Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

VARTIOTORNI LOKAKUU 2012

  Jäljittele heidän uskoaan

”Oivallinen nainen”

”Oivallinen nainen”

RUUT polvistui päivän aikana kokoamiensa ohralyhteiden viereen. Iltahämärä oli laskeutumassa Betlehemin ympärillä levittäytyville pelloille, ja monet elonkorjaajat olivat jo palaamassa ylhäällä harjanteella sijaitsevaan pikkukaupunkiin. Pitkän päivän uurastus tuntui varmasti Ruutin kehossa, sillä hän oli työskennellyt lähes tauotta aamuvarhaisesta lähtien, mutta silti hän vielä pui viljan hakkaamalla sitä pienellä kepillä tai varstalla, niin että jyvät irtosivat tähkistä. Päivä oli kaiken kaikkiaan sujunut paremmin kuin hän oli toivonutkaan.

Alkoiko tuon nuoren moabilaislesken tilanne viimein selkiytyä? Hän oli lähtenyt anoppinsa Noomin mukaan, kun tämä oli palannut Moabista Betlehemiin, ja vannonut pysyvänsä tämän rinnalla ja palvovansa itsekin tämän Jumalaa Jehovaa. Perillä hän oli kuullut, että Jehovan laki otti käytännöllisellä ja kunnioittavalla tavalla huomioon köyhät israelilaiset ja vierasmaalaiset. * Nyt hän huomasi, että jotkut Jehovan kansaan kuuluvat, jotka antoivat Lain muovata itseään, olivat niin hengellisiä ja huomaavaisia, että se kosketti hänen surevaa sydäntään.

Tällainen oli Boas, varakas vanhempi mies, jonka pelloilla Ruut oli ollut jälkikorjuussa ja joka oli kiinnittänyt Ruutiin päivällä isällistä huomiota. Ruut ei voinut olla hymyilemättä itsekseen muistaessaan Boasin ystävälliset sanat. Tämä oli kiittänyt häntä siitä, että hän piti huolta iäkkäästä Noomista ja oli etsinyt turvaa tosi Jumalan Jehovan siipien alta (Ruut 2:11–13).

Silti tulevaisuus saattoi huolestuttaa häntä jossain määrin. Miten köyhtynyt vierasmaalainen, jolla ei ollut miestä eikä lasta, pystyisi elättämään itsensä ja ikääntyneen naisen vuodesta toiseen? Riittäisikö siihen jälkikorjuu? Entä kuka huolehtisi hänestä vanhana? Jos tällaiset ajatukset painoivat hänen mieltään, se oli ymmärrettävää. Nykyajan taloudellisesti vaikeina aikoina monilla on samanlaisia huolia, ja voimme jäljitellä Ruutia monessa suhteessa, kun  katsomme, miten hänen uskonsa auttoi häntä selviytymään noista haasteista.

Mikä tekee perheestä perheen?

Ruut työskenteli ahkerasti huolehtiakseen itsestään ja Noomista.

Puituaan ohran Ruut huomasi, että hänellä oli sitä noin eefamitallinen eli 22 litraa, mikä saattoi painaa peräti 14 kiloa! Hän nosti kantamuksen ylös – ehkä päänsä päälle nyyttiin käärittynä – ja suuntasi kohti Betlehemiä illan pimetessä. (Ruut 2:17.)

Noomi otti rakkaan miniänsä lämpimästi vastaan ja veti kenties yllättyneenä henkeä nähdessään tämän runsaat tuomiset. Ruut toi mukanaan myös Boasin työntekijöille tarjoaman ruoan tähteitä, ja nuo kaksi nauttivat yksinkertaisen aterian. Noomi kyseli Ruutin päivästä: ”Missä olet poiminut tänään ja missä olet työskennellyt? Siunattu tulkoon siitä, joka on kiinnittänyt sinuun huomiota.” (Ruut 2:19.) Tarkkanäköisenä hän päätteli viljan suuresta määrästä, että joku oli kiinnittänyt nuoreen leskeen huomiota ja kohdellut tätä ystävällisesti.

