Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

VARTIOTORNI MAALISKUU 2014

Jumalan sanaa tehdään tunnetuksi keskiajan Espanjassa

Jumalan sanaa tehdään tunnetuksi keskiajan Espanjassa

”Milloin sitten olenkin matkallani Espanjaan, toivon – –, että kun olen matkalla sinne, saan nähdä teitä ja te saatatte minua osan matkaa sinne saatuani ensin jossakin määrin nauttia seurastanne.” (Roomalaisille 15:24.)

APOSTOLI Paavali kirjoitti nämä sanat Rooman kristityille vuoden 56 tienoilla. Raamatussa ei kerrota, tekikö Paavali lopulta matkan Espanjaan vai ei. Joka tapauksessa Jumalan sanan, Raamatun, hyvä uutinen saapui Espanjaan joko Paavalin tai muiden kristittyjen lähetystyöntekijöiden ansiosta toisen vuosisadan alkuun mennessä.

Espanjaan muodostui pian kristittyjen yhteisöjä, jotka alkoivat kukoistaa. Niinpä siellä syntyi tarve saada Raamattu käännetyksi latinan kielelle. Tämä johtui siitä, että toiselle vuosisadalle tultaessa Espanja oli ollut pitkään Rooman vallan alaisuudessa ja latina oli koko valtavan Rooman imperiumin yhteinen kieli.

LATINANKIELISET RAAMATUT TÄYTTIVÄT TARPEEN

Varhaiset espanjalaiset kristityt valmistivat useita latinankielisiä raamatunkäännöksiä, jotka tunnetaan yhteisnimellä ”Vetus Latina Hispana”. Näitä latinankielisiä Raamattuja käytettiin Espanjassa vuosikausia ennen kuin Hieronymuksen kuuluisa latinalainen Vulgata valmistui 400-luvun alussa.

Hieronymuksen käännös, jonka hän sai valmiiksi Palestiinassa Betlehemissä, päätyi Espanjaan ennätysajassa. Kun varakas Raamatun tutkija Lucinius sai tietää, että Hieronymus oli kääntämässä Raamattua latinaksi, hän halusi jäljennöksen tästä käännöksestä niin pian kuin suinkin. Hän lähetti kuusi kirjuria Betlehemiin jäljentämään teosta ja tuomaan sen Espanjaan. Seuraavina vuosisatoina Vulgata korvasi vähitellen ”Vetus Latina Hispanan”. Näiden latinalaisten käännösten ansiosta Espanjassa asuvat ihmiset saattoivat lukea Raamattua ja ymmärtää sen sanoman. Kun Rooman imperiumi tuli tiensä päähän, syntyi kuitenkin uusia kielellisiä tarpeita.

RAAMATTUA KIVILAATOILLA

Länsigootit ja muut germaaniheimot tunkeutuivat Espanjaan 400-luvulla, jolloin Pyreneiden niemimaalle saapui uusi kieli, gootti. Valloittajat harjoittivat areiolaisuudeksi kutsuttua kristinuskon muotoa, joka hylkäsi kolminaisuusopin. He toivat mukanaan myös oman raamatunkäännöksensä, Wulfilan (Ulfilan) gootinkielisen Raamatun. Tätä käännöstä luettiin Espanjassa 500-luvun lopulle saakka, kunnes länsigoottien kuningas Rekared luopui areiolaisuudesta ja kääntyi katolisuuteen. Hän määräsi, että kaikki areiolaiset kirjat – Wulfilan Raamattu mukaan luettuna – piti koota ja tuhota. Tämän seurauksena kaikki goottilaiset kirjoitukset hävisivät Espanjasta.

Liuskekivilaatta, jossa on katkelma Raamatusta eräällä latinan murteella (500-luku)

Jumalan sana kuitenkin levisi Espanjassa edelleen. Gootin lisäksi maassa puhuttiin yhä laajalti erästä latinan murretta, josta Pyreneiden niemimaalla nykyään puhutut romaaniset kielet saivat alkunsa. * Varhaisimmat tällä latinan murteella säilyneet  dokumentit on kirjoitettu liuskekivien palasille, minkä vuoksi niitä kutsutaan länsigoottien laatoiksi. Ne ovat peräisin 500- ja 600-luvuilta, ja jotkin niistä sisältävät osia Psalmien kirjasta ja evankeliumeista. Yhteen näistä laatoista on kirjoitettu psalmi 16 kokonaisuudessaan.

