Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

VARTIOTORNI HUHTIKUU 2014

Thomas Emlyn – jumalanpilkkaaja vai totuuden puolustaja?

Thomas Emlyn – jumalanpilkkaaja vai totuuden puolustaja?

KUKA oli Thomas Emlyn, ja mikä sai hänet asettumaan totuuden puolelle? Mitä hänen esimerkkinsä voi opettaa meille nykyään?

Voidaksemme vastata näihin kysymyksiin meidän täytyy palata 1600- ja 1700-lukujen vaihteen Englantiin ja Irlantiin. Englannin anglikaanisella kirkolla oli tuolloin hyvin paljon valtaa. Monilla protestanttisilla ryhmillä ja yksilöillä oli erimielisyyksiä kirkon kanssa.

Thomas Emlyn syntyi tällaiseen yhteiskunnalliseen ympäristöön 27. toukokuuta 1663 Stamfordissa Lincolnshiren kreivikunnassa Englannissa. Emlyn piti ensimmäisen saarnansa 19-vuotiaana, ja myöhemmin hän toimi erään Lontoossa asuvan kreivittären yksityispappina. Tämän jälkeen hän muutti Belfastiin Irlantiin, missä hän sai lopulta viran seurakuntapappina. Ajan mittaan Emlyn palveli pappina useissa eri paikoissa, muun muassa Dublinissa.

MIKSI HÄNTÄ SYYTETTIIN JUMALANPILKASTA?

Noihin aikoihin Emlyn tutki huolellisesti Raamattua. Tämä sai hänet epäilemään kolminaisuusoppia, johon hän oli alun perin uskonut. Evankeliumeja tutkiessaan hän vakuuttui siitä, että ne tukivat hänen uusia käsityksiään.

Emlyn ei heti julkistanut havaintojaan. Silti jotkut hänen kirkossaan Dublinissa panivat merkille, että hän ei saarnoissaan viitannut kolminaisuuteen. Hän tiesi, ettei hänen näkemyksiään katsottaisi hyvällä, joten hän kirjoitti: ”En voi odottaa jatkavani nykyisessä virassani sen jälkeen kun olen tuonut kantani julki.” Vuoden 1702 kesäkuussa kaksi hänen virkaveljeään vaati häneltä selitystä siihen, miksi hän ei puhunut saarnoissaan kolminaisuudesta. Emlyn tunnusti, että hän ei enää uskonut siihen, ja tarjoutui eroamaan.

Emlynin teos, jossa hän todisteli Raamatun avulla, miksi Jeesus ei voi olla Korkein Jumala

Muutaman päivän kuluttua hän lähti Dublinista Englantiin. Kaksi ja puoli kuukautta myöhemmin hän kuitenkin palasi Dubliniin järjestelemään asioitaan, koska hänen tarkoituksensa oli muuttaa Englantiin pysyvästi. Puolustaakseen uskoaan hän julkaisi Dublinissa ollessaan teoksen An Humble Inquiry Into the Scripture-Account of Jesus Christ (Vaatimaton tutkimus Jeesusta Kristusta koskevasta Raamatun kertomuksesta). Siinä hän esitti selkeät raamatulliset perusteet, joiden vuoksi Jeesus ei voi olla Korkein Jumala. Tämä raivostutti Emlynin entiset seurakuntalaiset Dublinissa. Häntä vastaan nostettiin syyte.

Emlyn pidätettiin ja tuotiin Dublinin ylioikeuden eteen 14. kesäkuuta 1703. Hän kertoo oikeudenkäynnistä laatimassaan selostuksessa True Narrative of the Proceedings: ”Syyte koski sellaisen kirjan kirjoittamista, jossa syytteen mukaan olin Jumalaa pilkaten ja pahassa tarkoituksessa väittänyt jne., että Jeesus Kristus ei ole Isän, Jumalan, vertainen.” Oikeudenkäynti oli pelkkä farssi. Tuomareiden rinnalla istui seitsemän Irlannin anglikaanisen kirkon piispaa. Emlyn ei saanut puhua omaksi puolustuksekseen. Tunnettu lakimies  Richard Levins sanoi Emlynille, että häntä tultaisiin jahtaamaan kuin sutta. Oikeudenkäynnin päätteeksi päätuomari Richard Pyne sanoi valamiehille, että jos he eivät antaisi odotettua tuomiota, ”arvon piispat olivat paikalla” – kenties vihjatakseen, että valamiehet saisivat ansaitsemansa rangaistuksen.

