Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

1. Kuninkaiden kirja 15:1–34

15  Ja kuningas Jerobeamin,+ Nebatin pojan,+ kahdeksantenatoista vuonna tuli Abiam Juudan kuninkaaksi.+  Hän hallitsi Jerusalemissa kolme vuotta, ja hänen äitinsä oli nimeltään Maaka,+ Abisalomin* tyttärentytär.*+  Ja hän vaelsi kaikissa isänsä synneissä, joita tämä oli tehnyt ennen häntä, eikä hänen sydämensä osoittautunut ehyeksi+ Jehovaa, hänen Jumalaansa, kohtaan niin kuin hänen esi-isänsä Daavidin sydän.+  Sillä Daavidin takia+ Jehova, hänen Jumalansa, antoi hänelle lampun+ Jerusalemissa korottamalla hänen poikansa hänen jälkeensä ja säilyttämällä Jerusalemin,*+  koska Daavid oli tehnyt sitä, mikä oli oikein Jehovan silmissä, eikä hän koko elämänsä päivinä poikennut pois mistään, mihin Hän oli häntä käskenyt,+ paitsi heettiläisen Uurian asiassa.+  Ja Rehabeamin* ja Jerobeamin välillä vallitsi kaikkina hänen elämänsä päivinä sotatila.+  Mitä muuta sanottavaa on Abiamista ja kaikesta, mitä hän teki, eikö se ole kirjoitettu Juudan kuninkaiden päiviä koskevien asioiden kirjaan?+ Abiamin ja Jerobeamin välillä vallitsi myös sotatila.+  Lopulta Abiam meni lepoon esi-isiensä luo, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin,+ ja hänen poikansa Asa+ alkoi hallita hänen sijastaan.  Israelin kuninkaan Jerobeamin kahdentenakymmenentenä vuonna hallitsi Asa Juudan kuninkaana*. 10  Ja hän hallitsi Jerusalemissa neljäkymmentäyksi vuotta, ja hänen isoäitinsä* oli nimeltään Maaka,+ Abisalomin tyttärentytär.+ 11  Ja Asa ryhtyi esi-isänsä Daavidin tavoin tekemään sitä, mikä oli oikein Jehovan silmissä.+ 12  Niinpä hän antoi toimittaa miespuoliset temppeliprostituoidut pois maasta+ ja poisti kaikki saastaiset epäjumalat,*+ jotka hänen esi-isänsä olivat tehneet.+ 13  Jopa isoäitinsä Maakan+ hän poisti valtiattaren asemasta,+ koska tämä oli tehnyt pöyristyttävän epäjumalan pyhälle paalulle; sen jälkeen Asa hakkasi maahan hänen pöyristyttävän epäjumalansa+ ja poltti sen+ Kidronin purolaaksossa.+ 14  Mutta uhrikukkuloita+ hän ei poistanut.+ Asan sydän osoittautui kuitenkin ehyeksi Jehovaa kohtaan kaikkina hänen päivinään.+ 15  Ja hän alkoi viedä Jehovan huoneeseen isänsä pyhittämiä esineitä ja itse pyhittämiään esineitä: hopeaa ja kultaa ja välineitä.+ 16  Ja Asan ja Israelin kuninkaan Baesan+ välillä vallitsi kaikkina heidän päivinään sotatila. 17  Niin Israelin kuningas Baesa nousi Juudaa vastaan ja alkoi rakentaa Ramaa+ estääkseen ketään lähtemästä Juudan kuninkaan Asan luota tai tulemasta hänen luokseen.+ 18  Silloin Asa otti kaiken sen hopean ja kullan, joka oli jäljellä Jehovan huoneen aarteista, ja kuninkaan talon aarteet ja pani ne palvelijoittensa käsiin, ja sitten kuningas Asa lähetti heidät Ben-Hadadin,+ Hesjonin pojan Tabrimmonin pojan, Damaskoksessa+ asuvan Syyrian kuninkaan,+ luo sanomaan: 19  ”Meidän välillämme, minun ja sinun, minun isäni ja sinun isäsi välillä, on liitto. Katso, olen lähettänyt sinulle lahjaksi+ hopeaa ja kultaa. Tule, riko toki Israelin kuninkaan Baesan kanssa tekemäsi liitto, jotta hän vetäytyisi pois kimpustani.”