Siirry sisältöön

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa | PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

1. Kuninkaiden kirja 12:1–33

12  Ja Rehabeam+ lähti sitten Sikemiin, sillä koko Israel oli tullut Sikemiin+ tehdäkseen hänet kuninkaaksi.  Ja tapahtui, että kun Jerobeam,+ Nebatin poika, kuuli siitä ollessaan yhä Egyptissä (sillä Jerobeam oli paennut kuningas Salomon takia Egyptiin asumaan),+  niin he lähettivät kutsumaan hänet. Sen jälkeen Jerobeam ja koko Israelin seurakunta tulivat ja alkoivat puhua Rehabeamille sanoen:+  ”Sinun isäsi teki ikeemme kovaksi, mutta kevennä+ sinä nyt isäsi teettämää kovaa palvelusta ja hänen raskasta iestään,+ jonka hän pani päällemme, niin me palvelemme sinua.”+  Tähän hän sanoi heille: ”Menkää pois kolmeksi päiväksi ja palatkaa luokseni.”+ Niin kansa meni pois.  Ja kuningas Rehabeam alkoi neuvotella vanhinten kanssa,+ jotka olivat palvelleet hänen isäänsä Salomoa tämän eläessä, ja sanoi: ”Kuinka neuvotte vastaamaan tälle kansalle?”+  Niin he puhuivat hänelle sanoen: ”Jos tänään osoittautuisit tämän kansan palvelijaksi ja todella palvelet heitä,+ niin sinun täytyy vastata heille ja puhua heille hyvin sanoin,+ ja he tulevat varmasti palvelijoiksesi ainiaaksi.”+  Mutta hän hylkäsi vanhinten neuvon, jonka he olivat hänelle antaneet, ja hän alkoi neuvotella nuorten miesten kanssa, jotka olivat varttuneet hänen kanssaan+ ja palvelivat häntä.+  Niin hän sanoi heille: ”Mitä neuvotte+ meitä vastaamaan tälle kansalle, joka on puhunut minulle sanoen: ’Kevennä sitä iestä, jonka isäsi on pannut päällemme’?”+ 10  Nuoret miehet, jotka olivat varttuneet hänen kanssaan, puhuivat vuorostaan hänelle sanoen: ”Näin sinun tulisi sanoa+ tälle kansalle, joka on puhunut sinulle sanoen: ’Sinun isäsi teki ikeemme raskaaksi, mutta tee sinä se meille kevyemmäksi’ – näin sinun tulisi puhua heille: ’Pikkusormenikin on oleva paksumpi kuin isäni lantio.+ 11  Ja minun isänihän sälytti päällenne raskaan ikeen, mutta minä panen lisää ikeeseenne.+ Minun isäni kuritti teitä ruoskilla, mutta minä kuritan teitä piikkiruoskilla.’”*+ 12  Ja Jerobeam ja koko kansa tulivat sitten Rehabeamin luo kolmantena päivänä, niin kuin kuningas oli puhunut sanoen: ”Palatkaa luokseni kolmantena päivänä.”+ 13  Sitten kuningas vastasi kansalle tylysti+ ja hylkäsi niiden vanhinten neuvon, jotka olivat neuvoneet häntä.+ 14  Ja hän puhui heille nuorten miesten neuvon mukaan+ sanoen: ”Minun isäni teki ikeenne raskaaksi, mutta minä panen lisää ikeeseenne. Minun isäni kuritti teitä ruoskilla, mutta minä kuritan teitä piikkiruoskilla.”+ 15  Eikä kuningas kuunnellut kansaa,+ sillä Jehovan aloitteesta+ tapahtui asioissa käänne, jotta Jehova tosiaan toteuttaisi sen sanansa,+ jonka hän oli puhunut silolaisen Ahian välityksellä+ Jerobeamille, Nebatin pojalle. 16  Kun koko Israel sai nähdä, ettei kuningas ollut kuunnellut heitä, niin kansa vastasi kuninkaalle sanoen: ”Mitä osuutta meillä on Daavidiin?+ Eikä Iisain pojassa ole mitään perintöä. Jumaliesi luo,*+ oi Israel. Pidä nyt huoli omasta huoneestasi, oi Daavid!”+ Silloin Israel lähti teltoilleen. 17  Ja niitä Israelin poikia, jotka asuivat Juudan kaupungeissa, hallitsi edelleen Rehabeam.+ 18  Myöhemmin kuningas Rehabeam lähetti Adoramin,+ joka oli pakkotyövelvollisten valvojana,+ mutta koko Israel kivitti+ häntä, niin että hän kuoli. Ja kuningas Rehabeam itse onnistui nousemaan vaunuihin paetakseen Jerusalemiin. 19  Ja israelilaiset ovat kapinoineet+ Daavidin huonetta vastaan aina tähän päivään saakka.+ 20  Ja tapahtui, että kun kaikki Israel kuuli Jerobeamin palanneen, he lähettivät heti kutsumaan hänet kansankokoukseen* ja tekivät hänet koko Israelin kuninkaaksi.+ Daavidin huonetta ei seurannut kuin Juudan heimo yksin.+ 21  Kun Rehabeam saapui Jerusalemiin,+ hän kokosi heti koko Juudan huoneen ja Benjaminin heimon,+ satakahdeksankymmentätuhatta sotakuntoista* valiomiestä, taistelemaan Israelin huonetta vastaan palauttaakseen kuninkuuden Rehabeamille, Salomon pojalle. 22  Sitten tosi Jumalan* miehelle Semajalle+ tuli tosi Jumalan sana,+ joka kuului: 23  ”Sano Juudan kuninkaalle Rehabeamille, Salomon pojalle, ja koko Juudan huoneelle ja Benjaminille ja muulle kansalle: 24  ’Näin on Jehova sanonut: ”Ette saa nousta taistelemaan veljiänne, Israelin poikia, vastaan.+ Menkää takaisin, kukin kotiinne, sillä minun aloitteestani on tämä tapahtunut.”’”+ Niin he tottelivat Jehovan sanaa+ ja menivät takaisin Jehovan sanan mukaan.+ 25  Ja Jerobeam ryhtyi rakentamaan Sikemiä+ Efraimin vuoristossa ja asumaan siellä. Sitten hän lähti sieltä ja rakensi Penuelia.+ 26  Ja Jerobeam sanoi sydämessään:+ ”Nyt valtakunta palaa Daavidin huoneelle.+ 27  Jos tämä kansa menee jatkuvasti toimittamaan teurasuhreja Jehovan huoneeseen ylös Jerusalemiin,+ niin tämän kansan sydän palaa varmasti heidän herransa*, Juudan kuninkaan Rehabeamin, puoleen, ja he totisesti tappavat minut+ ja palaavat Juudan kuninkaan Rehabeamin luo.” 28  Niinpä kuningas neuvotteli+ ja teki kaksi kultaista vasikkaa+ ja sanoi kansalle*: ”On liikaa, että menette ylös Jerusalemiin. Tässä on sinun Jumalasi,*+ oi Israel, joka toi sinut pois Egyptin maasta.”+ 29  Sitten hän sijoitti toisen Beteliin,+ ja toisen hän pani Daniin.+ 30  Ja tämä tuli synnin aiheeksi,+ ja kansa alkoi mennä sen toisen eteen Daniin saakka. 31  Ja hän alkoi tehdä uhrikukkulahuonetta+ ja tehdä pappeja tavalliseen kansaan kuuluvista, jotka eivät olleet Leevin poikia.+ 32  Edelleen Jerobeam järjesti kahdeksanneksi kuuksi, kuukauden viidenneksitoista päiväksi juhlan, sen juhlan kaltaisen, joka oli Juudassa,+ esittääkseen uhrilahjoja alttarilla, jonka hän oli tehnyt Beteliin, uhratakseen vasikoille, jotka hän oli tehnyt, ja tekemiensä uhrikukkuloiden pappien hän antoi palvella Betelissä.+ 33  Ja hän alkoi esittää uhrilahjoja alttarilla, jonka hän oli tehnyt Beteliin, viidentenätoista päivänä kahdeksatta kuuta, jonka kuukauden hän oli itse* keksinyt,+ ja hän ryhtyi järjestämään juhlaa Israelin pojille ja esittämään uhrilahjoja alttarilla suitsuttaakseen uhrisavua.+

