Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

1. Kuninkaiden kirja 2:1–46

2  Vähitellen lähestyivät päivät, joiden aikana Daavidin piti kuolla,+ ja niin hän käski poikaansa Salomoa sanoen:  ”Minä menen kaiken maan tietä,+ ja sinun on oltava luja+ ja osoittauduttava mieheksi.+  Ja sinun on täytettävä velvollisuus Jehovaa, Jumalaasi, kohtaan vaeltamalla hänen teitään,+ pitämällä hänen säädöksensä, käskynsä ja oikeudelliset päätöksensä+ ja todistuksensa* sen mukaan kuin on kirjoitettuna Mooseksen laissa,+ jotta toimisit harkitsevasti kaikessa mitä teet ja kaikkialla minne käännyt,  jotta Jehova toteuttaisi sanansa, jonka hän puhui minusta+ sanoen: ’Jos poikasi+ pitävät huolen tiestään vaeltamalla+ minun edessäni totuudessa*+ kaikesta sydämestään+ ja kaikesta sielustaan, ei sinun sukuasi olevaa miestä karsita pois Israelin valtaistuimelta.’+  Ja sinähän myös tiedät hyvin, mitä Joab, Serujan poika, teki minulle+ siinä, mitä hän teki kahdelle Israelin armeijoiden päällikölle, Abnerille,+ Nerin pojalle, ja Amasalle,+ Jeterin pojalle,+ kun hän tappoi heidät ja vuodatti sotaverta+ rauhan aikana ja päästi sotaverta vyölleen, joka hänellä oli lanteillaan, ja sandaaleilleen, jotka hänellä oli jalassaan.  Ja sinun on toimittava viisautesi mukaan+ sallimatta hänen harmaiden hiustensa mennä rauhassa+ alas Šeoliin.*+  Ja gileadilaisen Barsillain+ poikia kohtaan sinun tulisi osoittaa rakkaudellista huomaavaisuutta*, ja heidän on oltava sinun pöydässäsi syövien joukossa,+ sillä siten he lähestyivät+ minua, kun pakenin veljesi Absalomin edestä.+  Ja katso, luonasi on Simei,+ Geran poika, benjaminilainen Bahurimista,+ ja juuri hän kirosi minua tuskallisella kirouksella+ sinä päivänä, jona olin menossa Mahanaimiin,+ ja juuri hän tuli minua vastaan alas Jordanille,+ niin että vannoin hänelle Jehovan kautta sanoen: ’En surmaa sinua miekalla.’+  Äläkä nyt jätä häntä rankaisematta,+ sillä sinä olet viisas+ mies ja tiedät hyvin, mitä sinun pitäisi tehdä hänelle, ja sinun on saatettava hänen harmaat+ hiuksensa verisinä alas Šeoliin.”+ 10  Sitten Daavid meni lepoon esi-isiensä luo,+ ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin.+ 11  Ja niitä päiviä, jotka Daavid oli hallinnut Israelia, oli neljäkymmentä vuotta.+ Hebronissa+ hän oli hallinnut seitsemän vuotta,+ ja Jerusalemissa hän oli hallinnut kolmekymmentäkolme vuotta.+ 12  Ja Salomo istui isänsä Daavidin valtaistuimelle,+ ja vähitellen hänen kuninkuutensa vahvistui hyvin lujaksi.+ 13  Aikanaan Adonia, Haggitin poika, tuli Batseban,+ Salomon äidin, luo. Tällöin tämä sanoi: ”Onko tulosi rauhaisa?”,+ mihin hän sanoi: ”Se on rauhaisa.” 14  Ja hän sanoi edelleen: ”Minulla on sinulle asiaa.” Niin Batseba* sanoi: ”Puhu.”+ 15  Ja hän jatkoi: ”Sinähän tiedät hyvin, että kuninkuuden oli määrä tulla minulle ja että minua kohti koko Israel oli kääntänyt kasvonsa, jotta minusta olisi tullut kuningas,+ mutta kuninkuus vaihtui ja tulikin veljelleni, sillä Jehovalta se tuli hänelle.+ 16  Ja nyt esitän sinulle yhden pyynnön. Älä torju kasvojani.”