Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

VARTIOTORNI KESÄKUU 2014

Kolme 1500-luvun totuudenetsijää – mitä he saivat selville?

Kolme 1500-luvun totuudenetsijää – mitä he saivat selville?

”MIKÄ on totuus?” Juudean roomalainen käskynhaltija Pontius Pilatus esitti ensimmäisellä vuosisadalla tämän kysymyksen Jeesukselle, kun tämä oli syytettynä hänen edessään. (Johannes 18:38.) Pilatus ei todellisuudessa etsinyt totuutta. Tämä kysymys paljasti pikemminkin hänen epäilevän ja kyynisen asenteensa. Ilmeisesti Pilatus ajatteli, että totuus riippuu siitä, mitä ihminen haluaa uskoa tai mihin hänet on opetettu uskomaan; totuutta ei voi määritellä. Monet ihmiset ajattelevat samoin nykyään.

Uskonnolliset ihmiset joutuivat tekemään 1500-luvun Euroopassa vaikean valinnan. Heidät oli kasvatettu uskomaan paavin ylemmyyteen ja kirkon muihin oppeihin, mutta nyt reformaation eli uskonpuhdistuksen uudet aatteet pyyhkivät yli Euroopan. Mihin heidän pitäisi uskoa? Miten he voisivat ratkaista, mikä on totuus?

Tuona aikana eli kolme miestä, jotka olivat monien aikalaistensa tavoin päättäneet selvittää totuuden. * Miten he pyrkivät erottamaan totuuden erheestä? Mitä he saivat selville?

”ANNETTAKOON RAAMATUN – – AINA HALLITA YLIMPÄNÄ”

Wolfgang Capito oli syvästi uskonnollinen nuori mies. Opiskeltuaan lääketiedettä, lakia ja teologiaa hänestä tuli vuonna 1512 seurakuntapappi. Myöhemmin hän työskenteli Mainzin arkkipiispan kappalaisena.

Capito yritti aluksi hillitä niiden uudistusmielisten intoa, jotka julistivat katolisen kirkon oppien vastaista sanomaa. Pian hän alkoi kuitenkin itse kannattaa uudistuksia. Mitä hän teki? Historioitsija James Kittelson kirjoittaa Capiton uskoneen, että ”Raamattu oli paras lähde, jonka avulla – – [eri tahojen] saarnaamia asioita voitiin arvioida, koska vain se oli varmasti oikeassa”. Näin ollen Capito tuli siihen johtopäätökseen, että kirkon transsubstantiaatio-oppi ja tapa kunnioittaa pyhimyksiä olivat epäraamatullisia. (Ks. tekstiruutu ” He tutkivat, ’olivatko nämä asiat niin’ ”.) Vuonna 1523 Capito jätti huomattavan virkansa arkkipiispan palveluksessa ja asettui Strasbourgin kaupunkiin, joka oli tuohon aikaan uskonnollisten uudistusten keskus.

Uskonnolliset toisinajattelijat alkoivat kokoontua Capiton asunnossa Strasbourgissa, ja epäilemättä he keskustelivat siellä monista uskonnollisista kysymyksistä ja Raamatun opetuksista.  Vaikka jotkut uskonpuhdistajat puolustivatkin edelleen kolminaisuusoppia, Capito oli teoksen The Radical Reformation mukaan kirjoituksissaan ”vaitonainen kolminaisuusopin suhteen”. Mistä hänen vaitonaisuutensa johtui? Häneen oli tehnyt vaikutuksen se, miten espanjalainen teologi Michel (Michael) Servet oli Raamatun kirjoitusten perusteella todistanut kolminaisuusopin vääräksi. *

Kolminaisuuden kieltämisellä saattoi olla kohtalokkaat seuraukset, minkä vuoksi Capito varoi esittämästä näkemyksiään julkisesti. Hänen kirjoituksistaan voimme kuitenkin päätellä, että hän oli jo kyseenalaistanut kolminaisuusopin ennen kuin tapasi Servetin. Eräs katolinen pappi kirjoitti myöhemmin, että Capito ja hänen kumppaninsa keskustelivat yksityisesti ”uskonnon syvimmistä mysteereistä” ja ”hylkäsivät Pyhimmän Kolminaisuuden”. Noin sata vuotta myöhemmin Capito mainittiin ensimmäisenä huomattavien kolminaisuusoppia vastustaneiden kirjoittajien joukossa.