Siitä virisi keskustelu, jonka aikana Ruut kertoi Boasin huomaavaisuudesta. Liikuttunut Noomi sanoi: ”Siunatkoon häntä Jehova, joka ei ole luopunut rakkaudellisesta huomaavaisuudestaan eläviä ja kuolleita kohtaan.” (Ruut 2:19, 20.) Hän katsoi Boasin huomaavaisuuden olevan Jehovan ansiota, joka saa palvelijansa ilmaisemaan anteliaisuutta ja lupaa palkita heidät siitä (Sananlaskut 19:17). *

Noomi kehotti Ruutia noudattamaan Boasin neuvoa jatkaa jälkikorjuuta hänen pelloillaan ja hänen huonekuntansa nuoren naisväen lähettyvillä, jotteivät elonkorjaajat ahdistelisi häntä muualla, ja Ruut toimi niin. Hän myös ”asui edelleen anoppinsa luona”. (Ruut 2:22, 23.) Näistä sanoista heijastuu jälleen Ruutin huomattava ominaisuus, uskollinen rakkaus. Hänen esimerkkinsä voi saada meidät miettimään, kunnioitammeko me sukulaisuussuhteita tukemalla omaisiamme uskollisesti ja auttamalla heitä tarvittaessa. Tällaiset uskollisen rakkauden teot eivät koskaan jää huomaamatta Jehovalta.

Ruut ja Noomi auttoivat ja kannustivat toisiaan.

Muodostivatko Noomi ja Ruut oikean perheen? Joissakin kulttuureissa todelliseen perheeseen pitää kuulua monia jäseniä, kuten mies, vaimo, poika ja tytär sekä isovanhemmat ja muut lähisukulaiset. Noomin ja Ruutin tapaus osoittaa kuitenkin, että Jehovan palvelijat voivat avata sydämensä ja saada pienimmänkin perheen hehkumaan lämpöä ja rakkautta. Arvostatko sinä omaa perhettäsi? Jeesus muistutti seuraajiaan, että kristillinen seurakunta voi olla perhe niille, joilla ei ole muita omaisia (Markus 10:29, 30).

”Hän on lunastajiamme”

Ruut kävi Boasin pelloilla jälkikorjuussa huhtikuisesta ohrankorjuusta vehnänkorjuuseen asti kesäkuulle. Viikkojen vieriessä Noomi epäilemättä mietti tarkemmin, mitä hän voisi tehdä miniänsä hyväksi. Moabissa hän oli ollut varma, ettei mitenkään voisi auttaa tätä löytämään uutta miestä, mutta nyt hän tuli toisiin ajatuksiin (Ruut 1:11–13). Hän sanoi Ruutille: ”Tyttäreni, eikö minun pitäisi etsiä sinulle lepopaikka?” (Ruut 3:1.) Siihen aikaan oli tapana, että vanhemmat etsivät lapsilleen puolison, ja koska Ruut oli Noomille kuin oma tytär, hän halusi löytää tälle ”lepopaikan”, kodin ja miehen jotka tarjoaisivat turvaa ja suojaa. Mutta mitä oli tehtävissä?

Kun Ruut oli ensimmäisen kerran puhunut  Boasista, Noomi oli sanonut: ”Se mies on meille sukua. Hän on lunastajiamme.” (Ruut 2:20.) Mitä tämä merkitsi? Jumalan Israelille antamassa Laissa oli rakkaudellisia säädöksiä niiden perheiden hyväksi, jotka köyhyyden tai kuolemantapauksen johdosta joutuivat ahtaalle. Jos nainen jäi leskeksi lapsettomana, tilanne oli erityisen musertava, koska miehen nimi häviäisi jälkeläisten puuttuessa. Jumalan laki salli kuitenkin miehen veljen avioitua lesken kanssa, jolloin liitosta syntyvän lapsen katsottiin olevan vainajan jälkeläinen, joka peri tämän omaisuuden (5. Mooseksen kirja 25:5–7). *

Noomi laati suunnitelman. Ehkäpä nuoren naisen silmät laajenivat hämmästyksestä anopin puhuessa, sillä Israelin laki oli hänelle todennäköisesti vielä melko vieras samoin kuin monet maan tavat. Siitä huolimatta hän arvosti Noomia niin syvästi, että kuunteli tarkkaan joka sanan. Noomin neuvo tuntui hänestä ehkä oudolta tai kiusalliselta, ellei peräti nöyryyttävältä, mutta hän halusi noudattaa sitä ja sanoi nöyrästi: ”Minä teen kaiken, mitä minulle sanot.” (Ruut 3:5.)