+ Niin hän sanoi hänelle: ”Puhu.” 17  Ja hän sanoi edelleen: ”Sanothan kuningas Salomolle (sillä hän ei torju kasvojasi), että hän antaisi sunemilaisen+ Abisagin+ minulle vaimoksi.” 18  Tähän Batseba sanoi: ”Hyvä! Minä puhun puolestasi kuninkaalle.” 19  Niin Batseba tuli kuningas Salomon luo puhuakseen hänelle Adonian puolesta.+ Kuningas nousi+ heti mennäkseen häntä vastaan ja kumarsi hänelle syvään.+ Sitten hän istuutui valtaistuimelleen ja antoi asettaa istuimen kuninkaan äitiä varten, jotta tämä istuisi hänen oikealla puolellaan.+ 20  Sitten hän sanoi: ”Esitän sinulle yhden pienen pyynnön. Älä torju kasvojani.” Niin kuningas sanoi hänelle: ”Esitä se, äitini, sillä en torju kasvojasi.” 21  Ja hän sanoi edelleen: ”Annettakoon sunemilainen Abisag veljellesi Adonialle vaimoksi.” 22  Tähän kuningas Salomo vastasi ja sanoi äidilleen: ”Entä miksi pyydät sunemilaista Abisagia Adonialle? Pyydä myös kuninkuutta+ hänelle (koska hän on vanhempi veljeni),+ niin, hänelle ja pappi Abjatarille+ ja Joabille,+ Serujan pojalle.”+ 23  Sen jälkeen kuningas Salomo vannoi Jehovan kautta sanoen: ”Niin tehköön Jumala minulle ja niin hän siihen lisätköön,+ ellei Adonia puhunut tätä omaa sieluaan vastaan.+ 24  Ja nyt, niin totta kuin Jehova elää,+ hän joka on lujasti vahvistanut minut+ ja antaa minun edelleen istua isäni Daavidin valtaistuimella+ ja joka on tehnyt minulle huoneen,+ niin kuin hän on puhunut,+ tänään Adonia surmataan.”+ 25  Kuningas Salomo lähetti heti välikädeksi Benajan,+ Jehojadan pojan, ja tämä kävi hänen kimppuunsa, niin että hän kuoli.*+ 26  Ja pappi Abjatarille+ kuningas sanoi: ”Mene pelloillesi Anatotiin!+ Sinä näet ansaitset kuoleman,*+ mutta tänä päivänä en sinua surmaa, koska olet kantanut Suvereenin Herran Jehovan+ arkkua isäni Daavidin edessä+ ja koska olet kärsinyt ahdistusta koko sen ajan, jonka isäni kärsi ahdistusta.”+ 27  Niin Salomo ajoi Abjatarin pois palvelemasta Jehovan pappina täyttääkseen Jehovan sanan, jonka hän oli puhunut Eelin huonetta vastaan+ Silossa.+ 28  Ja tämä sanoma tuli suoraan Joabille+ – Joab näet itse oli ollut taipuvainen seuraamaan Adoniaa,+ vaikka hän ei ollutkaan ollut taipuvainen seuraamaan Absalomia*+ – jolloin Joab pakeni Jehovan teltalle+ ja tarttui alttarin sarviin.+ 29  Silloin kuningas Salomolle ilmoitettiin: ”Joab on paennut Jehovan teltalle, ja katso, hän on alttarin ääressä.” Niin Salomo lähetti Benajan, Jehojadan pojan, ja sanoi: ”Mene, käy hänen kimppuunsa!”+ 30  Niinpä Benaja meni Jehovan teltalle ja sanoi hänelle: ”Näin on kuningas sanonut: ’Tule ulos!’” Mutta hän sanoi: ”En, sillä täällä+ minä tulen kuolemaan.” Silloin Benaja toi vastauksen kuninkaalle ja sanoi: ”Näin Joab puhui, ja näin hän vastasi minulle.” 31  Sitten kuningas sanoi hänelle: ”Tee niin kuin hän on puhunut ja käy hänen kimppuunsa, ja sinun on haudattava hänet ja poistettava minulta ja isäni huoneelta Joabin aiheettomasti vuodattama veri.*+ 32  Ja Jehova on saattava hänen verensä takaisin hänen oman päänsä päälle,+ koska hän kävi kahden häntä vanhurskaamman ja paremman miehen kimppuun+ ja tappoi heidät miekalla isäni Daavidinkaan siitä tietämättä,+ nimittäin Nerin pojan Abnerin,+ Israelin armeijan päällikön,+ ja Jeterin pojan Amasan,+ Juudan armeijan päällikön.