Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

1. Kuninkaiden kirja 18:1–46

18  Ja monien päivien+ kuluttua tapahtui, että Elialle tuli kolmantena vuonna Jehovan sana, joka kuului: ”Mene, näyttäydy Ahabille, sillä olen päättänyt antaa sadetta* maan pinnalle.”+  Niinpä Elia meni näyttäytymään Ahabille nälänhädän ollessa ankara+ Samariassa.  Sillä välin Ahab kutsui Obadjan*, joka hoiti taloutta.+ (Obadjahan muuten oli osoittautunut olevan suuresti Jehovaa pelkäävä.+  Sen tähden tapahtui, että kun Isebel+ raivasi pois Jehovan profeettoja,+ niin Obadja otti sata profeettaa ja piti heitä kätkössä, aina viittäkymmentä yhdessä luolassa, ja toimitti heille leipää ja vettä.)+  Ja Ahab sanoi sitten Obadjalle: ”Kulje kautta maan kaikille vesilähteille ja kaikkiin purolaaksoihin. Ehkä löydämme vihreää ruohoa,+ niin että voimme säilyttää hevoset ja muulit elossa ja ettei enää tarvitse karsia pois eläimiä.”+  Niin he jakoivat keskenään maan kuljettavakseen. Ahab itse lähti yksin toista tietä, ja Obadja puolestaan lähti yksin toista tietä.+  Kun nyt Obadja oli matkalla, katso, Elia oli tulossa häntä vastaan.+ Hän tunsi hänet heti ja lankesi kasvoilleen+ ja sanoi: ”Sinäkö se olet, herrani+ Elia?”  Tähän hän sanoi hänelle: ”Minä. Mene, sano herrallesi:+ ’Elia on täällä.’”  Mutta hän sanoi: ”Minkä synnin+ olen tehnyt, niin että antaisit palvelijasi Ahabin käsiin, jotta hän surmaisi minut? 10  Niin totta kuin Jehova, sinun Jumalasi, elää,+ ei ole yhtään kansakuntaa eikä valtakuntaa, josta herrani ei ole lähettänyt etsimään sinua. Kun oli sanottu: ’Ei hän ole täällä’, pani hän sen valtakunnan ja sen kansakunnan vannomaan, ettei sinua voitu löytää.+ 11  Ja nyt sinä sanot: ’Mene, sano herrallesi: ”Elia on täällä.”’ 12  Ja varmasti tapahtuu, että kun minä lähden luotasi, niin Jehovan henki+ vie sinut pois ties minne, ja minä olen saapunut ilmoittamaan Ahabille, eikä hän löydä sinua, ja varmasti hän tappaa+ minut, koska palvelijasihan on pelännyt Jehovaa nuoruudestaan saakka.+ 13  Eikö herralleni ole kerrottu mitä tein, kun Isebel tappoi Jehovan profeettoja, kuinka pidin Jehovan profeettoja kätkössä, sataa miestä, aina viittäkymmentä yhdessä luolassa,+ ja toimitin heille jatkuvasti leipää ja vettä?+ 14  Ja nyt sinä sanot: ’Mene, sano herrallesi: ”Elia on täällä.”’ Varmastikin hän tappaa minut.”+ 15  Mutta Elia sanoi: ”Niin totta kuin armeijoiden Jehova+ elää,+ hän jonka edessä seison*, tänään minä näyttäydyn hänelle.” 16  Silloin Obadja lähti tapaamaan Ahabia ja ilmoitti sen hänelle, ja niin Ahab lähti tapaamaan Eliaa. 17  Ja tapahtui, että kun Ahab näki Elian, Ahab sanoi hänelle heti: ”Sinäkö se olet, joka saatat Israelin eristyksiin?”+ 18  Tähän hän sanoi: ”En minä ole eristänyt+ Israelia*, vaan sinä ja sinun isäsi huone,+ koska te olette hylänneet Jehovan käskyt+ ja sinä olet lähtenyt seuraamaan Baaleja.+ 19  Ja lähetä nyt kokoamaan koko Israel luokseni Karmelinvuorelle+ sekä myös ne neljäsataaviisikymmentä Baalin profeettaa+ ja ne neljäsataa pyhän paalun+ profeettaa, jotka syövät Isebelin pöydässä.”