Wolfgang Capiton mielestä ”Raamatun sivuuttaminen” oli kirkon suurin virhe.

Capito uskoi, että Raamattu on totuuden lähde. Hän sanoi: ”Annettakoon Raamatun ja Kristuksen lain aina hallita ylimpänä teologiassa.” Tri Kittelsonin mukaan Capito ”oli vahvasti sitä mieltä, että skolastisten teologien suurin virhe oli Raamatun sivuuttaminen”.

Samanlainen vilpitön halu oppia Jumalan sanan totuus oli Martin Cellariuksella (tunnetaan myös nimellä Martin Borrhaus), nuorella miehellä joka asui Capiton luona vuonna 1526.

”TIETOA TOSI JUMALASTA”

Nimilehti Martin Cellariuksen teoksesta De operibus Dei, jossa hän vertaili kirkon opetuksia Raamattuun.

Vuonna 1499 syntynyt Cellarius opiskeli tunnollisesti teologiaa ja filosofiaa ja otti tämän jälkeen vastaan opettajantoimen Wittenbergissä Saksassa. Koska Wittenberg oli reformaation kehto, Cellarius tutustui siellä pian Martti Lutheriin ja muihin, jotka halusivat uudistaa kirkon opetuksia. Miten Cellarius pystyi erottamaan pelkät ihmisten ajatukset Raamatun totuudesta?

Kirjan Teaching the Reformation mukaan Cellarius uskoi, että oikea ymmärrys seuraa ”uutterasta Raamatun lukemisesta, toistuvasta Raamatun eri osien keskinäisestä vertailusta ja rukouksesta, johon yhdistyy katumus”. Mitä Cellariukselle selvisi hänen tutkiessaan Raamattua?

Vuoden 1527 heinäkuussa Cellarius julkaisi havaintojaan teoksessa De operibus Dei. Hän kirjoitti, että kirkon sakramenteilla, kuten transsubstantiaatiolla, oli vain symbolinen merkitys. Professori Robin Barnes kertoo, että kirjassaan Cellarius myös ”esitti Raamatun ennustuksista tulkinnan, jonka mukaan tulevaa yleisen onnettomuuden ja kärsimyksen aikaa seuraisi universaali ennallistus ja täyttymys” (2. Pietarin kirje 3:10–13).

Erityisen huomionarvoisia ovat Cellariuksen lyhyet maininnat Jeesuksen Kristuksen olemuksesta. Vaikka Cellarius ei suoranaisesti kiistänyt kolminaisuusoppia, hän teki eron ”taivaallisen Isän” ja ”hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen” välillä ja kirjoitti, että Jeesus oli yksi kaikkivaltiaan Jumalan monista jumalista ja pojista (Johannes 10:34, 35).

Robert Wallace huomautti kirjassaan Antitrinitarian Biography (1850), että Cellariuksen kirjoitukset eivät heijasta 1500-luvulla yleisesti oikeana pidettyä kolminaisuusoppia. * Monet tutkijat  ovatkin sitä mieltä, että Cellarius todennäköisesti hylkäsi kolminaisuusopin. Häntä on kuvailtu Jumalan välikappaleeksi, joka ”juurrutti ihmisten mieleen tietoa tosi Jumalasta ja Kristuksesta”.

TOIVO ENNALLISTUKSESTA

Vuoden 1527 tienoilla Wittenbergiin muutti myös teologi Johannes Campanus, jota pidetään yhtenä aikansa suurimmista oppineista. Vaikka Campanus asui reformaation keskuksessa, hän pettyi Martti Lutherin opetuksiin. Miksi?

Campanus vastusti sekä transsubstantiaatiota että konsubstantiaatiota. * André Séguennyn mukaan Campanus uskoi, että ”leipä säilyy substanssiltaan aina leipänä, mutta sakramenttina se kuvaa symbolisesti Kristuksen lihaa”. Vuonna 1529 järjestettiin kokous, niin sanottu Marburgin uskontokeskustelu, jossa käsiteltiin juuri näitä kysymyksiä, mutta Campanuksen ei annettu kertoa Raamatusta oppimiaan asioita. Tämän jälkeen muut Wittenbergissä asuvat uskonpuhdistajat alkoivat karttaa häntä.

