Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

VARTIOTORNI HELMIKUU 2013

Mikä on ”Juudaksen evankeliumi”?

Mikä on ”Juudaksen evankeliumi”?

HUHTIKUUSSA 2006 saatiin sanomalehdistä kautta maailman lukea hämmästyttävä uutinen: joukko tutkijoita julkisti erään uudelleen löydetyn muinaisen tekstin, niin sanotun Juudaksen evankeliumin. Tutkijat sanoivat sen mullistavan käsityksen apostoli Juudaksesta, joka kavalsi Jeesuksen. Sen mukaan Juudas olikin sankari, joka ymmärsi Jeesusta parhaiten ja luovutti hänet surmattavaksi hänen pyynnöstään.

Onko tuo teksti aito? Jos on, paljastaako se salassa ollutta tietoa Juudas Iskariotista, Jeesuksesta Kristuksesta tai varhaiskristityistä? Pitäisikö sen vaikuttaa näkemykseemme kristillisyydestä?

JUUDAKSEN EVANKELIUMI LÖYTYY

Juudaksen evankeliumin löytymiseen liittyvät vaiheet ovat jokseenkin hämärän peitossa. Se ei tullut esiin arkeologisissa tutkimuksissa vaan ilmaantui yllättäen antiikkimarkkinoille 1970-luvun loppupuolella tai 1980-luvun alussa. Se löydettiin todennäköisesti vuonna 1978 Egyptistä, ehkä hylätystä hautaluolasta. Yhdessä kolmen muun tekstin kanssa se muodosti koodeksin, kirjan muotoisen käsikirjoituksen, joka oli kirjoitettu muinaisegyptistä kehittyneellä koptin kielellä.

Tuo nahkasidoksinen koodeksi oli säilynyt satoja vuosia Egyptin kuivassa ilmanalassa, mutta oli nyt hauras ja hajoamaisillaan. Sitä näytettiin joillekin tutkijoille lyhyesti vuonna 1983, mutta myyntihinta oli kohtuuttoman korkea eikä kauppoja syntynyt. Seuraavina vuosina taitamaton käsittely ja virheellinen säilytystapa heikensivät koodeksin kuntoa entisestään. Vuonna 2000 tämän jo osittain pieniksi paloiksi hajonneen koodeksin osti muuan sveitsiläinen antiikkikauppias. Myöhemmin hän luovutti sen kansainväliselle tutkijaryhmälle, joka työskenteli muinaisesineiden tutkimukseen erikoistuneen Maecenas-säätiön ja National Geographic Societyn tuella. Tutkijoilla oli edessään haastava tehtävä restauroida koodeksi, määrittää sen ikä ja laatia siitä käännös selityksineen.

Radiohiiliajoituksen mukaan koodeksi oli peräisin todennäköisesti 200- tai 300-luvulta.  Tutkijat kuitenkin otaksuivat, että Juudaksen evankeliumin koptinkielinen teksti oli käännetty alkukielestä kreikasta jo paljon aikaisemmin. Milloin ja millaisissa olosuhteissa tuo evankeliumi sitten kirjoitettiin?

GNOSTILAINEN EVANKELIUMI

Ensimmäinen maininta Juudaksen evankeliumista löytyy kristityksi tunnustautuvan Irenaeuksen kirjoituksista toisen vuosisadan lopulta. Teoksessaan ”Harhaoppeja vastaan” hän toteaa monista ryhmistä, joiden opetuksia hän vastusti: ”He julistavat, että kavaltaja Juudas tiesi tarkalleen nämä asiat ja että koska hän tunsi totuuden paremmin kuin kukaan muu, hän yksin toteutti kavalluksen mysteerin. Hänen takiaan joutuivat sekasortoon kaikki asiat, sekä maalliset että taivaalliset. He ovat myös kirjoittaneet sepitelmän, jota he kutsuvat Juudaksen evankeliumiksi.”

”Sitä ei ole kirjoittanut kukaan Juudaksen aikalainen, joka olisi todella tuntenut hänet.”

Irenaeus halusi todistaa vääräksi erityisesti gnostilaiskristillisyyden, jonka kannattajat väittivät, että heille oli paljastettu salaista tietoa. Gnostilaisuuden piirissä toimi monia ryhmiä, jotka kaikki ymmärsivät ja selittivät kristillisen ”totuuden” omalla tavallaan ja joiden omiin kirjoituksiin perustuvat tulkinnat yleistyivät toisella vuosisadalla.

Gnostilaisissa evankeliumeissa * väitettiin usein, että Jeesuksen huomattavat apostolit olivat käsittäneet hänen sanomansa väärin ja että hän oli välittänyt salaista opetusta, jonka olivat ymmärtäneet vain harvat ja valitut. Jotkut gnostikot pitivät aineellista maailmaa vankilana ja uskoivat siksi, että Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa kuvailtu aineellisen maailman luoja oli alempiarvoinen jumala, jonka yläpuolella oli täydellisiä jumalia. Se jolla oli tosi ”tietoa”, ymmärsi tämän ”salaisuuden” ja yritti vapautua fyysisestä olemassaolosta.

Tällainen ajattelu heijastuu Juudaksen evankeliumista. Se alkaa sanoilla: ”Salainen kirjoitus, jossa paljastetaan, mitä Jeesus puhui Juudas Iskariotin kanssa kahdeksan päivän ajan, kunnes oli kolme päivää siihen, kun hän vietti pääsiäistä.”

Oliko tämä koodeksi juuri se teksti, josta Irenaeus oli kirjoittanut ja jonka satojen vuosien ajan otaksuttiin olevan kadonnut? Marvin Meyer, joka oli alun perin mukana analysoimassa ja kääntämässä koodeksia, sanoi, että Irenaeuksen ”lyhyt kuvaus vastaa varsin hyvin nykyistä Juudaksen evankeliumiksi kutsuttua koptinkielistä tekstiä”.