+ 20  Sitten Ahab lähetti viestin kaikkien Israelin poikien keskuuteen ja kokosi profeetat+ Karmelinvuorelle. 21  Sitten Elia lähestyi kaikkea kansaa ja sanoi: ”Kuinka kauan te onnutte kahden eri mielipiteen välillä?*+ Jos Jehova on tosi Jumala*, seuratkaa häntä,+ mutta jos Baal, seuratkaa häntä.” Eikä kansa vastannut hänelle sanallakaan. 22  Ja Elia sanoi edelleen kansalle: ”Minä olen jäänyt jäljelle Jehovan profeettana,+ minä yksin, kun taas Baalin profeettoja on neljäsataaviisikymmentä miestä. 23  Antakoot he nyt meille kaksi nuorta sonnia, ja valitkoot he itselleen toisen nuoren sonnin ja paloitelkoot sen ja pankoot sen puiden päälle, mutta heidän ei pidä panna siihen tulta. Ja minä valmistan sen toisen nuoren sonnin, ja minun on pantava se puiden päälle, mutta en pane siihen tulta. 24  Ja teidän on huudettava avuksenne jumalanne* nimeä,+ ja minä puolestani huudan avukseni Jehovan nimeä, ja on tapahduttava, että se Jumala*, joka vastaa tulella,+ on tosi Jumala.”*+ Tähän kaikki kansa vastasi ja sanoi: ”Se on hyvä.” 25  Tällöin Elia sanoi Baalin* profeetoille: ”Valitkaa itsellenne nuori sonni ja valmistakaa se ensin, koska te olette enemmistönä, ja huutakaa avuksenne jumalanne nimeä, mutta ette saa panna siihen tulta.” 26  Niin he ottivat sen nuoren sonnin, jonka hän antoi heille. Sitten he valmistivat sen, ja he huusivat huutamistaan avukseen Baalin nimeä aamusta puoleenpäivään saakka ja sanoivat: ”Oi Baal, vastaa meille!” Mutta ei kuulunut ääntä,+ eikä kukaan vastannut.+ Ja he onnuskelivat tekemänsä alttarin ympärillä. 27  Ja puolenpäivän aikaan tapahtui, että Elia alkoi pilkata+ heitä ja sanoi: ”Huutakaa kovalla äänellä*, sillä hän on jumala;+ hänellä on näet varmasti jotakin toimittamista, ja hänellä on hätä+ ja hänen täytyy mennä käymälään.+ Tai ehkä hän nukkuu ja hänen pitäisi herätä!”+ 28  Ja he alkoivat huutaa kovalla äänellä ja viillellä+ itseään tapansa mukaan tikareilla ja pistokeihäillä, kunnes saivat verta vuotamaan päälleen. 29  Ja tapahtui, kun puolipäivä oli mennyt ja he jatkoivat profeettoina käyttäytymistä+ viljauhrin uhraamiseen saakka, ettei kuulunut ääntä eikä kukaan vastannut eikä ollut merkkiäkään tarkkaavaisuudesta.+ 30  Vihdoin Elia sanoi kaikelle kansalle: ”Tulkaa tänne lähelleni.” Niin kaikki kansa tuli hänen lähelleen. Sitten hän ryhtyi kunnostamaan Jehovan alttaria, joka oli revitty maahan.+ 31  Ja Elia otti kaksitoista kiveä Jaakobin poikien heimojen luvun mukaan, hänen jolle oli tullut Jehovan sana,+ joka kuului: ”Nimeksesi tulee Israel.”+ 32  Ja hän rakensi edelleen kivistä alttarin+ Jehovan nimelle+ ja teki alttarin ympärille suunnilleen sellaisen alueen kaivannon, johon kylvetään kaksi sea-mitallista* siemeniä. 33  Sen jälkeen hän latoi puut+ ja paloitteli nuoren sonnin ja asetti sen puiden päälle. Sitten hän sanoi: ”Täyttäkää neljä suurta ruukkua vedellä ja kaatakaa se polttouhrin päälle ja puiden päälle.” 