Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

1. Aikakirja 16:1–43

16  Niin he toivat tosi Jumalan arkun+ ja sijoittivat sen siihen telttaan, jonka Daavid oli sille pystyttänyt,+ ja he alkoivat esittää polttouhreja ja yhteysteurasuhreja tosi Jumalan* edessä.+  Kun Daavid oli lopettanut polttouhrin+ ja yhteysteurasuhrien+ uhraamisen, hän ryhtyi siunaamaan+ kansaa Jehovan nimessä.+  Lisäksi hän jakoi+ kaikille israelilaisille, sekä miehille että naisille, kullekin pyöreän leivän ja taatelikakun ja rusinakakun*.  Sitten hän asetti Jehovan arkun eteen muutamia leeviläisiä+ palvelijoiksi*+ sekä palauttamaan mieleen+ Jehovan, Israelin Jumalan, että kiittämään+ ja ylistämään+ häntä:  päämies Asafin+ ja hänestä seuraavan, Sakarjan, ja Jeielin ja Semiramotin ja Jehielin ja Mattitjan ja Eliabin ja Benajan ja Obed-Edomin ja Jeielin+ kielisoittimin ja harpuin+ sekä Asafin+ symbaalein, joita hän soitti äänekkäästi,+  ja papit Benajan ja Jahasielin trumpetein+ olemaan alituisesti tosi Jumalan liiton arkun edessä.  Silloin, sinä päivänä, Daavid osallistui+ ensimmäisen kerran Jehovan kiittämiseen+ Asafin+ ja hänen veljiensä välityksellä:   ”Kiittäkää Jehovaa,+ huutakaa avuksenne hänen nimeään,+ tehkää hänen tekonsa tunnetuiksi kansojen keskuudessa!+   Laulakaa+ hänelle, antakaa sävelmän soida hänelle,+ antakaa ajatustenne askarrella kaikissa hänen ihmeellisissä teoissaan.+ 10  Ylpeilkää hänen pyhästä+ nimestään,+ iloitkoon niiden sydän, jotka etsivät Jehovaa.+ 11  Etsikää Jehovaa ja hänen voimaansa,+ etsikää alati hänen kasvojaan.+ 12  Muistakaa hänen ihmeelliset tekonsa, jotka hän on tehnyt,+ hänen ihmeensä* ja hänen suunsa oikeudelliset päätökset,+ 13  oi hänen palvelijansa Israelin jälkeläiset,*+ te Jaakobin pojat, hänen valittunsa.+ 14  Hän on Jehova, meidän Jumalamme;+ hänen oikeudelliset päätöksensä vallitsevat koko maassa.+ 15  Muistakaa hänen liittonsa aina ajan hämärään asti,+ hänen antamansa käsky tuhanteen sukupolveen,+ 16  jonka liiton hän teki Abrahamin kanssa,+ ja valansa hän antoi Iisakille.+ 17  Ja sen valan hän säilytti säännöksenä Jaakobille,+ ajan hämärään asti kestävänä liittona Israelille,+ 18  ja sanoi: ’Sinulle minä annan Kanaanin maan+ perintöosaksenne.’+ 19  Näin oli, kun lukumääränne oli pieni,+ hyvin pieni, ja olitte muukalaisasukkaita siellä.+ 20  Ja he vaeltelivat kansakunnasta kansakuntaan+ ja yhdestä valtakunnasta toiseen kansaan.+ 21  Hän ei sallinut kenenkään petollisesti riistää heitä,+ vaan ojensi kuninkaita heidän takiaan+ 22  sanoen: ’Älkää koskeko minun voideltuihini* älkääkä profeetoilleni tehkö pahaa.’+ 23  Laulakaa Jehovalle, kaikki maa!+ Ilmoittakaa päivästä päivään pelastusta, jonka hän antaa!+ 24  Kertokaa kansakuntien keskuudessa hänen kunniastaan, kaikkien kansojen keskuudessa hänen ihmeellisistä teoistaan. 25  Sillä Jehova on suuri ja sangen ylistettävä,+ ja häntä tulee pelätä enemmän kuin kaikkia muita jumalia.