Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

VARTIOTORNI JOULUKUU 2015

Tekopyhyys! Loppuuko se koskaan?

Tekopyhyys! Loppuuko se koskaan?

NAINEN nimeltä Panagiōta varttui eräällä Välimeren saarella. Teini-ikäisenä hän oli hyvin kiinnostunut politiikasta. Myöhemmin hän toimi erään puolueen sihteerinä kotikylässään ja kulki jopa ovelta ovelle keräämässä varoja puolueelle. Ajan myötä Panagiōta kuitenkin pettyi siihen, mitä näki ympärillään. Nepotismi, kunnianhimo, erimielisyydet ja kateus leimasivat puoluetta huolimatta siitä, että sen jäsenet kutsuivat toisiaan tovereiksi.

Daniel kasvoi Irlannissa syvästi uskonnollisessa perheessä. Surullista kyllä, hän muistaa elävästi pappien tekopyhyyden – pappien, jotka juopottelivat, pelasivat uhkapelejä ja varastivat kolehtilautaselta samaan aikaan kun saarnasivat siitä, miten hän joutuisi helvettiin, jos tekisi syntiä.

Jeffery käytti suurimman osan työelämästään markkinointi- ja myyntityössä kansainvälisen laivanvarustamon palveluksessa Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Hän muistaa monia tapauksia, joissa asiakkaat ja kilpailijat turvautuivat vilppiin neuvotellessaan valtion virkamiesten kanssa. Tekopyhästi he olivat valmiita sanomaan melkein mitä tahansa varmistaakseen sopimuksen.

Nämä eivät valitettavasti ole yksittäistapauksia. Tekopyhyys eli ulkokultaisuus on aivan liian yleistä lähes kaikilla elämän osa-alueilla, olipa kyse politiikasta, uskonnosta tai kaupankäynnistä. Osuvasti joissakin kielissä ”tekopyhää” vastaava sana juontuu kreikan kielen sanasta hy·po·kri·tēsʹ, joka viittaa puhujaan tai näyttelijään, jolla on usein naamio. Aikanaan tuo sana alkoi merkitä ketä tahansa, joka teeskentelee pettääkseen toisia tai edistääkseen itsekkäitä pyrkimyksiään.

Tekopyhyys voi herättää katkeruutta, vihaa, kaunaa ja muita voimakkaita tunteita niissä, jotka joutuvat sen uhreiksi. Tuleeko tekopyhyys koskaan loppumaan? Jumalan Sana antaa meille perusteet uskoa, että se loppuu.

MITEN JUMALA JA HÄNEN POIKANSA SUHTAUTUVAT TEKOPYHYYTEEN?

Raamattu osoittaa, että tekopyhyys on lähtöisin henkimaailmasta, ei ihmisistä. Ihmishistorian alussa eräs näkymätön henkipersoona, Saatana Panettelija, käytti naamionaan käärmettä ja esiintyi hyväntekijänä johtaakseen harhaan ensimmäisen naisen, Eevan. (1. Mooseksen kirja 3:1–5.) Siitä lähtien monet ihmiset ovat samalla tavoin uskotelleet olevansa jotakin muuta kuin todellisuudessa ovat pettääkseen toisia ja saavuttaakseen itsekkäät päämääränsä.

Kun muinainen Israelin kansa lankesi väärän palvonnan ja hengellisen ulkokultaisuuden ansaan, Jehova Jumala varoitti heitä toistuvasti seurauksista.  Hän julisti profeetta Jesajan välityksellä: ”Tämä kansa on lähestynyt minua suullaan ja kirkastanut minua vain huulillaan ja on sydämensä siirtänyt minusta kauas.” (Jesaja 29:13.) Koska kansa ei kääntynyt väärästä menettelystään, Jumala salli vieraiden valtojen tuhota Jerusalemin ja sen temppelin, Israelin uskonnollisen keskuksen. Sen tuhosivat ensin babylonialaiset vuonna 607 eaa. ja lopulta Rooman armeijat vuonna 70 jaa. Jumala ei selvästikään suvaitse tekopyhyyttä loputtomiin.

Toisaalta Jumala ja hänen poikansa Jeesus arvostavat suuresti ihmisiä, jotka ovat rehellisiä ja vilpittömiä. Esimerkiksi Jeesuksen palveluksen alkupuolella häntä lähestyi mies nimeltä Natanael. Nähdessään hänet Jeesus huudahti: ”Katso, varmasti israelilainen, jossa ei ole petollisuutta.” (Johannes 1:47.) Natanaelista, jota kutsuttiin myös Bartolomeukseksi, tuli yksi Jeesuksen 12 apostolista (Luukas 6:13–16).

