Siirry sisältöön

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa | PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

1. Kuninkaiden kirja 20:1–43

20*  Syyrian kuningas Ben-Hadad+ puolestaan kokosi kaikki sotajoukkonsa ja myös kolmekymmentäkaksi kuningasta mukaansa+ ja hevosia+ ja vaunuja,+ ja hän lähti ja ryhtyi piirittämään+ Samariaa+ ja taistelemaan sitä vastaan.  Sitten hän lähetti sanansaattajia+ Israelin kuninkaan Ahabin luo kaupunkiin. Ja hän sanoi hänelle: ”Näin on Ben-Hadad sanonut:  ’Hopeasi ja kultasi ovat minun, ja vaimosi ja poikasi, parhaimman näköiset, ovat minun.’”+  Tähän Israelin kuningas vastasi ja sanoi: ”Sanasi mukaan, herrani, kuningas, sinun olen minä kaikkineni, mikä minulle kuuluu.”+  Myöhemmin sanansaattajat tulivat takaisin ja sanoivat: ”Näin on Ben-Hadad sanonut: ’Lähetin sanomaan sinulle: ”Hopeasi ja kultasi ja vaimosi ja poikasi sinun tulee antaa minulle.”  Mutta huomenna näihin aikoihin minä lähetän palvelijani luoksesi, ja heidän on tutkittava tarkoin talosi ja palvelijoittesi talot, ja on tapahduttava, että kaiken silmiesi haluaman+ he ottavat haltuunsa, ja heidän on vietävä se pois.’”  Silloin Israelin kuningas kutsui kaikki maan vanhimmat+ ja sanoi: ”Pankaahan merkille ja nähkää, että onnettomuutta tämä hankkii,+ sillä hän lähetti vaatimaan minulta vaimojani ja poikiani ja hopeaani ja kultaani, enkä niitä häneltä pidättänyt.”  Silloin kaikki vanhimmat ja koko kansa sanoivat hänelle: ”Älä tottele, eikä sinun pidä suostua.”  Niin hän sanoi Ben-Hadadin sanansaattajille: ”Sanokaa herralleni kuninkaalle: ’Kaiken, mistä lähetit viestin palvelijallesi ensin, minä teen, mutta tätä en voi tehdä.’” Silloin sanansaattajat menivät pois ja veivät vastauksen hänelle. 10  Nyt Ben-Hadad lähetti sanomaan hänelle: ”Niin tehkööt jumalat+ minulle ja niin he siihen lisätkööt,+ jos Samarian tomu riittää täyttämään kaiken sen väen kourat, joka minua seuraa!”*+ 11  Israelin kuningas vastasi vuorostaan ja sanoi: ”Puhukaa hänelle: ’Älköön vyöttäytyvä+ ylpeilkö niin kuin vyötään irrottava.’”+ 12  Ja tapahtui, että kun hän kuuli tämän sanan ollessaan itse kuninkaiden kanssa juomassa+ lehtimajoissa, hän sanoi heti palvelijoilleen: ”Valmistautukaa!” Ja he valmistautuivat käymään kaupunkia vastaan. 13  Ja katso, eräs profeetta lähestyi Israelin kuningasta Ahabia+ ja sanoi: ”Näin on Jehova* sanonut:+ ’Oletko nähnyt koko tuon suuren ihmisjoukon? Katso, minä annan sen sinun käsiisi tänään, ja sinä tulet varmasti tietämään, että minä olen Jehova.’”*+ 14  Silloin Ahab sanoi: ”Kenen avulla?”, mihin hän sanoi: ”Näin on Jehova* sanonut: ’Hallintoalueiden ruhtinaiden nuorten miesten avulla.’” Lopuksi hän sanoi: ”Kuka aloittaa taistelun?”, mihin hän sanoi: ”Sinä!” 15  Ja hän ryhtyi ottamaan lukua hallintoalueiden ruhtinaiden nuorista miehistä, ja heitä oli kaksisataakolmekymmentäkaksi,+ ja heidän jälkeensä hän otti luvun koko väestä, kaikista Israelin pojista: seitsemäntuhatta. 16  Ja he alkoivat lähteä ulos puoliltapäivin samaan aikaan kun Ben-Hadad oli juomassa itseään juovuksiin+ lehtimajoissa, hän yhdessä kuninkaiden, niiden kolmenkymmenenkahden kuninkaan, kanssa, jotka auttoivat häntä. 17  Kun hallintoalueiden ruhtinaiden nuoret miehet+ tulivat ulos ensin, Ben-Hadad lähetti heti tiedustelemaan, ja hänelle tultiin ilmoittamaan ja sanottiin: ”Miehiä on tullut ulos Samariasta.” 18  Silloin hän sanoi: ”Jos he ovat tulleet ulos rauhan aikeissa, teidän tulee ottaa heidät kiinni elävinä, ja jos he ovat tulleet ulos taisteluaikeissa, teidän tulee ottaa heidät silloinkin kiinni elävinä.”+ 19  Ja kaupungista tulivat ulos nämä: hallintoalueiden ruhtinaiden nuoret miehet ja sotajoukot, jotka olivat heidän takanaan. 20  Niin he löivät maahan kukin miehensä, ja syyrialaiset+ lähtivät pakoon,+ ja Israel ajoi heitä takaa, mutta Syyrian kuningas Ben-Hadad pääsi pakoon hevosella yhdessä ratsumiesten kanssa. 21  Mutta Israelin kuningas lähti ulos ja löi maahan hevosia ja vaunuja,+ ja hän löi syyrialaiset aiheuttaen suuren joukkosurman. 22  Myöhemmin profeetta+ lähestyi Israelin kuningasta ja sanoi hänelle: ”Mene, vahvista itsesi+ ja pane merkille ja katso mitä teet,+ sillä vuoden vaihteessa* Syyrian kuningas nousee sinua vastaan.”+ 23  Toisaalta Syyrian kuninkaan palvelijat sanoivat tälle: ”Heidän Jumalansa on vuorten Jumala.