Siirry sisältöön

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa | PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

1. Mooseksen kirja 1:1–31

1  Alussa*+ Jumala*+ loi+ taivaat ja maan.+  Ja osoittautui, että maa oli vailla muotoa* ja autio, ja pimeys oli vesisyvyyden* pinnalla,+ ja Jumalan vaikuttava voima* liikehti+ vesien pinnan yllä.+  Sitten Jumala sanoi:*+ ”Tulkoon valoa.” Ja valoa tuli.+  Sen jälkeen Jumala näki, että valo oli hyvä, ja Jumala erotti valon ja pimeyden toisistaan.+  Ja Jumala nimitti valoa ”päiväksi”,+ mutta pimeyden hän nimitti ”yöksi”.+ Ja tuli ilta ja tuli aamu; ensimmäinen päivä.  Ja Jumala sanoi edelleen: ”Tulkoon vesien väliin laajuus,*+ ja erotkoot vedet vesistä.”+  Sitten Jumala ryhtyi tekemään laajuutta ja erottamaan toisistaan vesiä, jotka olisivat laajuuden alapuolella, ja vesiä, jotka olisivat laajuuden yläpuolella.+ Ja tuli olemaan niin.  Ja Jumala nimitti laajuutta ”taivaaksi”.+ Ja tuli ilta ja tuli aamu; toinen päivä.  Ja Jumala sanoi edelleen: ”Kokoontukoot taivaiden alla olevat vedet yhteen paikkaan, ja tulkoon kuiva maankamara näkyviin.”+ Ja tuli olemaan niin. 10  Ja Jumala nimitti kuivaa maankamaraa ”maaksi”,+ mutta kokoontuneet vedet* hän nimitti ”meriksi”.+ Jumala näki myös, että niin oli hyvä.+ 11  Ja Jumala sanoi edelleen: ”Versokoon maa ruohoa, siementä tekeviä kasveja,+ hedelmäpuita, jotka maan päällä lajiensa mukaan* kantavat hedelmää,+ jossa niiden siemen on.”+ Ja tuli olemaan niin. 12  Ja maa alkoi tuottaa ruohoa, kasveja, jotka tekivät siementä lajiensa mukaan,+ ja puita, jotka kantoivat hedelmää, jossa niiden siemen on, lajiensa mukaan.+ Jumala näki sitten, että niin oli hyvä. 13  Ja tuli ilta ja tuli aamu; kolmas päivä. 14  Ja Jumala sanoi edelleen: ”Tulkoon valonlähteitä taivaiden laajuuteen erottamaan päivän ja yön toisistaan,+ ja niiden on oltava merkkeinä sekä vuodenaikojen ja päivien ja vuosien osoittajina.+ 15  Ja niiden on oltava valonlähteinä taivaiden laajuudessa paistamassa maan päälle.”+ Ja tuli olemaan niin. 16  Ja Jumala ryhtyi tekemään* kahta suurta valonlähdettä, suurempaa valonlähdettä hallitsemaan päivää ja vähäisempää valonlähdettä hallitsemaan yötä, ja myös tähtiä.+ 17  Siten Jumala pani ne taivaiden laajuuteen paistamaan maan päälle+ 18  ja hallitsemaan päivällä ja yöllä sekä erottamaan valon ja pimeyden toisistaan.+ Jumala näki sitten, että niin oli hyvä.+ 19  Ja tuli ilta ja tuli aamu; neljäs päivä. 20  Ja Jumala sanoi edelleen: ”Viliskööt vedet eläviä sieluja* parvittain,+ ja lentäköön maan yllä lentäviä luomuksia taivaiden laajuuden pinnalla.”+ 21  Ja Jumala ryhtyi luomaan* suuria merihirviöitä+ ja kaikkia liikkuvia eläviä sieluja,*+ joita vilisi vesissä lajiensa mukaan, ja kaikkia siivekkäitä lentäviä luomuksia lajiensa mukaan.+ Ja Jumala näki, että niin oli hyvä. 22  Sen jälkeen Jumala siunasi ne sanoen: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää merialtaiden vedet,+ ja lisääntykööt lentävät luomukset maan päällä.” 23  Ja tuli ilta ja tuli aamu; viides päivä. 24  Ja Jumala sanoi edelleen: ”Tuottakoon maa+ eläviä sieluja lajiensa mukaan, kotieläimiä*+ ja muita liikkuvia+ eläimiä sekä maan villieläimiä*+ lajiensa mukaan.” Ja tuli olemaan niin. 25  Ja Jumala ryhtyi tekemään maan villieläimiä lajiensa mukaan ja kotieläimiä lajiensa mukaan sekä kaikkia muita maan liikkuvia eläimiä lajiensa mukaan.+ Ja Jumala näki, että niin oli hyvä. 26  Ja Jumala* sanoi edelleen: ”Tehkäämme*+ ihminen* kuvaksemme,*+ kaltaiseksemme,+ ja vallitkoot he meren kaloja ja taivaiden lentäviä luomuksia ja kotieläimiä ja koko maata sekä kaikkia muita liikkuvia eläimiä, jotka maan päällä liikkuvat.”+ 27  Ja Jumala ryhtyi luomaan ihmistä kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän loi hänet,+ mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.+ 28  Lisäksi Jumala siunasi+ heidät ja Jumala sanoi heille: ”Olkaa hedelmälliset+ ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja alistakaa se valtaanne,+ ja vallitkaa+ meren kaloja ja taivaiden lentäviä luomuksia sekä kaikkia elollisia, jotka liikkuvat* maan päällä.” 29  Ja Jumala sanoi vielä: ”Katso*, minä olen antanut teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita on koko maan pinnalla, ja kaikki puut, joissa on siementä tekevä puun hedelmä.+ Olkoot ne teille ravinnoksi.+ 30  Ja jokaiselle maan villieläimelle ja jokaiselle taivaiden lentävälle luomukselle sekä kaikelle maan päällä liikkuvalle, jossa on elämä sieluna*, [olen antanut] kaikki vihreät kasvit ravinnoksi.”+ Ja tuli olemaan niin. 31  Sen jälkeen Jumala katsoi kaikkea, minkä hän oli tehnyt, ja katso, se oli erittäin hyvää.+ Ja tuli ilta ja tuli aamu; kuudes päivä*.

