Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

VARTIOTORNI MARRASKUU 2012

  Lukijat kysyvät

Onko usko pelkkä henkinen kainalosauva?

Onko usko pelkkä henkinen kainalosauva?

Henkiseen kainalosauvaan tukeutuminen on eräänlaista itsensä pettämistä, jolloin ihminen sivuuttaa tosiasiat eikä ajattele johdonmukaisesti. Jotkut pitävät kainalosauvana esimerkiksi alkoholia. Aluksi se voi antaa heille itseluottamusta ja saada heidät tuntemaan, että he selviytyvät paremmin elämän haasteista, mutta ajan mittaan he vain vahingoittavat itseään. Pitääkö tämä paikkansa myös uskosta?

Jotkut yhdistävät uskon herkkäuskoisuuteen. Heidän mukaansa uskoon turvautuvat ihmiset eivät halua ajatella itsenäisesti tai antaa kiistattomien tosiasioiden vaikuttaa käsityksiinsä. Tällaiset epäilijät antavat ymmärtää, että ihmiset, joilla on luja usko, sulkevat silmänsä todellisuudelta.

Raamatulla on paljon sanottavaa uskosta. Se ei milloinkaan kannusta herkkäuskoisuuteen tai naiiviuteen eikä myöskään suvaitse henkistä laiskuutta. Sitä vastoin niitä, jotka uskovat joka sanan, kutsutaan Raamatussa kokemattomiksi, jopa tyhmiksi. (Sananlaskut 14:15, 18.) Olisi tosiaan tyhmyyttä uskoa jokin ajatus todeksi ennen kuin selvittää tosiasiat. Se olisi samaa kuin jos ylittäisi vilkasta katua silmät peitettyinä vain siksi, että joku käski tekemään niin.

Raamattu ei puolla sokeaa uskoa vaan neuvoo pitämään kuvaannolliset silmät auki, jottei tulisi petetyksi (Matteus 16:6). Pidämme silmämme auki käyttämällä ”järjenkykyämme” (Roomalaisille 12:1). Raamattu opettaa pohtimaan todisteita ja tekemään päätelmiä tosiasioiden pohjalta. Mietihän seuraavia apostoli Paavalin kirjoituksista otettuja esimerkkejä.

Kun Paavali kirjoitti Rooman seurakunnalle, hän ei halunnut heidän uskovan Jumalaan ainoastaan siksi että hän käski. Hän kannusti heitä punnitsemaan todisteita Jumalan olemassaolosta. Hän kirjoitti: ”Hänen [Jumalan] näkymättömät ominaisuutensa ovat selvästi nähtävissä maailman luomisesta lähtien, koska ne havaitaan siitä, mikä on tehty, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensakin, joten he [ne jotka kieltävät Jumalalla olevan valtaa] eivät ole puolustettavissa.” (Roomalaisille 1:20.) Paavali käytti samanlaista todisteluketjua myös kirjeessään heprealaisille. Hän sanoi: ”Jokainen huone on tietenkin jonkun rakentama, mutta kaiken rakentaja on Jumala.” (Heprealaisille 3:4.) Kirjeessään Tessalonikassa asuville kristityille Paavali neuvoi heitä olemaan valikoivia sen suhteen, mitä uskovat. Hän halusi, että he ”varmistautuvat kaikesta”. (1. Tessalonikalaisille 5:21.)

Usko voi olla kuin kilpi, joka suojelee meitä.

Jos uskoa ei ole rakennettu vankkojen todisteiden varaan, siitä voi tulla pelkkä kainalosauva, jolloin ihminen kulkee harhaan ja kärsii vahinkoa. Paavali kirjoitti joistain aikansa uskonnollisista ihmisistä: ”Minä todistan heistä, että heillä on palavaa intoa Jumalan puolesta, mutta ei täsmällisen tiedon mukaan.” (Roomalaisille 10:2.) On siksi elintärkeää noudattaa neuvoa, jonka Paavali antoi Rooman seurakunnalle: ”Muuttukaa mielenne uudistamisen avulla voidaksenne koettelemalla todeta Jumalan hyvän ja otollisen ja täydellisen tahdon.” (Roomalaisille 12:2.) Usko, joka perustuu täsmälliseen tietoon Jumalasta, ei ole henkinen kainalosauva vaan ”suuri kilpi”, joka suojelee henkiseltä ja hengelliseltä vahingolta (Efesolaisille 6:16).