Alaviitteet

”piikkiruoskilla”. Hepr. sana merkitsee myös ’skorpioneja’, kuten 5Mo 8:15:ssä.
”Jumaliesi luo”. Kirjm. ”Teltoillesi”. Hepr. leʼo·ha·lēʹkha. Yksi kahdeksastatoista soferien tekemästä tekstin korjauksesta. Alkuperäisessä hepr. tekstissä oletetaan käytetyn erästä sanan ʼelo·himʹ (’jumalat’ tai ’Jumala’) muotoa, mutta vaihtamalla sanan toisen ja kolmannen konsonantin, l:n ja h:n, paikkaa juutalaiset soferit panivat M:n lukutavaksi ”teltat”. Ks. 2Sa 20:1: ”jumaliensa”, alav.; 2Ai 10:16, alav.; liite 2B.
”kansankokoukseen”. Kreik. sy·na·gō·gēnʹ.
”sotakuntoista”. Kirjm. ”sotivaa”.
”tosi Jumalan”. Hepr. ha·ʼElo·himʹ; LXXSyVg: ”Jehovan”.
”heidän herransa”. Hepr. ʼado·nē·hemʹ, sanan ʼa·dōnʹ mon. osoittamassa ylhäisyyttä.
”kansalle”, LXXIt; Sy: ”koko Israelille”; MVg: ”heille”.
Kirjm. ”[ovat] sinun jumalasi”. Hepr. ʼelo·hēʹkha, jota seuraa monikkomuotoinen verbi ”toivat”. Vrt. 2Mo 32:1, alav.; 32:4: ”Jumalasi”, alav.
”itse”. Mreunah.: ”sydämessään”.