Siirry sisältöön

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa | PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

1. Korinttilaisille 2:1–16

2  Ja niinpä kun minä tulin teidän luoksenne, veljet, en tullut julistamaan teille Jumalan pyhää salaisuutta+ mennen puheessa tai viisaudessa liiallisuuksiin.*+  Sillä päätin, etten tunne teidän keskuudessanne mitään muuta kuin Jeesuksen Kristuksen,+ ja hänet paaluun pantuna.  Ja minä tulin luoksenne heikkoudessa ja pelossa ja kovasti vavisten,+  enkä esittänyt puhettani enkä sitä, mitä saarnasin, suostuttelevin viisauden sanoin, vaan hengen ja voiman osoituksin,+  jotta uskonne ei olisi ihmisten viisaudessa,+ vaan Jumalan voimassa.+  Me puhumme kuitenkin viisautta kypsien*+ keskuudessa, mutta emme tämän asiainjärjestelmän viisautta+ emmekä tämän asiainjärjestelmän* hallitsijoiden,+ joiden on määrä tulla olemattomiksi,+  vaan me puhumme pyhässä salaisuudessa+ olevaa Jumalan viisautta, sitä kätkettyä viisautta, jonka Jumala ennalta määräsi ennen asiainjärjestelmiä*+ meidän kirkkaudeksemme.  Tätä viisautta ei yksikään tämän asiainjärjestelmän hallitsijoista+ ole tullut tuntemaan,+ sillä jos he olisivat tunteneet sen, he eivät olisi panneet paaluun+ loistoisaa Herraa.  Vaan niin kuin on kirjoitettu: ”Silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut eikä ihmisen sydämessä ole kuviteltu sitä, minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.”+ 10  Sillä Jumala on paljastanut+ sen meille henkensä välityksellä,+ sillä henki+ tutkii kaiken, Jumalan syvätkin+ asiat. 11  Sillä kuka ihmisten joukossa tuntee ihmisen asiat paitsi ihmisen henki,+ joka hänessä on? Niin ei myöskään kukaan ole tullut tuntemaan Jumalan asioita paitsi Jumalan henki.+ 12  Mutta me emme saaneet maailman henkeä,+ vaan sen hengen,+ joka on Jumalasta, jotta tuntisimme sen, mitä Jumala on huomaavaisesti meille antanut.+ 13  Sitä me myös puhumme, emme ihmisviisauden+ opettamin sanoin, vaan hengen opettamin,+ yhdistäessämme hengelliset asiat hengellisiin sanoihin.*+ 14  Mutta aineellinen* ihminen ei ota vastaan Jumalan hengen asioita, sillä ne ovat hänestä tyhmyyttä, eikä hän voi päästä tuntemaan niitä,+ koska ne tutkitaan hengellisesti. 15  Mutta hengellinen+ ihminen* tutkii tosiaankin kaiken, mutta häntä itseään ei tutki+ kukaan ihminen. 16  Sillä ”kuka on tullut tuntemaan Jehovan* mielen,+ niin että voi opettaa häntä”?+ Mutta meillä on Kristuksen* mieli.+

Alaviitteet

”mennen puheessa tai viisaudessa liiallisuuksiin”. Tai ”puheen tai viisauden ylemmyydellä”.
Tai ”täysikasvuisten”. Kirjm. ”täydellisten”.
Ks. 1:20, alav.
Tai ”asiainjärjestyksiä”. Kreik. ai·ōʹnōn; lat. saecula; J22(hepr.): ha·ʽō·la·mimʹ.
Tai ”sovittaessamme hengelliset asiat hengellisiin ihmisiin”.
Tai ”sielullinen”. Kreik. psy·khi·kosʹ; lat. animalis.
Kirjm. ”hengellinen”. Kreik. ho – – pneu·ma·ti·kosʹ; Vgc(lat.): spiritualis.
Ks. liite 1D.
”Kristuksen”, P46אACVgSypJ17,18,22; BD*It: ”Herran”.