34  Tämän jälkeen hän sanoi: ”Tehkää se uudestaan.” Niin he tekivät sen uudestaan. Mutta hän sanoi: ”Tehkää se kolmas kerta.” Niin he tekivät sen kolmannen kerran. 35  Niinpä vesi juoksi ympäri alttaria, ja kaivannonkin hän täytti vedellä. 36  Ja viljauhrin uhraamisen aikaan+ tapahtui, että profeetta Elia astui esiin ja sanoi: ”Oi Jehova, Abrahamin,+ Iisakin+ ja Israelin+ Jumala, tulkoon tänään tunnetuksi, että sinä olet Jumala Israelissa+ ja että minä olen sinun palvelijasi ja että sinun sanasi+ perusteella olen tehnyt kaikki nämä. 37  Vastaa minulle, oi Jehova, vastaa minulle, jotta tämä kansa tietäisi, että sinä, Jehova,+ olet tosi Jumala* ja että sinä olet kääntänyt heidän sydämensä takaisin.”+ 38  Silloin Jehovan tuli+ iski alas ja kulutti polttouhrin+ ja puut ja kivet ja tomun sekä nuolaisi veden, joka oli kaivannossa.+ 39  Sen nähdessään kaikki kansa lankesi heti kasvoilleen+ ja sanoi: ”Jehova on tosi Jumala! Jehova on tosi Jumala!” 40  Sitten Elia sanoi heille: ”Ottakaa Baalin profeetat kiinni! Älkää päästäkö yhtäkään heistä pakoon!” He ottivat heidät heti kiinni, ja sitten Elia vei heidät alas Kisonin purolaaksoon+ ja surmasi heidät siellä.+ 41  Elia sanoi nyt Ahabille: ”Nouse, syö ja juo,+ sillä kuuluu rankkasateen kohina.”+ 42  Niin Ahab nousi syömään ja juomaan. Elia puolestaan nousi Karmelin huipulle ja kyyristyi maahan+ ja piti kasvojaan polviensa välissä.+ 43  Sitten hän sanoi palvelijalleen: ”Nousehan. Katso meren suuntaan.” Niin hän nousi ja katsoi ja sanoi sitten: ”Ei näy yhtään mitään.” Ja hän jatkoi sanoen: ”Mene takaisin!” seitsemän kertaa.+ 44  Ja seitsemännellä kerralla tapahtui, että hän sanoi lopulta: ”Katso! Merestä nousee pieni pilvi,+ kuin miehen kämmen.” Nyt hän sanoi: ”Nouse, sano Ahabille: ’Valjasta!+ Ja mene alas, ettei rankkasade pidättelisi sinua!’” 45  Ja samalla tapahtui, että taivas pimeni pilvistä ja tuulesta*+ ja alkoi kova rankkasade.+ Ja Ahab ajoi ja suuntasi kulkunsa Jisreeliin.+ 46  Ja Jehovan käsi osoittautui olevan Elian päällä,+ niin että hän vyötti lanteensa+ ja juoksi Ahabin edellä koko matkan Jisreeliin.+

Alaviitteet

Tai ”ja salli minun antaa sadetta”.
Nimen merk. ’Jehovan palvelija’. Hepr. ʽO·vad·ja′hu.
Tai ”jota palvelen”.
Tai ”saattanut Israelia eristyksiin”.
Tai ”kahden kainalosauvan varassa”, KB, s. 663.
”tosi Jumala”. Hepr. ha·ʼElo·him′, jossa on määräinen artikkeli ha ennen arvonimeä ʼElo·him′. Näin korostetaan tosi Jumalan ja väärän jumalan Baalin välistä vastakohtaisuutta. Ks. liite 1F.
jumalanne”. Hepr. ʼelo·hē·khem′, mon. sanasta ʼelō′ah ja tarkoittaa tässä väärää jumalaa Baalia.
”se Jumala”. Hepr. ha·ʼElo·him′, jota määrittää relatiivilause ”joka vastaa tulella”.
”tosi Jumala”. Hepr. ha·ʼElo·him′, hepreassa predikatiivi ilman määritteitä. Ks. liite 1F.
Hepr. hab·Ba′ʽal, joka sisältää määräisen artikkelin.
Kirjm. ”Huutakaa suurella äänellä”.
Sea-mitta oli 7,33 l.
Kirjm. ”Jehova, tosi Jumala”. Hepr. Jehwah′ ha·ʼElo·him′; kreik. Ky′ri·os ho The·os′; lat. Dominus Deus.
”ja tuulesta”. Hepr. weru′aḥ; kreik. pneu′ma·ti; lat. ventus. Vrt. 1Mo 1:2: ”voima”, alav.; 1Mo 8:1, alav.