+ 20  Niin Ben-Hadad kuunteli kuningas Asaa ja lähetti sotajoukkojensa päälliköt Israelin kaupunkeja vastaan ja löi Ijonin+ ja Danin+ ja Abel-Bet-Maakan+ ja koko Kinneretin, niin, koko Naftalin maan.+ 21  Ja tapahtui, että kun Baesa kuuli siitä, hän lakkasi heti rakentamasta Ramaa+ ja jäi asumaan Tirsaan.+ 22  Ja kuningas Asa puolestaan kutsui koko Juudan luokseen+ – ketään ei vapautettu – ja he ryhtyivät kantamaan pois Raman kiviä ja sen rakennuspuita, joista Baesa oli rakentanut, ja kuningas Asa alkoi rakentaa niistä Benjaminin Gebaa+ ja Mispaa.+ 23  Mitä kaikkea muuta sanottavaa on Asasta ja kaikesta hänen mahtavuudestaan ja kaikesta, mitä hän teki, ja kaupungeista, jotka hän rakensi, eikö se ole kirjoitettu Juudan kuninkaiden päiviä koskevien asioiden kirjaan?+ Mutta vanhetessaan+ hän sairastui jaloistaan.+ 24  Lopulta Asa meni lepoon esi-isiensä luo,+ ja hänet haudattiin esi-isiensä pariin esi-isänsä Daavidin kaupunkiin,+ ja hänen poikansa Josafat+ alkoi hallita hänen sijastaan. 25  Ja Nadab,+ Jerobeamin poika, tuli Israelin kuninkaaksi Juudan kuninkaan Asan toisena vuonna, ja hän hallitsi Israelia kaksi vuotta. 26  Ja hän teki sitä, mikä oli pahaa+ Jehovan silmissä, ja vaelsi isänsä tietä+ ja hänen synnissään, jolla hän oli saattanut Israelin tekemään syntiä.+ 27  Ja Baesa,+ Ahian poika Isaskarin huoneesta, alkoi tehdä salaliittoa häntä vastaan, ja Baesa löi hänet lopulta Gibbetonissa,+ joka kuului filistealaisille, Nadabin ja koko Israelin piirittäessä Gibbetonia. 28  Niin Baesa surmasi hänet Juudan kuninkaan Asan kolmantena vuonna ja alkoi hallita hänen sijastaan.+ 29  Ja tapahtui, että heti kuninkaaksi tultuaan hän löi koko Jerobeamin huoneen. Hän ei jättänyt Jerobeamista jäljelle ketään hengittävää*, vaan jatkoi, kunnes hän oli tuhonnut heidät, sen Jehovan sanan mukaan, jonka hän oli puhunut palvelijansa silolaisen Ahian välityksellä,+ 30  Jerobeamin syntien takia, jotka hän oli tehnyt+ ja joilla hän oli saattanut Israelin tekemään syntiä, ja hänen loukkaavuutensa vuoksi, jolla hän oli loukannut Jehovaa, Israelin Jumalaa.+ 31  Mitä muuta sanottavaa on Nadabista ja kaikesta, mitä hän teki, eikö se ole kirjoitettu Israelin kuninkaiden päiviä koskevien asioiden kirjaan?+ 32  Ja Asan ja Baesan, Israelin kuninkaan, välillä vallitsi kaikkina heidän päivinään sotatila.+ 33  Juudan kuninkaan Asan kolmantena vuonna Baesasta, Ahian pojasta, tuli koko Israelin kuningas Tirsassa kahdeksikymmeneksineljäksi vuodeksi.+ 34  Ja hän teki sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä,+ ja vaelsi Jerobeamin tietä+ ja hänen synnissään, jolla hän oli saattanut Israelin tekemään syntiä.+

Alaviitteet

2Ai 11:20, 21:ssä ”Absalomin”.
Kirjm. ”tytär”. Hepr. bat. Ks. 2Ai 13:1, 2.
Kirjm. ”pitämällä Jerusalemin pystyssä”. Vrt. 2Mo 9:16.
”Rehabeamin”, MVg; 12 hepr. käsik.: ”Abiamin (Abian)”; Sy: ”Abian, Rehabeamin pojan”.
Tai ”tuli Asa Juudan kuninkaaksi”.
Kirjm. ”hänen äitinsä”. Hepr. ʼim·mō′.
”saastaiset epäjumalat”. Hepr. gil·lu·lim′, joka on sukua sanalle ”lanta” (1Ku 14:10; Sef 1:17).
Kirjm. ”yhtään hengitystä”, MLXX.