Jeesus vietti aikaa seuraajiensa kanssa ja opetti heitä ajattelemaan Jumalan tavalla. Heidän keskuudessaan ei saanut olla sijaa tekopyhyydelle. Varoitukseksi Jeesus tuomitsi voimakkaasti tuon ajan uskonnollisten johtajien ulkokultaiset tavat. Millaisia tapoja heillä oli?

He harjoittivat ”vanhurskautta” näyttävästi. Jeesus sanoi kuulijoilleen: ”Varokaa tarkoin harjoittamasta vanhurskauttanne ihmisten edessä, jotta he huomaisivat teidät – –, niin kuin ulkokullatut tekevät.” Lisäksi hän kehotti heitä antamaan armonlahjoja ”salassa”, huomiota herättämättä. Heidän tulisi rukoilla yksityisesti eikä vain toisten nähtävillä. Silloin heidän palvontansa olisi aitoa ja Jumala arvostaisi sitä. (Matteus 6:1–6.)

He arvostelivat kärkkäästi toisia. Jeesus sanoi: ”Ulkokullattu! Ota ensin hirsi pois omasta silmästäsi, niin sitten näet selvästi ottaa pois korren veljesi silmästä.” (Matteus 7:5.) Kun ihminen kohdistaa huomion toisten puutteisiin, vaikka hänen omat puutteensa ovat suurempia, hän antaa ymmärtää olevansa jotakin, mitä ei oikeasti ole. Todellisuudessa ”kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kunniaa vailla” (Roomalaisille 3:23).

He toimivat epäpuhtaista vaikuttimista. Kerran fariseusten opetuslapset ja Herodeksen puoluelaiset tulivat kysymään Jeesukselta erästä veroihin liittyvää asiaa. He sanoivat hänelle imarrellen: ”Opettaja, me tiedämme, että sinä olet totuudellinen ja opetat Jumalan tietä totuudessa.” Sitten he virittivät ansan kysymällä: ”Onko luvallista maksaa henkilöveroa keisarille vai ei?” Jeesus vastasi heille: ”Ulkokullatut, miksi panette minut koetukselle?” Jeesus kutsui heitä aiheellisesti ulkokullatuiksi, koska he eivät todellisuudessa halunneet kysymykseensä vastausta, vaan yrittivät ”saada hänet puheestaan ansaan”. (Matteus 22:15–22.)

Tosi kristityt ilmaisevat ”rakkautta, joka lähtee puhtaasta sydämestä ja hyvästä omastatunnosta ja uskosta, jossa ei ole ulkokultaisuutta”. (1. TIMOTEUKSELLE 1:5.)

Helluntaina vuonna 33 perustettu kristillinen seurakunta oli ympäristö, jossa totuus ja rehellisyys kukoistivat. Tosi kristityt työskentelivät kovasti juuriakseen persoonallisuudestaan taipumuksen ulkokultaisuuteen. Esimerkiksi Pietari, yksi 12 apostolista, kannusti toisia kristittyjä ”tottelevaisuuteen totuutta kohtaan, minkä tuloksena on veljellinen kiintymys, jossa ei ole ulkokultaisuutta” (1. Pietarin kirje 1:22). Apostoli Paavali kehotti työtovereitaan ilmaisemaan ”rakkautta, joka lähtee puhtaasta sydämestä ja hyvästä omastatunnosta ja uskosta, jossa ei ole ulkokultaisuutta” (1. Timoteukselle 1:5).

JUMALAN SANAN VOIMA

Raamattuun kirjoitetut Jeesuksen ja apostolien opetukset ovat nykyään aivan yhtä voimakkaita kuin ne olivat ensimmäisellä vuosisadalla. Apostoli Paavali kirjoitti: ”Sillä Jumalan sana on elävä ja voimaa uhkuva ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse jopa erottamaan sielun ja hengen ja nivelet ja niiden ytimen ja kykenee havaitsemaan sydämen ajatukset ja aikomukset.” (Heprealaisille 4:12.) Raamatun opetusten selville saaminen ja pyrkimys elää niiden mukaan on  auttanut monia pääsemään eroon tekopyhyydestä ja olemaan rehellisiä. Mietihän kolmen, kirjoituksen alussa mainitun henkilön kokemuksia.