Nuorten on joskus vaikea noudattaa vanhempien ja kokeneempien neuvoja, sillä olisi helppo ajatella, etteivät nämä ymmärrä nuorten haasteita ja ongelmia. Ruutin nöyrä esimerkki muistuttaa, että voi olla hyvin palkitsevaa kuunnella niiden viisaita sanoja, jotka rakastavat meitä ja haluavat parastamme. Mitä Noomi sitten neuvoi, ja oliko sen noudattamisesta Ruutille hyötyä?

 Ruut puimatantereella

Sinä iltana Ruut suuntasi askeleensa puimatantereelle, kovaksi poljetulle tasanteelle, jolla vilja puitiin ja viskottiin. Tällainen paikka sijaitsi yleensä kukkulan rinteellä tai laella, missä tuuli riittävän voimakkaasti loppuiltapäivästä ja alkuillasta. Puitu vilja viskattiin ilmaan lapiomaisella viskimellä, jolloin kevyet akanat lensivät pois ja painavammat jyvät putosivat takaisin maahan.

Ruut seurasi sivusta, kun miehet lopettelivat työtään siltä päivältä. Boas oli valvonut oman viljansa viskaamista, ja syötyään itsensä kylläiseksi hän asettui makuulle suuren viljakasan reunaan. Näin oli ilmeisesti tapana toimia varkaiden varalta. Kun Ruut näki Boasin menevän yöpuulle, oli aika toteuttaa Noomin suunnitelma.

Ruut hiipi lähemmäksi sydän pamppaillen. Mies oli selvästi jo sikeässä unessa, joten hän nosti peitettä jalkopäästä ja asettui siihen makaamaan, kuten Noomi oli neuvonut. Sitten hän odotti. Aika kului verkalleen, ja Ruutista se varmaankin tuntui ikuisuudelta. Viimein puoliltaöin Boas alkoi liikkua ja kurottautui kylmästä vapisten eteenpäin luultavasti peittämään jalkansa – ja tunsi jonkun olevan lähellä. ”Katso, hänen jalkopäässään makasi nainen!” (Ruut 3:8.)

”Kuka sinä olet?” hän kysyi. Ruut vastasi, kenties ääni värähtäen: ”Minä olen Ruut, orjattaresi, ja sinun on levitettävä liepeesi orjattaresi yli, sillä sinä olet lunastaja.” (Ruut 3:9.) Jotkut ovat nykyään yrittäneet nähdä Ruutin toiminnassa ja sanoissa jotain seksuaalista, mutta heiltä on jäänyt huomaamatta kaksi yksinkertaista asiaa. Ensiksikin Ruut noudatti oman aikansa tapoja, joista monet ovat jääneet pois käytöstä jo kauan sitten, joten olisi virhe tarkastella hänen toimiaan nykypäivän madaltuneen moraalin vinoutuneesta näkökulmasta. Toiseksi Boasin reaktio osoittaa selvästi, että hän piti Ruutin käytöstä moraalisesti puhtaana ja hyvin kiitettävänä.

Ruutin vaikuttimet hänen lähestyessään Boasia olivat puhtaat ja epäitsekkäät.

Boasin puhuessa hänen lempeä äänensävynsä tuntui Ruutista varmaankin rauhoittavalta. Hän sanoi: ”Jehova siunatkoon sinua, tyttäreni. Sinä olet ilmaissut rakkaudellista huomaavaisuuttasi viimeksi vielä paremmin kuin ensimmäisellä kerralla, kun et ole lähtenyt nuorten miesten perään, et alhaisten etkä rikkaiden.” (Ruut 3:10.) ”Ensimmäinen kerta” viittasi siihen, miten Ruut oli ilmaissut uskollista rakkautta seuraamalla Noomia Israeliin ja huolehtimalla hänestä. Nyt ”viimeksi” hän oli toiminut lankousavioliittoa koskevien säädösten mukaisesti. Hän olisi nuorena naisena voinut etsiä puolisoa paljon nuorempien miesten joukosta, rikkaiden tai köyhien, mutta hän halusi tehdä hyvää paitsi Noomille myös tämän miesvainajalle ja säilyttää miehen nimen Israelissa. Ei ole vaikea nähdä, miksi Ruutin epäitsekkyys teki Boasiin vaikutuksen.