*+ Siksi he osoittautuivat voimakkaammiksi kuin me. Taistelkaamme siis nyt heitä vastaan lakeudella ja katsokaamme, emmekö osoittaudu voimakkaammiksi kuin he. 24  Ja tee näin: Poista kuninkaat,+ kukin paikaltaan, ja aseta heidän sijaansa käskynhaltijoita.+ 25  Ja sinun pitäisi laskea itsellesi yhtä suuri sotajoukko kuin se sotajoukko, joka sivultasi kaatui, hevonen hevosen sijaan ja vaunut vaunujen sijaan, ja taistelkaamme heitä vastaan lakeudella ja katsokaamme, emmekö osoittaudu voimakkaammiksi kuin he.”+ Niin hän kuunteli heidän ääntään ja teki juuri niin. 26  Ja vuoden vaihteessa tapahtui, että Ben-Hadad ryhtyi katsastamaan syyrialaisia+ ja lähti ylös Afekiin+ taistelemaan Israelia vastaan. 27  Israelin pojatkin katsastettiin ja varustettiin,+ ja he lähtivät heitä vastaan, ja Israelin pojat leiriytyivät heidän eteensä kuin kaksi pientä vuohilaumaa, kun taas syyrialaiset täyttivät maan.+ 28  Silloin tosi Jumalan+ mies lähestyi ja sanoi Israelin kuninkaalle, niin, hän sanoi: ”Näin on Jehova sanonut: ’Koska syyrialaiset ovat sanoneet: ”Jehova on vuorten Jumala*, eikä hän ole alatasankojen Jumala”, olen antava koko tämän suuren ihmisjoukon sinun käsiisi,+ ja te tulette varmasti tietämään, että minä olen Jehova.’”+ 29  Ja he olivat leiriytyneinä vastakkain seitsemän päivää.+ Ja seitsemäntenä päivänä tapahtui, että taistelu alkoi ja Israelin pojat löivät maahan syyrialaisia, satatuhatta jalkamiestä yhtenä päivänä. 30  Ja jäljelle jääneet lähtivät pakenemaan Afekiin,+ kaupunkiin, ja muuri kaatui kahdenkymmenenseitsemäntuhannen jäljelle jääneen miehen päälle.+ Ben-Hadad puolestaan pakeni+ ja tuli lopulta kaupunkiin sisimpään+ kammioon. 31  Silloin hänen palvelijansa sanoivat hänelle: ”Katsohan, me olemme kuulleet, että Israelin huoneen kuninkaat ovat rakkaudellisen huomaavaisuuden kuninkaita.+ Sallithan meidän kantaa säkkikangasta+ kupeillamme+ ja köysiä päässämme, ja salli meidän mennä Israelin kuninkaan luo. Ehkä hän varjelee sielusi elossa.”+ 32  Niin he vyöttivät säkkikankaan kupeilleen ja tulivat köysiä päässään Israelin kuninkaan luo ja sanoivat: ”Palvelijasi Ben-Hadad on sanonut: ’Annathan sieluni elää.’” Tähän hän sanoi: ”Onko hän yhä elossa? Hän on veljeni.” 33  Niin miehet+ pitivät sitä enteenä ja katsoivat sen kiireesti hänen ratkaisukseen ja sanoivat: ”Ben-Hadad on veljesi.” Siihen hän sanoi: ”Menkää, noutakaa hänet.” Silloin Ben-Hadad lähti hänen luokseen, ja hän antoi heti hänen nousta vaunuihin.+ 34  Ben-Hadad sanoi nyt hänelle: ”Ne kaupungit,+ jotka minun isäni otti sinun isältäsi, minä palautan, ja sinä saat määrätä itsellesi katuja Damaskoksesta samoin kuin minun isäni määräsi Samariasta.” ”Ja minä puolestani lähetän sinut liiton+ alaisena pois.” Sen jälkeen hän teki hänen kanssaan liiton ja lähetti hänet pois. 35  Ja eräs mies profeettojen pojista*+ sanoi ystävälleen Jehovan sanan+ perusteella: ”Lyöhän minua.” Mutta mies kieltäytyi lyömästä häntä. 36  Sen tähden hän sanoi hänelle: ”Koska et kuunnellut Jehovan ääntä, katso, sinä menet pois luotani ja leijona on lyövä sinut.” Sen jälkeen hän meni pois hänen luotaan, ja niin leijona+ kohtasi hänet ja löi hänet.+ 37  Sitten hän tapasi toisen miehen ja sanoi: ”Lyöhän minua.” Niin mies löi häntä, löi ja haavoitti*. 38  Sen jälkeen profeetta meni ja seisahtui odottamaan kuningasta tien varteen, ja hän pysytteli tuntemattomana+ side silmillään. 39  Ja kuninkaan kulkiessa ohi tapahtui, että hän huusi kuninkaalle ja sanoi+ sitten: ”Sinun palvelijasi lähti taistelun tuoksinaan, ja katso, rintamasta lähti mies, ja hän toi luokseni miehen ja sanoi sitten: ’Vartioi tätä miestä. Jos hän jotenkin sattuisi katoamaan, niin sinun sielusi+ täytyy ottaa hänen sielunsa paikka,+ tai muutoin sinun tulee punnita talentti* hopeaa.’+ 40  Ja tapahtui, että kun palvelijallasi oli toimitettavaa siellä täällä, hän olikin mennyt.” Tällöin Israelin kuningas sanoi hänelle: ”Sellainen on oma tuomiosi. Itsehän olet päättänyt.”+ 41  Silloin hän poisti kiireesti siteen silmiltään, ja Israelin kuningas tunsi hänet, että hän oli profeettoja.+ 42  Tämä sanoi nyt hänelle: ”Näin on Jehova sanonut: ’Koska olet päästänyt käsistäsi miehen, joka oli minulle tuhon omaksi vihitty,*+ sinun sielusi täytyy ottaa hänen sielunsa paikka+ ja sinun kansasi hänen kansansa paikka.’”+ 43  Silloin Israelin kuningas lähti matkaan kohti kotiaan pahantuulisena ja alakuloisena+ ja tuli Samariaan.+