Johannes Campanus kyseenalaisti kolminaisuusopin kirjassaan Restitution.

Erityisen harmissaan uskonpuhdistajat olivat Campanuksen näkemyksistä, jotka koskivat Isää, Poikaa ja pyhää henkeä. Campanus opetti vuonna 1532 ilmestyneessä kirjassaan Restitution, että Jeesus ja hänen Isänsä ovat kaksi eri persoonaa. Hän selitti, että Isä ja Poika ”ovat yhtä” samassa merkityksessä kuin mies ja vaimo ovat ”yhtä lihaa” – yhdessä ja yksimielisiä mutta silti kaksi persoonaa (Johannes 10:30; Matteus 19:5). Campanus huomautti, että saman vertauksen avulla Raamattu osoittaa, että Isällä on valtaa Poikaan: ”Mies on naisen pää, kun taas Jumala on Kristuksen pää.” (1. Korinttilaisille 11:3.)

Entä pyhä henki? Campanus vetosi jälleen Raamattuun kirjoittaessaan: ”Mikään raamatunkohta ei tue sellaista ajatusta, että Pyhä Henki olisi [Jumalan] kolmas persoona. – – Jumalan hengestä puhutaan toiminnallisessa merkityksessä, siten että Hän valmistaa ja toteuttaa kaikki asiat hengellisen voimansa ja toimintansa välityksellä.” (1. Mooseksen kirja 1:2.)

Luther kutsui Campanusta jumalanpilkkaajaksi ja Jumalan Pojan viholliseksi. Eräs toinen uskonpuhdistaja vaati Campanuksen teloittamista. Campanus ei kuitenkaan luovuttanut. Teoksessa The Radical Reformation sanotaan: ”Campanus oli vakuuttunut siitä, että tämän Jumalaa ja ihmistä koskevan alkuperäisen apostolisen ja raamatullisen ymmärryksen hylkääminen oli syynä kirkon luhistumiseen.”

Campanuksen ei koskaan ollut tarkoitus muodostaa uskonnollista ryhmää. Omien sanojensa mukaan hän oli turhaan etsinyt totuutta ”lahkojen ja kaikkien harhaoppisten keskuudesta”. Sen vuoksi hän toivoi, että katolinen kirkko ennallistaisi tosi kristillisen opetuksen. Lopulta katoliset viranomaiset kuitenkin vangitsivat Campanuksen, ja hän joutui virumaan vankilassa kenties yli 20 vuotta. Historioitsijat uskovat hänen kuolleen noin vuonna 1575.

 ”VARMISTAUTUKAA KAIKESTA”

Ahkeran Raamatun tutkimisen ansiosta Capito, Cellarius, Campanus ja muut pystyivät erottamaan totuuden erheestä. Vaikka näiden totuudenetsijöiden kaikki päätelmät eivät olleet täysin sopusoinnussa Raamatun kanssa, he tutkivat sitä nöyrästi ja pitivät oppimiaan totuuksia suuressa arvossa.

Apostoli Paavali kehotti kristittyjä: ”Varmistautukaa kaikesta; pitäkää kiinni siitä, mikä on hyvää.” (1. Tessalonikalaisille 5:21.) Jehovan todistajat ovat julkaisseet kaikkien totuutta etsivien avuksi kirjan, jonka nimi on sopivasti Mitä Raamattu todella opettaa?

^ kpl 4 Ks. tekstiruutu ”Antakaa molempien kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti” kirjasta Jehovan todistajat – Jumalan valtakunnan julistajia s. 44; julk. Jehovan todistajat.

^ kpl 8 Ks. kirjoitus ”Michael Servet – yksinäinen totuuden etsijä”, Herätkää! 5/2006; julk. Jehovan todistajat.

^ kpl 17 Wallace toteaa kirjassaan siitä, miten Cellarius käytti sanaa ”jumala” Jeesuksesta: ”Se on kirjoitettu deus eikä Deus; jälkimmäistä käytetään ainoastaan Korkeimmasta Jumalasta.”

^ kpl 20 Konsubstantiaatio on Lutherin opetus, jonka mukaan ehtoollisleipä ja -viini ovat samanaikaisesti myös Kristuksen liha ja veri.