Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

VARTIOTORNI JOULUKUU 2012

Oletko elänyt aiemmin?

Oletko elänyt aiemmin?

”On todella eloon elpymistä, elävien kuolleesta syntymistä, ja vainajien sieluilla on olemassaolo.” (400-LUVULLA EAA. ELÄNYT KREIKKALAINEN FILOSOFI PLATON LAINATESSAAN SOKRATESTA)

”Koska sielua ei ole ilman ruumista eikä sielu kuitenkaan ole ruumis, se saattaa olla yhdessä tai toisessa ruumiissa ja siirtyä ruumiista ruumiiseen.” (1500-LUVULLA ELÄNYT ITALIALAINEN FILOSOFI GIORDANO BRUNO)

”Mikään ei ole kuollutta: ihmiset ovat olevinaan kuolleita, – – ja siinä he seisovat katsellen ulos ikkunasta, terveinä ja hyvinvoipina, jossakin uudessa ja oudossa valepuvussa.” (1800-LUVULLA ELÄNYT AMERIKKALAINEN ESSEISTI JA RUNOILIJA RALPH WALDO EMERSON)

OLETKO koskaan pohtinut, kuka oikein olet? Oletko kuvitellut eläneesi joskus aiemmin? Tällaiset ajatukset eivät ole harvinaisia. Sekä idän että lännen kulttuureissa on mietitty samoja kysymyksiä varhaisista ajoista saakka. Vastauksia etsiessään jotkut ovat alkaneet uskoa jälleensyntymisoppiin. Sen mukaan ihmisen kuollessa aineeton ”sielu” jättää ruumiin ja syntyy uudelleen toisessa muodossa – ihmisenä, eläimenä tai jopa kasvina – yhden tai useamman kerran.

Vaikka tällainen ajatus saattaa joistakuista tuntua uskottavalta, mistä voimme tietää,  pitääkö se paikkansa? Mitä Jumalan sana Raamattu sanoo siitä? Katsotaan ensin, mistä jälleensyntymisoppi on saanut alkunsa.

Mistä jälleensyntymisoppi on lähtöisin?

Historioitsijoiden ja tutkijoiden mukaan muinaisessa Babylonissa, kolmannen vuosituhannen jälkipuoliskolla eaa. perustetussa kaupungissa, leikiteltiin ajatuksella ihmissielun kuolemattomuudesta. ”Kuolemattomuuden ongelma sai osakseen babylonialaisten teologien vakavan huomion”, sanoi Morris Jastrow jr. Babylonian ja Assyrian uskontoa käsittelevässä kirjassaan. Babylonialaisille ”kuolema oli portti toisenlaiseen elämään”, hän selitti. ”Epäilemättä se, että ihmisen oli mahdotonta kuvitella menettävänsä tietoisuuden ikuisiksi ajoiksi, loi pohjan varhaiselle teorialle olemassaolon jatkumisesta jossakin muodossa.” (The Religion of Babylonia and Assyria.)

Kun sielunvaellusta ja jälleensyntymistä koskevat opit olivat näin saaneet alkunsa Babylonissa, ne alkoivat kehittyä myös muissa osissa muinaista maailmaa. Intialaiset filosofit loivat monimutkaisen oppijärjestelmän, jonka keskeisenä ajatuksena oli syyn ja seurauksen lakiin eli karmaan perustuva jälleensyntymisen kiertokulku. Myös vaikutusvaltaiset kreikkalaiset filosofit omaksuivat ajatuksen jälleensyntymisestä ja tekivät siitä laajalti suositun.

Meidän aikanamme jälleensyntyminen on saanut osakseen kasvavaa mielenkiintoa länsimaissa. Kuuluisuuksien ja nuoren polven keskuudessa tunnetaan viehtymystä idän uskonnollisiin ajatuksiin ja tapoihin. Lukuisat kirjat ja internetsivustot keskittyvät siihen, mitä merkitystä on otaksuttujen aiempien elämien kokemuksilla. Useissa maissa yleistyy nopeasti niin kutsuttu regressioterapia. Siinä ihmisten oletettuja aiempia elämiä tutkitaan hypnoosin avulla, jotta ymmärrettäisiin heidän nykyistä terveydentilaansa ja käyttäytymistään.

Onko jälleensyntyminen totta?

Vaikka jälleensyntymisoppi juontaa juurensa muinaisuudesta, vastausta kaipaa kaikkein tärkein kysymys: onko jälleensyntyminen totta? Kristityt haluavat lisäksi tietää, onko se sopusoinnussa Raamatun kanssa (Johannes 17:17). Elämä on lähtöisin Luojastamme, Jehova Jumalasta, ja lisäksi hän on ”salaisuuksien Paljastaja”. Siksi hän pystyy ilmaisemaan elämästä ja kuolemasta sellaista, mitä ihmiset eivät muutoin saisi selville. Voimme luottavaisin mielin etsiä vastauksia kysymyksiimme hänen Sanastaan Raamatusta. (Daniel 2:28; Apostolien teot 17:28.)

