Siirry sisältöön

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

suomi

VARTIOTORNI HUHTIKUU 2014

Tiesitkö?

Tiesitkö?

Millaista orjien elämä oli Rooman imperiumissa?

Roomalainen orjan kaularengas

Rooman valtakunnan alueella oli valtava määrä orjia, jotka olivat pääasiassa valloitettujen alueiden asukkaita ja ihmisryöstön uhreja. Vangeiksi otetut ihmiset myytiin, eivätkä he tavallisesti nähneet kotiaan ja perhettään enää koskaan.

Monet orjat joutuivat raatamaan itsensä hengiltä kaivoksissa, mutta maatiloilla ja kotitalouksissa työskennelleet olivat paremmassa asemassa. Orja saattoi joutua pitämään kaulassaan rautaista rengasta, johon oli kaiverrettu tai kiinnitetty teksti, jossa luvattiin palkkio karanneen orjan palauttamisesta omistajalleen. Monta karkausyritystä tehneet orjat saatettiin polttomerkitä otsastaan. Usein merkkinä oli F-kirjain, joka tarkoitti sanaa fugitivus ’karkuri’.

Raamatussa oleva Filemonin kirje kertoo, että apostoli Paavali lähetti karanneen orjan Onesimoksen takaisin omistajalleen Filemonille. Filemon olisi lain mukaan voinut rangaista Onesimosta ankarasti, mutta Paavali vetosi hänen rakkauteensa ja heidän henkilökohtaiseen ystävyyteensä ja pyysi häntä ”ottamaan – – [Onesimoksen] ystävällisesti vastaan”. (Filemonille 10, 11, 15–18.)

Miksi muinainen Foinikia oli kuuluisa purppurastaan?

Suunnilleen nykyisen Libanonin alueella sijainnut Foinikia oli kuuluisa purppuraväristään, joka tunnettiin Tyroksen kaupungin mukaan Tyroksen purppurana. Muinaisen Israelin kuningas Salomo käytti rakennuttamansa temppelin sisustuksessa ”purppuranpunaiseksi värjättyä villaa”, jota eräs tyroslainen käsityöläinen oli valmistanut (2. Aikakirja 2:13, 14).

Tyroksen purppura oli aikansa kallisarvoisin väriaine, mikä johtui pääasiassa siitä, että sen tuottaminen oli niin työlästä. Ensin kalastajat keräsivät merestä suuret määrät Murex-sukuun kuuluvia kotiloita *. Yhden vaatekappaleen värjäämiseen tarvittiin jopa 12 000 kotiloa. Seuraavaksi nämä merikotilot poistettiin kuoristaan, jotta niiden värirauhaset voitiin irrottaa. Väriaineen valmistajat sekoittivat rauhasiin suolaa ja antoivat seoksen olla ulkona auringossa kolme päivää. Sitten seos siirrettiin sammioon ja siihen lisättiin merivettä, minkä jälkeen sammio peitettiin ja seosta haudutettiin miedolla lämmöllä useita päiviä.

Siirtomaavalloitustensa ja laajan kaupankäynnin ansiosta foinikialaiset hallitsivat Tyroksen purppuran kauppaa ja tuotantoa satojen vuosien ajan. Jäännöksiä heidän värituotannostaan on löydetty eri puolilta Välimeren ympäristöstä ja niinkin kaukaa lännestä kuin Cádizista Espanjasta.

^ kpl 8 Niiden kuoret ovat 5–8 senttimetrin pituisia.