Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

VARTIOTORNI MARRASKUU 2015

 KANSIAIHE | MIKÄ ON JUMALAN NÄKEMYS SODASTA?

Jumalan näkemys sodasta muinaisina aikoina

Jumalan näkemys sodasta muinaisina aikoina

Kansaa sorrettiin. He rukoilivat toistuvasti Jumalalta apua, mutta sitä ei tullut – ei ainakaan heti. Tuo kansa oli Jumalan muinainen kansa, Israel. Sortaja oli mahtava Egypti. (2. Mooseksen kirja 1:13, 14.) Israelilaiset odottivat vuosien ajan, että Jumala pelastaisi heidät Egyptin tyrannialta. Lopulta tuli Jumalan aika toimia. (2. Mooseksen kirja 3:7–10.) Raamattu kertoo, että hän ryhtyi henkilökohtaisesti sotaan egyptiläisiä vastaan. Hän aiheutti sarjan tuhoisia vitsauksia. Sitten hän hukutti Egyptin kuninkaan ja hänen armeijansa Punaiseenmereen (Psalmit 136:15). Jehova Jumala osoitti olevansa ”miehuullinen soturi”, joka toimi kansansa puolesta (2. Mooseksen kirja 15:3, 4).

Se että Jumala itse soti egyptiläisiä vastaan, osoittaa, ettei hän tuomitse kaikkea sodankäyntiä. Joissakin tilanteissa hän valtuutti Israelin kansan käymään sotaa. Hän esimerkiksi käski heidän sotia kanaanilaisia vastaan, jotka olivat äärimmäisen turmeltuneita. (5. Mooseksen kirja 9:5; 20:17, 18.) Hän käski Israelin kuninkaan Daavidin ryhtyä sotaan sortavia filistealaisia vastaan. Jumala antoi hänelle jopa taistelusuunnitelman, joka varmisti voiton. (2. Samuelin kirja 5:17–25.)

Nämä Raamatun kertomukset paljastavat, että kun tietynlainen pahuus ja sorto uhkasivat israelilaisia, Jumala hyväksyi sodan kansansa ja tosi palvonnan suojelemiseksi. Jumalan määräämään sodankäyntiin liittyy kuitenkin kolme huomionarvoista seikkaa.

  1. JUMALA YKSIN PÄÄTTI, KUKA SOTAA KÄVISI. Eräässä tilanteessa Jumala sanoi israelilaisille: ”Teidän ei tarvitse tällä kertaa taistella.” Mikä tähän oli syynä? Jumala itse sotisi heidän puolestaan. (2. Aikakirja 20:17; 32:7, 8.) Hän toimi näin usein, mistä on esimerkkinä myös kirjoituksen alussa mainittu tilanne. Toisinaan Jumala käski muinaista kansaansa Israelia käymään hänen hyväksymiään sotia – sotia, jotka liittyivät Luvatun maan valloittamiseen ja puolustamiseen (5. Mooseksen kirja 7:1, 2; Joosua 10:40).

  2. JUMALA YKSIN PÄÄTTI, MILLOIN SOTAA KÄYTÄISIIN. Jumalan palvelijoiden oli odotettava kärsivällisesti, kunnes koittaisi Jumalan määräämä aika taistella ympärillä olevaa sortoa ja pahuutta  vastaan. He eivät saaneet lähteä sotaan omin päin. Kun he tekivät näin, he menettivät Jumalan hyväksynnän. Raamattu osoittaa, että kun israelilaiset julkesivat ryhtyä sotaan ilman Jumalan valtuutusta, seuraukset olivat usein katastrofaaliset. *

  3. Vaikka Jumala kävi sotaa kanaanilaisia vastaan, hän säästi heistä joitakuita, kuten Rahabin ja hänen perheensä.

    JUMALA EI ILOITSE EDES PAHOJEN IHMISTEN KUOLEMASTA. Jehova Jumala on elämän Lähde ja ihmiskunnan Luoja (Psalmit 36:9). Siksi hän ei halua ihmisten kuolevan. Jotkut ihmiset, joilla on pahat tarkoitusperät, pyrkivät kuitenkin sortamaan tai jopa tappamaan toisia (Psalmit 37:12, 14). Tällaisen pahuuden lopettamiseksi Jumala on toisinaan hyväksynyt sodan pahoja ihmisiä vastaan. Silti koko sen ajan, jona hän antoi israelilaisten käydä sellaisia sotia, hän oli ”armollinen” Israelin sortajille ja ”hidas vihastumaan” (Psalmit 86:15). Hän esimerkiksi sääti, että ennen kuin israelilaiset ryhtyivät sotaan jotakin kaupunkia vastaan, heidän oli ”ilmoitettava sille rauhanehdot”, jotta sen asukkailla olisi mahdollisuus muuttaa tapansa ja välttyä sodalta (5. Mooseksen kirja 20:10–13). Näin Jumala osoitti seuraavien sanojensa paikkansapitävyyden: ”Minä en saa iloa jumalattoman kuolemasta, vaan siitä että jumalaton kääntyy tieltään ja todella pysyy elossa.” (Hesekiel 33:11, 14–16.) *

Edellä kerrotusta käy ilmi, että muinaisina aikoina Jumala piti sotaa oikeudenmukaisena keinona lopettaa kaikenlainen sorto ja pahuus. Mutta vain Jumalalla – ei ihmisillä – oli oikeus päättää, kuka sellaista sotaa kävisi ja milloin. Oliko Jumala verenhimoinen, innokas sotimaan? Päinvastoin! Hän vihaa väkivaltaa. (Psalmit 11:5.) Muuttuiko Jumalan näkemys sodasta, kun hänen poikansa Jeesus Kristus aloitti palveluksensa ensimmäisellä vuosisadalla?

^ kpl 7 Esimerkiksi erään kerran israelilaiset kärsivät tappion amalekilaisia ja kanaanilaisia vastaan, koska he olivat lähteneet sotaan, vaikka Jumala oli kieltänyt heitä (4. Mooseksen kirja 14:41–45). Vuosia myöhemmin uskollinen kuningas Josia lähti taisteluun ilman Jumalan hyväksyntää. Tuo harkitsematon päätös maksoi hänelle hänen henkensä. (2. Aikakirja 35:20–24.)

^ kpl 8 Israelilaiset eivät ilmoittaneet rauhanehtoja kanaanilaisille ennen ryhtymistään sotaan heitä vastaan. Miksi eivät? Kanaanilaisille oli annettu 400 vuotta aikaa kääntyä pois pahuudestaan. Siinä vaiheessa, kun israelilaiset alkoivat sotia kanaanilaisia vastaan, nämä olivat ryhmänä osoittautuneet parantumattoman turmeltuneiksi. (1. Mooseksen kirja 15:13–16.) Siksi heidät piti hävittää perinpohjaisesti. Ne yksittäiset kanaanilaiset, jotka muuttivat tapansa, kuitenkin säästettiin. (Joosua 6:25; 9:3–27.)

Aiheesta lisää

Israelin kansa saapuu Kanaaniin

Kun israelilaiset saapuivat Kanaaniin, miksi Jehova säästi jerikolaisen Rahabin ja hänen perheensä?

Rahab ”julistettiin vanhurskaaksi teoista”

Miten kertomus Rahabista osoittaa, ettei kukaan meistä ole merkityksetön Jehovalle? Mitä voimme oppia hänen uskostaan?