”Kärsin sen vuoksi, mitä pidän hänen [Jumalan] totuutenaan ja kunnianaan.” (Thomas Emlyn.)

Kun Emlyn todettiin syylliseksi, eräs korkea oikeusviranomainen kehotti häntä perumaan puheensa. Emlyn kieltäytyi. Hänet tuomittiin sakkoihin, ja hänelle langetettiin vuoden vankeustuomio. Koska hän ei pystynyt maksamaan sakkoja, hän joutui olemaan vankilassa kaksi vuotta, kunnes muuan ystävä sai viranomaiset pienentämään summaa. Hänet vapautettiin 21. heinäkuuta 1705. Kokemiensa nöyryytysten takia Emlyn esitti kirjoituksen alussa lainatut sanat: ”Kärsin sen vuoksi, mitä pidän hänen [Jumalan] totuutenaan ja kunnianaan.”

Emlyn muutti Lontooseen, missä hän tutustui aikanaan toiseen Raamatun tutkijaan William Whistoniin. Myös Whistonia oli alettu hyljeksiä, koska hän oli julkaissut näkemyksiä, joita hän piti Raamatun totuuksina. Whiston kunnioitti Emlyniä ja kutsui tätä ”vanhan kristillisyyden” ”ensimmäiseksi ja huomattavimmaksi tunnustajaksi”.

MIKSI HÄN HYLKÄSI KOLMINAISUUSOPIN?

Emlyn havaitsi – samoin kuin William Whiston ja arvostettu oppinut Isaac Newton – että Raamattu ei tue Athanasioksen uskontunnustuksen mukaista kolminaisuusoppia. Hän selitti: ”Harkittuani asiaa vakavasti ja tutkittuani Pyhää Raamattua – – minulla oli painavat syyt – – muuttaa aiemmin omaksumiani käsityksiä kolmiyhteydestä.” Hän tuli siihen tulokseen, että ”Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä yksin on Korkein Olento”.

Mikä sai Emlynin tekemään tällaisen päätelmän? Hän löysi monia raamatunkohtia, jotka osoittavat, millä tavoin Jeesus ja hänen Isänsä eroavat toisistaan. Tässä vain muutama esimerkki (Emlynin kommentit kursiivilla):

  •  Johannes 17:3: ”Kristuksen ei koskaan sanota olevan tuo yksi Jumala tai niin jumalallinen, että hän olisi ainoa Jumala.” Vain Isää kutsutaan ”ainoaksi tosi Jumalaksi”.

  •  Johannes 5:30: ”Poika ei tee omaa tahtoaan vaan Isän tahdon.”

  •  Johannes 5:26: ”Isä on antanut hänelle elämän.”

  •  Efesolaisille 1:3: ”Jeesusta Kristusta sanotaan yleisesti Jumalan Pojaksi, mutta emme koskaan näe Isää sanottavan Jumalan Isäksi, vaikka häntä kutsutaankin usein Herramme Jeesuksen Isäksi.”

Tarkasteltuaan kaikkia todisteita Emlyn totesi painokkaasti: ”Pyhässä Raamatussa ei ole yhtäkään kohtaa, jonka perusteella voitaisiin väittää, että Isän, Pojan ja Pyhän Hengen sanotaan selvästi olevan yhtä ja sama olento.”

MITÄ VOIMME OPPIA?

Monet eivät nykyään uskalla asettua sen puolelle, mitä Raamattu opettaa. Emlyn halusi kuitenkin puolustaa Raamatun totuutta. Hän herätti kysymyksen: ”Jos ihminen ei voi tunnustaa niitä kaikkein tärkeimpiä totuuksia, jotka ovat hänen mielestään niin selviä ja ilmeisiä Pyhässä Raamatussa, niin miksi hänen pitäisi lukea ja tutkia niitä?” Hän ei suostunut tinkimään totuudesta.

Emlynin ja muiden esimerkki voi saada meidät pohtimaan, olemmeko valmiita puolustamaan totuutta muiden halveksunnasta huolimatta. Voimme kysyä itseltämme, kumpi on meille tärkeämpää: yhteisön kunnioitus ja hyväksyntä vai Jumalan sanan totuuden puolustaminen.