Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

VARTIOTORNI HUHTIKUU 2015

Tiesitkö?

Tiesitkö?

Mitä tehtäviä oli Rooman armeijan sadanpäämiehellä?

Sadanpäämies Marcus Favonius Faciliksen steele

Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa on useita viittauksia roomalaisiin senturioihin eli sadanpäämiehiin. Tämä arvo oli upseerilla, joka valvoi Jeesuksen teloitusta, samoin Corneliuksella, ensimmäisellä kristityksi kääntyneellä pakanalla. Myös apostoli Paavalin ruoskimista valvomaan määrätty upseeri sekä Julius, joka vei Paavalin Roomaan, olivat sadanpäämiehiä. (Markus 15:39; Apostolien teot 10:1; 22:25; 27:1, alaviitteet.)

Tavallisesti sadanpäämies komensi senturiaa, joka käsitti 50–100 jalkaväen sotilasta. Hänen tehtäviinsä kuului muun muassa koulutus ja kurinpito sekä vaatteiden ja varusteiden tarkastaminen. Sadanpäämies johti miehiään joukkojen järjestäytyessä taisteluun.

Sadanpäämiehen arvo oli korkein, jonka tavallinen sotilas saattoi saada. Hänen täytyi olla ammattisotilas, jolla oli hyvät johtamistaidot. Rooman sotakoneiston kurinalaisuus ja tehokkuus riippuivat sadanpäämiehistä. Erään lähteen mukaan sadanpäämiehet ”olivat usein sellaisia miehiä, joilla oli armeijassa eniten tietoa ja kokemusta”.

Miten Raamatun aikoina käytetyt peilit erosivat nykyisistä?

Muinainen egyptiläinen peili

Toisin kuin nykyiset lasipeilit Raamatun ajan peilit valmistettiin useimmiten erittäin kiiltäväksi kiillotetusta metallista. Tavallisesti käytettiin pronssia, mutta joskus myös kuparia, hopeaa, kultaa tai kullan ja hopean seosta elektronia. Peilit mainitaan Raamatussa ensi kertaa tabernaakkelin, Israelin kansan ensimmäisen palvontakeskuksen, rakentamisen yhteydessä. Naiset lahjoittivat peilejä pyhän kuparialtaan ja sen jalustan valmistamiseen (2. Mooseksen kirja 38:8). Oletettavasti peilit piti sulattaa tätä tarkoitusta varten.

Israelissa ja sitä ympäröivillä alueilla tehdyissä arkeologisissa kaivauksissa peilejä on löydetty samoista paikoista kuin koruja ja muita naisten käyttämiä koristeita. Tuon ajan peilit olivat tyypillisesti pyöreitä, ja niissä oli puinen, metallinen tai norsunluinen koristeltu kädensija, jonka muoto jäljitteli usein naisvartaloa. Peilin taustapuolta ei yleensä koristeltu.

Muinaisten peilien heijastuskyky ei ollut nykyisten lasipeilien veroinen. Tämä todennäköisesti selittää sen, miksi apostoli Paavali sanoi: ”Nykyään me näemme himmeät ääriviivat metallipeilistä.” (1. Korinttilaisille 13:12.)