Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

VARTIOTORNI ELOKUU 2013

 RAAMATTU VOI MUUTTAA ELÄMÄN

”Aloin ajatella vakavasti elämäni suuntaa”

”Aloin ajatella vakavasti elämäni suuntaa”
  • SYNTYMÄVUOSI: 1941

  • KOTIMAA: AUSTRALIA

  • TAUSTA: RIIPPUVAINEN TUPAKASTA JA ALKOHOLISTA

AIEMMAT ELÄMÄNVAIHEENI:

Vartuin Warialdassa, pienellä paikkakunnalla Uudessa Etelä-Walesissa. Se on monipuolinen maatalousyhteisö, jossa kasvatetaan lampaita ja nautakarjaa ja viljellään erilaisia viljelykasveja. Seutu on siistiä, eikä siellä ole paljoakaan rikollisuutta.

Kymmenpäisen lapsikatraan vanhimpana lähdin 13-vuotiaana ansaitsemaan rahaa perheellemme. Koska koulunkäyntini jäi vähiin, menin töihin maatiloille. 15 vuoden iässä olin hevosten kesyttäjänä.

Maatiloilla työskentelyssä oli hyvät ja huonot puolensa. Toisaalta pidin kovasti työstäni samoin kuin ympäristöstä. Minulla oli tapana istua iltaisin nuotion äärellä ja katsella kuuta ja tähtitaivasta leppeän tuulenvireen tuodessa mukanaan ympäröivän maaseudun tuoksuja. Muistan ajatelleeni, että jonkun oli täytynyt luoda kaikki nuo suurenmoiset asiat. Toisaalta altistuin maatiloilla vahingollisille vaikutteille: kuulin usein toisten kiroilevan ja sain helposti käsiini tupakkaa. Pian tupakointi ja kiroileminen tulivatkin minulle tavaksi.

18-vuotiaana muutin Sydneyyn. Yritin värväytyä armeijaan, mutta minua ei kelpuutettu, koska minulla ei ollut tarpeeksi koulutusta. Löysin työpaikan ja asuin Sydneyssä vuoden päivät. Tuona aikana sain ensi kosketuksen Jehovan todistajiin ja he pyysivät minut kokoukseensa. Huomasin heti, että he opettivat totuutta.

Vähän myöhemmin päätin kuitenkin palata maaseudulle. Päädyin Goondiwindiin Queenslandiin, missä sain työtä, menin naimisiin ja ikävä kyllä aloin juoda liikaa.

Sen jälkeen kun kaksi poikaamme olivat syntyneet, aloin ajatella vakavasti elämäni suuntaa. Mieleeni palautui se, mitä olin kuullut Jehovan todistajien kokouksessa Sydneyssä, ja tajusin, että jotain olisi tehtävä.

 Löysin vanhan Vartiotorni-lehden, jossa oli Jehovan todistajien Australian-haaratoimiston osoite. Kun olin kirjoittanut sinne ja pyytänyt apua, luokseni tuli eräs ystävällinen ja huomaavainen todistaja, joka alkoi pian tutkia Raamattua kanssani.

RAAMATTU MUUTTI ELÄMÄNI:

Raamattua tutkiessani tajusin, että minun olisi muutettava elämäntapaani melkoisesti. Erityisen suuren vaikutuksen minuun teki 2. Korinttilaiskirjeen 7:1, jossa kehotetaan ”puhdistautumaan kaikesta lihan – – saastutuksesta”.

Päätin lopettaa tupakoinnin ja juopottelun. Ne olivat kuuluneet elämääni pitkän aikaa, joten muutoksia ei ollut helppo tehdä, mutta halusin ehdottomasti elää Jumalaa miellyttävällä tavalla. Eniten apua oli siitä, että noudatin Roomalaiskirjeen 12:2:ssa olevaa periaatetta: ”Älkää enää muovautuko tämän asiainjärjestelmän mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistamisen avulla.” Ymmärsin, että voidakseni muuttaa tapojani minun oli muutettava ajatteluani ja nähtävä tapani sellaisina kuin Jumala ne näkee: vahingollisina. Hänen avullaan pääsin eroon tupakoinnista ja juopottelusta.

”Ymmärsin, että voidakseni muuttaa tapojani minun oli muutettava ajatteluani.”

Kaikkein vaikeinta minulle oli kuitenkin lakata kiroilemasta. Tiesin, että Raamattu neuvoo Efesolaiskirjeen 4:29:ssä: ”Älköön suustanne lähtekö mitään mätää puhetta”, mutten onnistunut heti siistimään kielenkäyttöäni. Mietiskelin kuitenkin Jesajan 40:26:ta, jossa sanotaan tähtitaivaista: ”Kohottakaa katseenne korkeuteen ja katsokaa. Kuka on nämä luonut? Hän, joka luvun mukaan tuo esiin niiden armeijan, vieläpä nimeltä kutsuu niitä kaikkia. Dynaamisen energian runsauden ansiosta ja hänen voimansa vahvuuden vuoksi ei yksikään niistä puutu.” Jos Jumalalla kerran oli voimaa luoda suunnaton maailmankaikkeus, jota niin mielelläni katselin, hän pystyisi varmasti antamaan voimaa minullekin, niin että voisin tehdä muutoksia ja miellyttää häntä. Rukoiltuani paljon ja ponnisteltuani kovasti asian hyväksi opin lopulta pitämään kieleni kurissa.

SAAMANI HYÖTY:

Karjanhoitajana minulla ei ollut paljoakaan tilaisuuksia keskustella ihmisten kanssa, sillä maatiloilla väki oli harvassa. Jehovan todistajien kokouksissa olen kuitenkin oppinut ilmaisemaan itseäni, ja sen ansiosta olen voinut kertoa toisille Jumalan valtakunnan hyvää uutista (Matteus 6:9, 10; 24:14).

Olen palvellut useita vuosia seurakunnan vanhimpana ja arvostan syvästi sitä, että saan tehdä voitavani toisten uskovien auttamiseksi. Suurin siunaus on kuitenkin se, että voin palvella Jehovaa yhdessä uskollisen vaimoni ja rakkaiden lastemme kanssa.

Kiitän Jehovaa siitä, että hän on opettanut minunlaistani ihmistä, joka ei ole paljon kouluja käynyt (Jesaja 54:13). Olen täysin yhtä mieltä Sananlaskujen 10:22:n kanssa, jossa sanotaan: ”Jehovan siunaus rikkaaksi tekee.” Perheeni ja minä toivomme, että voimme oppia lisää Jehovasta ja palvella häntä ikuisesti.