Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

VARTIOTORNI ELOKUU 2013

 LUKIJAT KYSYVÄT

Miksi joidenkin Raamatun henkilöiden nimet jätetään mainitsematta?

Miksi joidenkin Raamatun henkilöiden nimet jätetään mainitsematta?

Raamatussa Ruutin kirjassa mieheen, joka kieltäytyi täyttämästä Mooseksen lain mukaista velvollisuuttaan, viitataan vain sanoilla ”sinä siellä” (Ruut 4:1–12). Pitäisikö meidän päätellä, että kaikilla nimeltä mainitsemattomilla Raamatun henkilöillä oli vastaavanlaisia huonoja ominaisuuksia tai että he olivat niin merkityksettömiä, ettei heidän nimeään kannattanut kertoa?

Tämä ei voi pitää paikkaansa. Esimerkiksi ennen viimeistä pesah-juhlaansa Jeesus käski opetuslastensa ”mennä kaupunkiin sen ja sen [”sen ja sen miehen”, Uusi testamentti nykysuomeksi] luo” tekemään valmistelut pesah-ateriaa varten (Matteus 26:18). Jätetäänkö tämän miehen nimi mainitsematta siksi, että hän oli jollakin tapaa paha tai vähäpätöinen? Ei suinkaan, sillä hän oli epäilemättä Jeesuksen opetuslapsi. Mutta koska hänen nimensä ei ollut kertomuksen kannalta tärkeä, sitä ei kerrota.

Lisäksi monet jumalattomat mainitaan Raamatussa nimeltä, kun taas monien uskollisten nimi jätetään mainitsematta. Esimerkiksi ensimmäisen naisen, Eevan, nimi on laajalti tunnettu. Hänen itsekkyytensä ja tottelemattomuutensa vaikuttivat kuitenkin osaltaan siihen, että Aadam teki syntiä, mistä me olemme joutuneet maksamaan kalliisti (Roomalaisille 5:12). Toisaalta vaikka Nooan vaimon nimeä ei mainita Raamatussa, hän ansaitsee arvostuksemme: hän tuki miestään epäitsekkäästi ja tottelevaisesti tämän tärkeässä työssä. Hänen nimeään ei selvästikään jätetä kertomatta siksi, että hän olisi ollut merkityksetön tai Jumalan epäsuosiossa.

Muillakin nimeltä mainitsemattomilla Raamatun henkilöillä oli tärkeä ja jopa suurta rohkeutta vaativa osa Jehovan tarkoituksessa. Yksi esimerkki on pieni israelilaistyttö, joka oli orjana Syyrian armeijan päällikön Naamanin talossa. Hän kertoi Israelissa olevasta Jehovan profeetasta emännälleen, Naamanin vaimolle, minkä ansiosta tapahtui suuri ihme. (2. Kuninkaiden kirja 5:1–14.) Myös israelilaisen tuomarin Jeftan tytär oli huomattava uskon esimerkki. Hän luopui vapaaehtoisesti mahdollisuudesta mennä naimisiin ja saada lapsia täyttääkseen isänsä juhlallisen lupauksen. (Tuomarit 11:30–40.) Nimeltä ei mainita myöskään yli 40 psalmin kirjoittajia eikä kaikkia profeettoja, jotka huolehtivat uskollisesti huomattavista tehtävistä (1. Kuninkaiden kirja 20:37–43).

Kenties vieläkin vaikuttavampi esimerkki ovat uskolliset enkelit. Heitä on satoja miljoonia, mutta nimeltä mainitaan vain kaksi: Gabriel ja Mikael. (Daniel 7:10; Luukas 1:19; Juudaksen kirje 9.) Muut jätetään nimeämättä. Esimerkiksi kun Simsonin isä Manoah kysyi eräältä enkeliltä: ”Mikä sinun nimesi on osoittaaksemme sinulle kunnioitusta, kun sanasi toteutuu?”, tämä vastasi: ”Miksi oikeastaan kysyisit nimeäni?” Tämä vaatimaton enkeli kieltäytyi ottamasta vastaan kunniaa, joka kuului yksin Jumalalle. (Tuomarit 13:17, 18.)

Raamatusta ei aina käy ilmi, miksi joidenkin nimi kerrotaan ja joidenkin ei. Voimme kuitenkin oppia paljon niiltä uskollisilta, jotka ovat palvelleet Jumalaa tavoittelematta mainetta tai huomattavaa asemaa.