Alaviitteet

”Alussa”. Hepr. Bereʼ·šitʹ. Tämä Raamatun ensimmäinen kirja on hepreassa saanut nimensä tästä ensimmäisestä sanastaan. LXXVg:ssa kirjan nimi on ”Synty” (kreik. ja lat. Genesis).
”Jumala”. Hepr. אֱלֹהִים (ʼElo·himʹ), ilman määräistä artikkelia. Sanan ʼElo·himʹ ’Jumala’ yhteydessä esiintyy määräinen artikkeli ensimmäisen kerran 5:22:ssa. Monikkomuoto ʼElo·himʹ ilmaisee ylhäisyyttä tai majesteettiutta, ei monia persoonia tai jumalia. Kreik. ὁ θεός (ho The·osʹ), yks., tarkoittaa yhtä tiettyä Jumalaa. Vrt. Tu 16:23, alav.
”vailla muotoa”. Tai ”tyhjä”.
Tai ”kuohuvien vesien”, ”alkumeren”. Hepr. tehōmʹ; kreik. a·bysʹsou ’syvyyden’; lat. abyssi. Ks. 7:11: ”vesisyvyyden”, alav. Vrt. 6:17: ”vedenpaisumuksen”, alav.
”ja – – vaikuttava voima”. Hepr. weruʹaḥ. Sana ruʹaḥ voidaan kääntää myös ”hengeksi”, ”tuuleksi” ja muilla näkymätöntä vaikuttavaa voimaa ilmaisevilla sanoilla. Ks. 3:8: ”tuuliseen aikaan”, alav.; 8:1, alav.
”Sitten – – sanoi”. Hepr. waj·joʼʹmer. Ensimmäinen niistä 1Mo 1. luvun yli 40 kohdasta, joissa imperfektiivisessä tilassa oleva heprean verbi ilmaisee etenevää tekemistä. Ks. liite 3C.
Tai ”laaja (avoin) tila”.
”kokoontuneet vedet”. Kirjm. ”vesien kokouman”.
Kirjm. ”lajinsa mukaan”. Hepr. lemi·nōʹ; kreik. geʹnos; lat. genus. ”Laji” merkitsee tässä luotua eli kantalajia, ts. laajempaa ryhmää kuin nykyinen luonnontieteellinen laji.
”Ja – – ryhtyi tekemään”. Hepr. waj·jaʹʽas (verbistä ʽa·sahʹ). Eroaa verbistä ”luoda” (ba·raʼʹ), joka esiintyy jakeissa 1, 21, 27; 2:3. Etenevää tekemistä, jota on ilmaistu imperfektiivisellä tilalla. Ks. liite 3C.
”eläviä sieluja”. Hepr. neʹfeš ḥaj·jahʹ, yks., käytetään merieläimistä; kreik. ψυχῶν ζωσῶν (psy·khōnʹ zō·sōnʹ, mon.). Samaa hepr. ilmausta käytetään 2:7:ssä ihmisestä. Ks. liite 4A.
”Ja – – ryhtyi luomaan”. Hepr. waj·jiv·raʼʹ (verbistä ba·raʼʹ). Etenevää tekemistä, jota on ilmaistu imperfektiivisellä tilalla. Ks. liite 3C.
”eläviä sieluja”. Hepr. neʹfeš ha·ḥaj·jahʹ, yks.; kreik. ψυχὴν ζῴων (psy·khēnʹ, yks., zōiʹōn, mon., ’elävien sielua’).
Tai ”kesyjä eläimiä”. Hepr. behe·mahʹ, yks. Vrt. Job 40:15, alav.
”sekä – – villieläimiä”. Tai ”sekä – – eläviä luomuksia”. Hepr. weḥa·jetōʹ, yks. Jakeessa 28 käännetty ”elollisia”.
”Jumala”. Hepr. ʼElo·himʹ. Ks. jae 1: ”Jumala”, alav.
”Tehkäämme”. Hepr. na·ʽasehʹ. Ks. jae 16, alav.
Tai ”maan (maa-aineksen) ihminen”. Hepr. ʼa·damʹ, nähtävästi sukua sanalle ʼa·da·mahʹ ’maa’.
kuvaksemme (varjoksemme, näköiseksemme)”. Hepr. betsal·meʹnu.
Tai ”jotka ryömivät”. Hepr. ha·ro·meʹset; lat. quae moventur.
Hepr. hin·nehʹ, huudahdussana.
Kirjm. ”elävä sielu”. Hepr. neʹfeš ḥaj·jahʹ, joka on käännetty myös ilmauksella ”eläv(i)ä sielu(ja)” jakeissa 1:20; 2:7.
Kirjm. ”päivä, kuudes”.