, älkää menetelkö pahoin.+  Katsokaahan, minulla on täällä kaksi tytärtä, jotka eivät ole koskaan yhtyneet mieheen.+ Sallittehan minun tuoda heidät teille ulos. Tehkää sitten heille niin kuin hyväksi näette.+ Älkää vain tehkö näille miehille mitään,+ sillä sitä varten he ovat tulleet kattoni suojaan.”+  Tähän he sanoivat: ”Pois tieltä!” Ja he lisäsivät: ”Tuo yksi on tullut tänne asumaan muukalaisena,+ ja nyt hän yrittämällä yrittää olla tuomarinakin.+ Mepä teemmekin sinulle pahemmin kuin heille.” Ja he tungeksivat voimakkaasti miestä,+ Lootia, vasten ja olivat pääsemässä lähelle murtautuakseen ovesta sisään.+ 10  Niin miehet ojensivat kätensä ja vetivät Lootin luokseen taloon, ja he sulkivat oven. 11  Mutta ne miehet, jotka olivat talon sisäänkäynnin luona, he löivät sokeudella+ pienimmästä suurimpaan saakka,+ niin että he väsyksiin asti yrittivät löytää sisäänkäyntiä.+ 12  Sitten miehet sanoivat Lootille: ”Onko sinulla täällä ketään muuta? Vie pois tästä paikasta vävysi ja poikasi ja tyttäresi ja kaikki, joita sinulla kaupungissa on!+ 13  Sillä me hävitämme tämän paikan, koska valitushuuto sen asukkaista on kasvanut suureksi Jehovan edessä,+ niin että Jehova lähetti meidät hävittämään kaupungin.”*+ 14  Siksi Loot lähti ulos ja puhui vävyilleen, joiden oli määrä ottaa* hänen tyttärensä, ja sanoi yhä uudelleen: ”Nouskaa! Lähtekää pois tästä paikasta, koska Jehova hävittää kaupungin!”+ Mutta vävyjensä silmissä hän näytti leikinlaskijalta.+ 15  Aamun sarastaessa enkelit kuitenkin kiirehtivät Lootia sanoen: ”Nouse! Ota vaimosi ja molemmat tyttäresi, jotka ovat täällä,+ jottei sinua pyyhkäistäisi pois kaupungin erheen mukana!”+ 16  Kun hän yhä viivytteli,+ miehet tarttuivat hänen käteensä ja hänen vaimonsa käteen ja hänen molempien tyttäriensä käteen, sillä Jehova tunsi sääliä häntä kohtaan,+ minkä jälkeen he veivät hänet ulos ja jättivät hänet kaupungin ulkopuolelle.+ 17  Ja tapahtui, että niin pian kuin he olivat vieneet heidät sen laitamille, hän* alkoi sanoa: ”Pakene sielusi tähden!+ Älä katso taaksesi+ äläkä seisahdu koko Alanteella!*+ Pakene vuoristoon, jottei sinua pyyhkäistäisi pois!”+ 18  Silloin Loot sanoi heille: ”Ei kai niin, Jehova*! 19  Katso, onhan palvelijasi saanut suosion silmissäsi,+ niin että suurennat rakkaudellista huomaavaisuuttasi,*+ jota olet osoittanut minua kohtaan säilyttääksesi sieluni elossa,+ mutta minä en pysty pakenemaan vuoristoon, sillä pelkään, että onnettomuus voi vaania kintereilläni ja minä varmasti kuolen.+ 20  Katso, tuo kaupunkihan on lähellä paetakseni sinne ja se on vähäpätöinen.+ Saanhan paeta sinne – eikö se ole vähäpätöinen*? – niin sieluni saa elää.”+ 21  Niin hän sanoi hänelle: ”Katso, minä otan sinut huomioon tässäkin asiassa,*+ niin etten hävitä sitä kaupunkia, josta olet puhunut.+ 22  Pidä kiirettä! Pakene sinne, koska en voi tehdä mitään, ennen kuin olet saapunut sinne!”+ Niinpä hän antoi kaupungille nimen Soar.*+ 23  Aurinko oli noussut maan ylle, kun Loot saapui Soariin.