*+ 26  Sillä kaikki kansojen jumalat ovat arvottomia jumalia,*+ mutta Jehova on tehnyt taivaat.+ 27  Arvokkuus ja loisto ovat hänen edessään,+ voima ja ilo hänen paikassaan.+ 28  Antakaa Jehovalle, oi kansojen suvut, antakaa Jehovalle kunnia ja voima.+ 29  Antakaa Jehovalle hänen nimensä kunnia,+ tuokaa lahja ja tulkaa hänen eteensä.+ Kumartakaa Jehovaa pyhässä kaunistuksessa.+ 30  Olkaa ankarissa tuskissa hänen tähtensä, kaikki maan asukkaat! Tuottoisa maakin* on lujasti perustettu: sitä ei koskaan horjuteta.+ 31  Iloitkoot taivaat ja riemuitkoon maa,+ ja sanottakoon kansakuntien keskuudessa: ’Jehova itse on tullut kuninkaaksi!’+ 32  Jymisköön meri ja myös kaikki, mikä sen täyttää,+ riemuitkoon keto ja kaikki, mitä siinä on.+ 33  Puhjetkoot samalla metsän puut ilohuutoon Jehovan takia,+ sillä hän on tullut tuomitsemaan maan.+ 34  Kiittäkää Jehovaa, sillä hän on hyvä,+ sillä ajan hämärään asti kestää hänen rakkaudellinen huomaavaisuutensa.*+ 35  Ja sanokaa: ’Pelasta meidät, oi pelastuksemme Jumala,+ ja kokoa meidät ja vapauta meidät kansakunnista+ kiittääksemme pyhää nimeäsi,+ puhuaksemme riemuiten ylistykseksesi.+ 36  Siunattu olkoon Jehova, Israelin Jumala, ajan hämärästä ajan hämärään asti.’”+ Sitten koko kansa sanoi: ”Aamen!” ja antoi ylistyksen Jehovalle.*+ 37  Sen jälkeen hän jätti sinne Jehovan liiton arkun eteen Asafin+ veljineen palvelemaan+ jatkuvasti arkun edessä kunkin päivän tarpeen mukaan+ 38  ja Obed-Edomin veljineen, kuusikymmentäkahdeksan, ja Obed-Edomin, Jedutunin pojan, ja Hosan portinvartijoiksi 39  ja pappi Sadokin+ pappisveljineen Jehovan tabernaakkelin eteen Gibeonissa olevalle uhrikukkulalle+ 40  uhraamaan polttouhreja Jehovalle polttouhrialttarilla jatkuvasti aamuin ja illoin ja kaikkea sitä varten, mikä on kirjoitettuna Jehovan laissa, jonka hän antoi käskyksi Israelille,+ 41  ja heidän kanssaan Hemanin+ ja Jedutunin ja muut valitut miehet, jotka oli nimeltä määrätty+ kiittämään Jehovaa,+ koska ”ajan hämärään asti kestää hänen rakkaudellinen huomaavaisuutensa”.+ 42  Ja heidän kanssaan olivat Heman+ ja Jedutun+ soittamassa trumpetteja+ ja symbaaleja ja tosi Jumalan laulusoittimia, ja Jedutunin pojat+ olivat portilla. 43  Sitten kaikki kansa lähti kukin kotiinsa.+ Niinpä Daavid kääntyi takaisin siunatakseen huonekuntansa.

Alaviitteet

”tosi Jumalan”. Hepr. ha·ʼElo·him′; kreik. The·ou′; Sy: ”Jehovan arkun”.
Ks. 2Sa 6:19, alav.
”palvelijoiksi (apulaisiksi)”. Hepr. mešor·tim′. Vrt. 6:32, alav.
Tai ”merkkinsä”, ”vakuutensa”.
Kirjm. ”siemen”.
”minun voideltuihini”. Hepr. bim·ši·ḥaj′; kreik. khri·stōn′; syyr. lam·ši·ḥaj; lat. christos.
”jumalia”. Hepr. ʼelo·him′.
”arvottomia jumalia”. Hepr. ʼeli·lim′; LXXVg: ”epäjumalia”; Sy: ”kuvia”.
”Tuottoisa maa”. Hepr. te·vel′; kreik. gē; lat. orbem ’[maan]piiri’.
Tai ”uskollinen rakkautensa”.
Tai: ”Ja koko kansa sanokoon: ’Aamen!’, ja heidän on ylistettävä Jehovaa.” Vg: ”Ja koko kansa sanokoon: ’Aamen!’ ja hymnin Jehovalle.”