Raamatun kirjoitusten esiintyminen vaatimattomilla laatoilla osoittaa, että tuohon aikaan tavalliset ihmiset sekä lukivat että jäljensivät Jumalan sanaa. Nähtävästi opettajat käyttivät näitä Raamatun tekstejä harjoituksina opettaessaan oppilaitaan lukemaan ja kirjoittamaan. Laatat olivat halpa kirjoitusmateriaali verrattuna kalliiseen pergamenttiin, josta valmistettiin keskiajalla luostareissa koristeellisia, kuvitettuja Raamattuja.

Yksityiskohta runsaasti koristellusta Leónin Raamatusta. Niin kallisarvoisia kuin tällaiset Raamatut ovatkin, niistä ei ollut paljonkaan apua Jumalan sanan levittämisessä kansan keskuuteen.

Pyhän Isidoruksen kirkossa Leónin kaupungissa Espanjassa säilytetään yhtä tällaista korvaamattoman arvokasta Raamattua, joka on peräisin vuodelta 960. Siinä on 516 lehteä, jotka ovat 47 cm korkeita ja 34 cm leveitä, ja se painaa 18 kiloa. Vatikaanin kirjastossa puolestaan säilytetään Ripollin Raamattua, joka on ajoitettu noin vuoteen 1020. Se on yksi keskiajan koristeellisimmista Raamatuista. Kun munkki valmisti tällaista taideteosta, yhden alkukirjaimen luomiseen saattoi kulua kokonainen päivä ja nimilehden tekemiseen jopa viikko. Niin kallisarvoisia kuin nuo Raamatut ovatkin, niistä ei ollut paljonkaan apua Jumalan sanan levittämisessä kansan keskuuteen.

ARABIANKIELINEN RAAMATTU

Kun muslimit tunkeutuivat Pyreneiden niemimaalle 700-luvulla, Espanjassa alkoi saada jalansijaa jälleen uusi kieli. Arabia valtasi alaa latinalta muslimien valloittamilla alueilla, minkä vuoksi syntyi tarve kääntää Raamattu arabiaksi.

Espanjalaiset saattoivat lukea Jumalan sanaa 400–700-luvuilla latinan- ja arabiankielisten raamatunkäännösten ansiosta.

Keskiajan Espanjassa kiersi todennäköisesti useita arabiankielisiä käännöksiä Raamatun kirjoituksista, erityisesti evankeliumeista. Ilmeisesti Sevillan piispa Johannes käänsi 700-luvulla koko Raamatun arabiaksi. Ikävä kyllä suurin osa näistä arabiankielisistä käännöksistä on kadonnut.  Erästä evankeliumien arabialaista käännöstä, joka on peräisin 900-luvun puolivälistä, säilytetään Leónin katedraalissa.

Evankeliumien arabiankielinen käännös (900-luku)

ESPANJANKIELISIÄ KÄÄNNÖKSIÄ ILMAANTUU

Kastilian eli espanjan kieli alkoi muotoutua Pyreneiden niemimaalla myöhäiskeskiajalla. Tästä uudesta kielestä tulisi tärkeä väline Jumalan sanan tunnetuksi tekemisessä. * Varhaisin espanjankielinen käännös Raamatun teksteistä esiintyi teoksessa La Fazienda de Ultra Mar (Tekoja merten takaa), joka kirjoitettiin 1200-luvun alussa. Se sisältää kertomuksen matkasta Israeliin sekä osia Pentateukista ja muista Raamatun heprealaisista kirjoituksista samoin kuin evankeliumeista ja kreikkalaisten kirjoitusten kirjeistä.

Kuningas Alfonso X tuki Raamatun kääntämistä espanjaksi.

Kirkon viranomaiset eivät pitäneet tästä käännöksestä. Tarragonan kirkolliskokous määräsi vuonna 1234, että kaikki teokset, jotka sisälsivät kansankielisiä käännöksiä Raamatusta, oli luovutettava paikalliselle papistolle poltettavaksi. Onneksi tämä määräys ei kuitenkaan tehnyt loppua Raamatun kääntämisestä. Kuningas Alfonso X (1252–1284), jota pidetään espanjalaisen kirjallisuuden isänä, halusi Raamatun espanjaksi ja tuki sen kääntämistä. Tuon ajan espanjankielisiä raamatunkäännöksiä ovat muun muassa Biblia medieval romanceada Prealfonsina ja pian sen jälkeen julkaistu kuningas Alfonson Raamattu eli Biblia Alfonsina, joka oli aikansa laajin espanjankielinen käännös.