JUUDAS – KIISTELTY HAHMO

Juudaksen evankeliumissa Jeesus nauraa pilkallisesti, kun käy ilmi, että hänen opetuslapsiltaan puuttuu oikeanlaista tietoa. 12 apostolista vain Juudas osoittaa ymmärtävänsä Jeesuksen todellisen olemuksen, ja siksi Jeesus kertoo hänelle yksityisesti ”valtakunnan salaisuudet”.

Irenaeuksen kuvaus vaikutti merkittävästi tutkijoihin, jotka alkoivat koostaa Juudaksen evankeliumin tekstiä. Heidän käännöksessään Juudas on Jeesuksen opetuslapsista se, joka yksin voisi ymmärtää salaisuudet ja päästä valtakuntaan. Harhaanjohdetut apostolit nimittäisivät jonkun hänen tilalleen, mutta hänestä itsestään tulisi ”kolmastoista henki” ja ”merkittävämpi kuin kenestäkään heistä”, koska Jeesus sanoo hänestä: ”Sinä vielä uhraat ihmisen, joka pitää minua sisällään.”

Johtavat varhaiskristillisyyden ja gnostilaisuuden tutkijat ja menestyneet kirjoittajat, kuten Bart Ehrman ja Elaine Pagels, julkaisivat nopeasti Juudaksen evankeliumista omat analyysinsä ja selityksensä, jotka suurelta osin myötäilivät  alkuperäisen tutkijaryhmän koostamaa tekstiä. Pian tämän jälkeen toiset tutkijat, muun muassa April DeConick ja Birger Pearson, ilmaisivat kuitenkin huolensa. Heidän mukaansa National Geographic Society oli kiirehtinyt tuon muinaisen tekstin julkaisemista, koska halusi pitää sen mediaoikeudet itsellään. Lisäksi koska tutkijaryhmää oli vaadittu allekirjoittamaan salassapitosopimus, oli sivuutettu tieteelliseen tutkimukseen normaalisti kuuluva perusteellinen analysointi ja julkaisemista edeltävä asiantuntija-arviointi.

Yksikään tekstiä analysoineista asiantuntijoista ei usko sen olevan historiallisesti täsmällinen.

Sekä DeConick että Pearson tulivat omissa tutkimuksissaan siihen tulokseen, että aiemmat tutkijat olivat kääntäneet väärin joitakin repeytyneen koodeksin avainkohtia. DeConickin koostaman tekstin mukaan Jeesus sanoo Juudasta ”kolmanneksitoista demoniksi”, ei ”kolmanneksitoista hengeksi”. * Lisäksi Jeesus sanoo Juudakselle suoraan, että tämä ei mene valtakuntaan. Sen sijaan että Juudaksesta tulisi muita opetuslapsia merkittävämpi, Jeesus sanoo hänelle: ”Sinä toimit pahemmin kuin he kaikki, sillä sinä uhraat ihmisen, joka pitää minua sisällään.” DeConickin näkemyksen mukaan Juudaksen evankeliumi on muinainen gnostilainen parodia, joka tekee pilaa kaikista apostoleista. DeConickin ja Pearsonin lopullinen päätelmä on, että tässä niin sanotussa evankeliumissa Juudas ei ole mikään sankari.

MITÄ VOIMME OPPIA JUUDAKSEN EVANKELIUMISTA?

Pidettiinpä tämän evankeliumin Juudasta sankarina tai demonina, yksikään tekstiä analysoineista asiantuntijoista ei usko sen olevan historiallisesti täsmällinen. Bart Ehrman selittää: ”Se ei ole Juudaksen kirjoittama evankeliumi eikä väitäkään olevansa. – – Sitä ei ole kirjoittanut kukaan Juudaksen aikalainen, joka olisi todella tuntenut hänet – –. Siksi se ei ole kirja, joka antaisi meille lisätietoa siitä, mitä Jeesuksen elinaikana tosiaan tapahtui.”

Niin sanottu Juudaksen evankeliumi on gnostilainen teksti, joka on kirjoitettu alun perin kreikaksi todennäköisesti toisella vuosisadalla. Kiistanalaiseksi jää, onko kyseessä sama teksti, johon Irenaeus viittasi. Se tarjoaa kuitenkin tärkeää todistusaineistoa ajasta, jolloin monet kilpailevat lahkot ja opit olivat jo pirstoneet ja turmelleet ”kristillisyyden”. Se ei horjuta Raamatun arvovaltaa vaan osoittaa aiheellisiksi apostolien varoitukset, muun muassa Apostolien tekojen 20:29, 30:ssä olevat Paavalin sanat: ”Minä tiedän, että poismenoni jälkeen – – omasta keskuudestanne nousee miehiä, jotka puhuvat vääristeltyjä asioita vetääkseen opetuslapset mukaansa.”

^ kpl 11 Nämä evankeliumit on yleensä nimetty niiden henkilöiden mukaan, joiden väitetään ymmärtäneen Jeesuksen todellisia opetuksia paremmin kuin muut. Näin on esimerkiksi Tuomaan ja Maria Magdaleenan evankeliumien laita. Tällaisia muinaisia kirjoituksia on löydetty kaikkiaan noin 30.

^ kpl 18 Tutkijat, joiden mukaan Juudas on tässä tekstissä demoni – sellainen joka ymmärsi muita opetuslapsia paremmin, kuka Jeesus oli – perustelevat kantaansa sillä, että Raamatun evankeliumikertomuksissa demonit olivat perillä Jeesuksen henkilöllisyydestä (Markus 3:11; 5:7).