Alaviitteet

LXX vaihtaa 20. ja 21. luvun paikkaa; sen vuoksi 21. luku alkaa LXX:ssa tästä.
Kirjm. ”joka on jalkojeni juuressa!”
”Jehova”. Hepr. Jehwahʹ; AqBurkitt esittää Tetragrammin muinaisin hepr. kirjaimin; kreik. Kyʹri·os. Ks. liite 1C, kohta 7.
Ks. liite 1C, kohta 7.
Ks. liite 1C, kohta 7.
”vuoden vaihteessa”, ts. seuraavana keväänä. Ks. 2Ai 36:10.
Tai: ”Heidän jumalansa ovat vuorten jumalia.” Ks. jae 28, alav.
”Jumala”. Hepr. ʼElo·hēʹ, sanan ʼElōʹah mon. osoittamassa ylhäisyyttä tai majesteettiutta.
profeettojen pojista”. Hepr. mib·benēʹ han·nevi·ʼimʹ; tämän ilmauksen ensimmäinen esiintymä.
”löi ja haavoitti”. Kirjm. ”lyöden ja haavoittaen”. Hepreassa nämä verbit ovat infinitivus absolutus -muodossa, persoonattomia ja ajan suhteen epämääräisiä.
Ks. liite 8A.
”miehen, joka oli minulle tuhon omaksi vihitty”. Kirjm. ”minulle vihityn miehen”.