+ 24  Silloin Jehova antoi sataa Sodoman ja Gomorran päälle rikkiä ja tulta taivaista, Jehovan luota.+ 25  Niin hän hävitti nämä kaupungit, vieläpä koko Alanteen ja kaikki kaupunkien asukkaat sekä maan kasvit.+ 26  Ja hänen vaimonsa alkoi katsella ympärilleen hänen takanaan*, ja hänestä tuli suolapatsas.+ 27  Mutta Abraham meni varhain aamulla siihen paikkaan, jossa hän oli seissyt Jehovan edessä.+ 28  Sitten hän katsoi alas kohti Sodomaa ja Gomorraa ja kohti koko Alanteen maata ja näki – ja katso, sankka savu nousi maasta niin kuin polttouunin sankka savu!+ 29  Ja tapahtui, kun Jumala tuhosi Alanteen kaupungit, että Jumala piti Abrahamin mielessään ryhtymällä toimiin lähettääkseen Lootin pois hävityksen keskeltä hävittäessään ne kaupungit, joissa Loot oli asunut.+ 30  Myöhemmin Loot lähti Soarista ja asettui asumaan vuoristoon molempien tyttäriensä kanssa,+ sillä hän pelkäsi asua Soarissa.+ Niin hän asettui asumaan luolaan, hän ja hänen molemmat tyttärensä. 31  Ja esikoinen sanoi nuoremmalle: ”Isämme on vanha, eikä tässä maassa ole ketään miestä, joka olisi kanssamme suhteissa niin kuin kaikkialla maassa on tapana.+ 32  Tule, juotetaan isällemme viiniä+ ja maataan hänen kanssaan, jotta saisimme jälkeläisiä isästämme.”+ 33  Niin he juottivat isälleen viiniä sinä yönä;+ sitten esikoinen meni sisään ja makasi isänsä kanssa, mutta tämä ei tiennyt, milloin hän paneutui maata ja milloin hän nousi*. 34  Ja seuraavana päivänä tapahtui, että esikoinen sanoi nuoremmalle: ”Katso, minä makasin isäni kanssa viime yönä. Juotetaan hänelle viiniä tänäkin yönä. Mene sinä sitten sisään, makaa hänen kanssaan, jotta saisimme jälkeläisiä isästämme.” 35  Niinpä he juottivat isälleen viiniä sinäkin yönä; sitten nuorempi nousi ja makasi hänen kanssaan, mutta tämä ei tiennyt, milloin hän paneutui maata ja milloin hän nousi. 36  Ja Lootin molemmat tyttäret tulivat isästään raskaiksi.+ 37  Aikanaan esikoinen synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Moab.*+ Hän on Moabin kantaisä tänäkin päivänä.+ 38  Nuorempi synnytti hänkin pojan ja antoi sitten hänelle nimen Ben-Ammi*. Hän on Ammonin poikien kantaisä+ tänäkin päivänä.

Alaviitteet

”yhtenä metelöivänä joukkona”. Tai ”joka taholta”.
Kirjm. ”sen”, fem.; viittaa ”kaupunkiin”, joka on fem.
Tai ”jotka aikoivat ottaa”.
”he [alkoivat]”, LXXSyVgc.
Tai ”Altaalla”. Ks. 13:10: ”alanne”, alav.
Yksi niistä 134 kohdasta, joissa soferit muuttivat nimen JHWH sanaksi ʼAdo·naj′. Ks. liite 1B.
Tai ”uskollista rakkauttasi”. Hepr. ḥas·dekha′.
Tai ”vähäpätöistä”.
Tai ”tässäkin määrin”.
Merk. ’pienuus’.
”katsella taakseen”, SyVg.
”ja milloin hän nousi”, hepr. u·vequ·mah′. M:ssä soferit (kirjurit) ovat merkinneet toisen waw-kirjaimen erikoispisteellä kenties kiinnittääkseen huomiota kirjoitusasuun. Ks. liite 2A.
Merk. ’isästä’. Hepr. Mō·ʼav′. LXX lisää: ”sanomalla: ’Isästäni.’”
Merk. ’kansani poika’, ts. sukulaisteni poika, ei vierasmaalaisten, esim. sodomalaisten. Hepr. Ben-ʽAm·mi′.