Vasemmalla sivu Biblia medieval romanceada Prealfonsinasta ja oikealla Biblia Alfonsinasta (1200-luku)

Nämä molemmat käännökset auttoivat muotoutumassa olevaa espanjan kieltä vakiintumaan ja rikastuttivat sitä. Tutkija Thomas Montgomery sanoo Biblia medieval romanceada Prealfonsinasta: ”Käännös on täsmällisyydeltään ja tyyliltään ihailtavaa työtä. – – Kieli on yksinkertaista ja selvää, kuten oli tarpeen Raamatussa, joka valmistettiin latinaa taitamattomalle kansalle.”

Näitä varhaisia espanjankielisiä Raamattuja ei käännetty alkukielistä vaan latinalaisesta Vulgatasta. 1300-luvulta lähtien juutalaiset oppineet kuitenkin tekivät useita espanjankielisiä käännöksiä Raamatun heprealaisista kirjoituksista suoraan hepreasta. Espanjassa asui tuolloin Euroopan suurin juutalaisyhteisö, ja juutalaisilla kääntäjillä oli käytettävissään tarkkoja heprealaisia käsikirjoituksia. *

Yksi erinomainen esimerkki on 1400-luvulla valmistunut Alban Raamattu. Huomattava espanjalainen aatelismies Luis de Guzmán antoi rabbi Moisés Arragelin tehtäväksi kääntää Raamattu puhtaalle (castizo) espanjan kielelle. Hän mainitsi kaksi syytä tämän uuden käännöksen tilaamiseen: ”Ensinnäkin nykyään saatavilla olevien Raamattujen romaaninen kieli on hyvin kehnoa; toiseksi meidän kaltaisemme ihmiset tarvitsevat kipeästi reunahuomautuksia vaikeatajuisissa kohdissa.” Nämä sanat paljastavat, että hänen aikansa ihmiset halusivat kovasti lukea ja ymmärtää Raamattua. Lisäksi ne osoittavat, että kansankieliset Raamatut olivat jo laajalti käytössä Espanjassa.

 Koulutetut espanjalaiset pystyivät keskiajan kääntäjien ja jäljentäjien ansiosta lukemaan Raamattua omalla kielellään ilman kovin suuria vaikeuksia. Historioitsija Juan Orts González totesikin, että ”espanjalaiset tunsivat Raamattua paljon paremmin kuin saksalaiset tai englantilaiset ennen Lutherin aikaa”.

”Espanjalaiset tunsivat Raamattua paljon paremmin kuin saksalaiset tai englantilaiset ennen Lutherin aikaa.” (Historioitsija Juan Orts González.)

1400-luvun lopulla Espanjan inkvisitio kuitenkin kielsi kaikkien kansankielisten Raamattujen kääntämisen ja omistamisen. Raamatulle koitti Espanjassa pitkä ja synkkä yö. Kesti kolmisensataa vuotta ennen kuin kielto kumottiin. Tuona vaikeana aikana muutamat urheat kääntäjät tekivät uusia espanjankielisiä käännöksiä ulkomailla ja järjestivät niiden salakuljetuksen Espanjaan. *

Kuten tämä kertomus Raamatun historiasta keskiajan Espanjassa osoittaa, Jumalan sanan viholliset yrittivät monin tavoin pitää sen poissa ihmisten ulottuvilta. Yrityksistään huolimatta he eivät pystyneet vaientamaan Kaikkivaltiasta. (Psalmit 83:1; 94:20.)

Monien oppineiden väsymätön työ auttoi Raamattua juurtumaan ja leviämään keskiajan Espanjassa. Nykyajan kääntäjät ovat seuranneet niiden jalanjälkiä, jotka aikoinaan käänsivät Raamattua latinaksi, gootiksi, arabiaksi ja espanjaksi. Tämän johdosta miljoonat espanjankieliset ihmiset voivat nykyään lukea Jumalan sanaa kielellä, joka koskettaa heidän sydäntään.

^ kpl 10 Näitä ovat muun muassa kastilia eli espanja, katalaani, galicia ja portugali.

^ kpl 17 Nykyään espanjaa äidinkielenään puhuvia on noin 540 miljoonaa.

^ kpl 20 Ks. kirjoitusta ”Jumalan nimi ja Alfonso de Zamoran pyrkimys tarkkaan käännökseen” Vartiotornista 1.12.2011.

^ kpl 23 Ks. kirjoitusta ”Casiodoro de Reinan taistelu espanjankielisen Raamatun puolesta” Vartiotornista 1.6.1996.