+ 33  Ja heidän verensä on tultava takaisin Joabin pään päälle ja hänen jälkeläistensä pään päälle ajan hämärään asti,+ mutta Daavidilla+ ja hänen jälkeläisillään ja hänen huoneellaan ja hänen valtaistuimellaan tulee olemaan rauha Jehovalta ajan hämärään asti.”+ 34  Silloin Benaja, Jehojadan poika, lähti+ ja kävi hänen kimppuunsa ja surmasi hänet,+ ja hänet haudattiin talonsa luo erämaahan. 35  Sen jälkeen kuningas asetti Benajan,+ Jehojadan pojan, hänen sijaansa armeijan päälliköksi,+ ja pappi Sadokin kuningas asetti* Abjatarin sijaan.+ 36  Lopuksi kuningas lähetti kutsumaan Simein+ ja sanoi hänelle: ”Rakenna itsellesi talo Jerusalemiin, ja sinun on asuttava siellä lähtemättä sieltä sinne tai tänne. 37  Ja on tapahduttava, että sinä päivänä, jona lähdet pois ja ylität Kidronin purolaakson,+ sinun tulee ehdottomasti tietää, että sinä kuolemalla kuolet.+ Verivelkasi* tulee oman pääsi päälle.”+ 38  Tällöin Simei sanoi kuninkaalle: ”Sana on hyvä. Niin kuin herrani, kuningas, on puhunut, niin palvelijasi tulee tekemään.” Ja Simei asui Jerusalemissa monia päiviä. 39  Ja kolmen vuoden kuluttua tapahtui, että Simeiltä karkasi kaksi orjaa+ Gatin kuninkaan Akisin,+ Maakan pojan,+ luo, ja Simeille tultiin ilmoittamaan ja sanomaan: ”Katso! Orjasi ovat Gatissa.” 40  Heti Simei nousi ja satuloi aasinsa ja meni Gatiin Akisin luo etsimään orjiaan, minkä jälkeen Simei lähti viemään orjiaan Gatista. 41  Silloin Salomolle ilmoitettiin: ”Simei on lähtenyt Jerusalemista Gatiin ja on jälleen täällä.” 42  Niinpä kuningas lähetti kutsumaan+ Simein ja sanoi hänelle: ”Enkö vannottanut sinua Jehovan kautta varoittaakseni sinua+ sanoen: ’Sinä päivänä, jona menet ulkopuolelle ja lähdet sinne tai tänne, sinun tulee ehdottomasti tietää, että sinä kuolemalla kuolet’, ja etkö sanonutkin minulle: ’Kuulemani sana on hyvä’?+ 43  Miksi et sitten pitänyt Jehovan valaa*+ ja sitä käskyä, jonka vakavasti annoin sinulle?”+ 44  Ja kuningas sanoi vielä Simeille: ”Sinä itse varmasti tiedät kaiken sen vahingon, jonka sydämesi hyvin tietää sinun tehneen isälleni Daavidille,+ ja Jehova on palauttava aiheuttamasi vahingon oman pääsi päälle.+ 45  Mutta kuningas Salomo tulee olemaan siunattu,+ ja Daavidin valtaistuin osoittautuu lujasti vahvistetuksi Jehovan edessä ikuisesti.”*+ 46  Sen jälkeen kuningas käski Benajaa, Jehojadan poikaa, joka sitten lähti ja kävi hänen kimppuunsa, niin että hän kuoli.+ Ja valtakunta lujittui Salomon käsissä.+

Alaviitteet

Tai ”muistutuksensa”, ”kehotuksensa”.
Tai ”uskollisuudessa”.
Šeoliin”. Hepr. šeʼol′; kreik. hai′dou; syyr. la·šiul; lat. inferos. Ks. liite 4B.
Tai ”uskollista rakkautta”.
Kirjm. ”hän”, fem.
”hänen kimppuunsa, ja Adonia kuoli sinä päivänä”, LXX.
”ansaitset kuoleman”. Kirjm. ”olet kuoleman mies”.
”Absalomia”, MLXXBVg; LXXSyVgc: ”Salomoa”.
Kirjm. ”[vuodattamat] veret”, mikä viittaa useisiin veritekoihin.
”kuningas asetti”, M; LXX: ”kuningas asetti ylimmäiseksi papiksi”.
Kirjm. ”Veresi”. Hepr. dom·kha′.
Tai ”Jehovan edessä vannottua valaa”.
Tai ”Jehovan edessä ajan hämärään asti”.