”Näin aitoa rakkautta ja kiinnostusta toisia kohtaan.” (PANAGIŌTA)

Panagiōtan elämän käännekohta oli se, kun hän otti vastaan kutsun tulla Jehovan todistajien valtakunnansalilla pidettäviin kokouksiin. Valtakunnansalilla hän ei nähnyt kenenkään esiintyvän vanhurskaana tehdäkseen vaikutuksen toisiin. Hän sanoo: ”Siellä näin aitoa rakkautta ja kiinnostusta toisia kohtaan. Sellaista en ollut nähnyt koko sinä aikana, jonka olin ollut mukana politiikassa.”

Panagiōta alkoi tutkia Raamattua ja edistyi niin, että hän saattoi mennä kasteelle. Nyt, 30 vuotta myöhemmin, hän sanoo: ”Löysin todellisen tarkoituksen elämälleni – en kulkiessani ovelta ovelle poliittisen puolueen hyväksi, vaan alkaessani saarnata Jumalan valtakunnasta. Vain se voi tehdä maailmasta oikeudenmukaisen.”

”En voinut uskotella toisille kristityille olevani jotakin muuta kuin mitä olin.” (DANIEL)

Daniel edistyi hyvin seurakunnassa, ja hän sai joitakin vastuutehtäviä. Muutamia vuosia myöhemmin hän teki sellaista, mikä osoitti huonoa arvostelukykyä, ja hänen omatuntonsa alkoi vaivata häntä. Hän kertoo: ”Muistin tekopyhyyden, jota olin nähnyt kirkossa, johon vuosia aiemmin kuuluin. Tunsin, ettei minulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin luopua palvelustehtävistäni. En voinut uskotella toisille kristityille olevani jotakin muuta kuin mitä olin.”

Jonkin ajan kuluttua Daniel kuitenkin tunsi, että hän voisi palvella jälleen seurakunnan vastuutehtävissä hyvällä omallatunnolla, ja hän otti tehtävät iloiten vastaan. Tällainen virkistävä rehellisyys on tyypillistä niille, jotka palvelevat Jumalaa ilman ulkokultaisuutta. He opettelevat ”ottamaan ensin hirren pois omasta silmästään” ennen kuin tarjoutuvat ”ottamaan pois korren veljensä silmästä”.

”Ymmärsin, etten voinut enää olla se lipevä myyntimies – –. Omatuntoni alkoi soimata minua.” (JEFFERY)

Jeffery, joka toimi pitkään liikemaailmassa, sanoi: ”Kun sain lisää tietoa Raamatusta, ymmärsin, etten voinut enää olla se lipevä myyntimies, joka oli valmis sanomaan mitä tahansa saadakseen sopimuksen. Omatuntoni alkoi soimata minua luettuani sellaisia raamatunjakeita kuin Sananlaskujen 11:1, jossa sanotaan, että ’petollinen vaaka on Jehovasta inhottava’.” Toisin kuin ne, jotka kysyivät Jeesukselta verojen maksamisesta, Jeffery oppi kohtelemaan toisia kristittyjä ja muita ihmisiä ilman kätkettyjä tarkoitusperiä.

Miljoonat Jehovan todistajat ympäri maailman pyrkivät soveltamaan käytäntöön sitä, mitä ovat oppineet Raamatusta. He ponnistelevat kovasti voidakseen ”pukea ylleen uuden persoonallisuuden, joka luotiin Jumalan tahdon mukaan tosi vanhurskaudessa ja uskollisuudessa” (Efesolaisille 4:24). Kannustamme sinua ottamaan selvää siitä, keitä Jehovan todistajat ovat, mitä he uskovat ja miten voit saada tietoa Jumalan lupaamasta uudesta maailmasta. Siellä ”vanhurskaus asuu”, eikä tekopyhyyttä enää ole (2. Pietarin kirje 3:13).

Aiheesta lisää

Millaisia ihmisiä Jehovan todistajat ovat?

Kuinka monta Jehovan todistajaa tunnet? Mitä oikeastaan tiedät meistä?

Miten Raamatun periaatteet hyödyttävät meitä?

Jeesus selitti, miksi tarvitsemme opastusta ja mitkä ovat kaksi Raamatun tärkeintä periaatetta.