Jumalan vastaukset on helppo löytää, kun Raamatun annetaan selittää itse itseään. Esimerkiksi kun Aadam ja Eeva olivat olleet Jumalalle tottelemattomia, hän sanoi Aadamille: ”Otsasi hiessä sinä syöt leipää, kunnes palaat maahan, sillä siitä sinut on otettu. Sillä tomua sinä olet, ja tomuun sinä palaat.” (1. Mooseksen kirjan 3:19.) Jumala sanoi selvästi, että Aadam oli luotu tomusta ja että hän kuollessaan palaisi tomuun. Kuolemassa ihminen ei siis synny uudelleen joksikin muuksi vaan lakkaa olemasta. * Aivan kuten kuuma ja kylmä, kuiva ja märkä sekä valo ja pimeys ovat toistensa vastakohtia, kuolema on elämän vastakohta. Kuolleet ovat tosiaan kuolleita. Eikö tämä tunnukin selvältä ja johdonmukaiselta?

Aiempiin elämiin liittyvien muistikuvien täytyy siksi olla selitettävissä muulla tavoin. Ihmismielen toimintaa, esimerkiksi alitajuntaa, ja lääkityksen tai traumaattisten kokemusten vaikutuksia ei vielä täysin ymmärretä. Unet ja kuvitellut tapahtumat, jotka perustuvat aivojen muistilokeroihin tallentuneeseen valtavaan tietomäärään, saattavat eloisuudessaan vaikuttaa todellisilta. Joskus pahat henkivoimat tuottavat yliluonnollisia kokemuksia, jotka voivat saada epätodellisen  näyttämään todelliselta (1. Samuelin kirja 28:7–19).

Ihmisillä on luonnostaan halu elää ja saada tietoa tulevaisuudesta. Mutta mistä tämä halu on peräisin? Raamattu sanoo Luojasta: ”Myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän [ihmisten] sydämeensä.” (Saarnaaja 3:11, Kirkkoraamattu 1938.) Siksi ihmiset tuntevat sydämessään halua elää ikuisesti.

On johdonmukaista, että koska Jumala on pannut ihmisten sydämeen halun elää ikuisesti, hän myös kertoo, miten tuon halun voi tyydyttää. Raamatun mukaan hänellä on suurenmoinen tarkoitus antaa tottelevaisille ihmisille ikuinen elämä maanpäällisessä paratiisissa. Jumalan pyhä henki pani kuningas Daavidin kirjoittamaan: ”Vanhurskaat saavat omistaa maan, ja he asuvat siinä ikuisesti.” (Psalmit 37:29.) Yksi keskeinen Raamatun oppi, joka liittyy erottamattomasti Jumalan ikuiseen tarkoitukseen, on kuolleiden ylösnousemus (Apostolien teot 24:15; 1. Korinttilaisille 15:16–19).

Ylösnousemus – varma toivo kuolleille

Raamatussa on kahdeksan silminnäkijöiden vahvistamaa kertomusta ihmisistä, jotka herätettiin kuolleista jatkamaan elämäänsä maan päällä. * Kussakin näistä kertomuksista tapahtui ylösnousemus, ei jälleensyntyminen. Perheenjäsenet ja ystävät tunnistivat heti nuo kuolleista herätetyt. Yhdessäkään tapauksessa sukulaisten ei tarvinnut lähteä lähelle tai kauas selvittämään, oliko heidän läheisensä sielu siirtynyt johonkin vastasyntyneeseen lapseen. (Johannes 11:43–45.)

Jumalan sanassa luvataan, että suuri enemmistö kuolleista palaa ylösnousemuksen välityksellä elämään tänne maan päälle. Heidät herätetään Jumalan uuteen maailmaan, joka korvaa pian nykyisen pahan maailman. (2. Pietarin kirje 3:13, 14.) Miljardien ihmisten elämänmalli on tallentuneena Jehovan rajattomaan, täydelliseen muistiin – Jumalan, joka muistaa jopa kaikkien tähtien nimet! (Psalmit 147:4; Ilmestys 20:13.) Kun hän uudessa maailmassaan herättää eloon perättäisiä sukupolvia, ihmiset voivat seurata sukujuuriaan ja tutustua esi-isiinsä henkilökohtaisesti. Miten kiehtovaa se tuleekaan olemaan!

^ kpl 13 Tätä aihetta käsitellään tarkemmin kirjan Mitä Raamattu todella opettaa? luvussa 6, ”Missä ovat kuolleet?”; julk. Jehovan todistajat.

^ kpl 18 Nämä kertomukset ovat seuraavissa kohdissa: 1. Kuninkaiden kirja 17:17–24; 2. Kuninkaiden kirja 4:32–37; 13:20, 21; Luukas 7:11–17; 8:40–56; Johannes 11:38–44; Apostolien teot 9:36–42; 20:7–12. Kaikissa tapauksissa kuolleet herätettiin monien silminnäkijöiden edessä. Lisäksi Raamatussa kerrotaan Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksesta (Johannes 20:1–18).