Hän jatkoi: ”Ja nyt, tyttäreni, älä pelkää. Teen hyväksesi kaiken, minkä sanot, sillä jokainen kansani portissa tietää, että sinä olet oivallinen nainen.” (Ruut 3:11.) Hän ottaisi Ruutin mielellään vaimokseen, eikä pyyntö toimia lunastajana kenties ollut hänelle edes täysi yllätys. Vanhurskaana miehenä hän ei kuitenkaan aikonut toimia pelkästään omien mieltymystensä mukaan, joten hän kertoi, että oli olemassa vielä läheisempää sukua oleva lunastaja. Hän keskustelisi asiasta ensin tämän kanssa ja tarjoaisi tälle mahdollisuutta avioitua Ruutin kanssa.

Boas kehotti Ruutia lepäämään aamunsarastukseen asti, jolloin tämä voisi poistua puimatantereelta huomaamattomasti. Hän halusi suojella heidän kummankin mainetta, sillä jotkut saattaisivat luulla, että heidän  välillään oli tapahtunut jotain moraalitonta. Ruut kävi miehen jalkopäähän makuulle uudestaan, kenties levollisempana nyt kun oli saanut niin ystävällisen vastauksen pyyntöönsä. Aamulla ennen auringonnousua Boas mittasi hänen päällysviittaansa runsaasti ohraa, ja tämä lahja mukanaan hän palasi Betlehemiin.

Ruutista tuntui varmasti hyvältä miettiä Boasin sanoja, joiden mukaan hänet tunnettiin yleisesti ”oivallisena naisena”! Siihen oli epäilemättä vaikuttanut merkittävästi hänen halukkuutensa oppia tuntemaan Jehova ja palvella häntä. Lisäksi hän oli ollut hyvin huomaavainen ja ymmärtäväinen Noomia ja tämän kansaa kohtaan ja valmis mukautumaan uusiin tapoihin. Voimme jäljitellä Ruutin uskoa suhtautumalla toisiin ja heidän tapoihinsa kunnioittavasti. Silloin mekin saatamme saada oivallisen ihmisen maineen.

Ruut saa lepopaikan

”Kuka olet, tyttäreni?” kysyi Noomi Ruutin palatessa kotiin. Ehkä hän ei pimeässä erottanut, kuka tulija oli, mutta lisäksi hän halusi tietää, oliko Ruut vielä sama sitoutumaton leski kuin lähtiessään vai odottiko tätä lähitulevaisuudessa avioliitto. Ruut kertoi anopilleen heti, mitä kaikkea oli tapahtunut, ja näytti Boasin lähettämän runsaan viljalahjan. * (Ruut 3:16, 17.)

Noomi neuvoi Ruutia viisaasti jättämään  jälkikorjuun siltä päivältä väliin ja jäämään kotiin. Hän vakuutti: ”Mies ei saa rauhaa ennen kuin on saattanut asian tänään päätökseen.” (Ruut 3:18.)

Noomi oli aivan oikeassa. Boas meni kaupunginportille, missä kaupungin vanhimmat yleensä tapasivat, ja odotti, kunnes näki Noomin miesvainajalle läheisempää sukua olevan miehen. Sitten hän tarjosi tälle todistajien läsnä ollessa mahdollisuutta toimia lunastajana ja avioitua Ruutin kanssa. Mies kuitenkin kieltäytyi sillä perusteella, että se turmelisi hänen oman perintönsä. Silloin Boas ilmoitti kaikkien todistajien edessä, että hän ostaisi Noomin miesvainajan Elimelekin maapalstan ja menisi naimisiin Elimelekin pojan Mahlonin lesken Ruutin kanssa. Boas sanoi toivovansa, että tämä mahdollistaisi ”vainajan nimen nousemisen hänen perinnölleen”. (Ruut 4:1–10.) Boas oli tosiaan rehti ja epäitsekäs mies.

Boas avioitui Ruutin kanssa, ja ”Jehova antoi hänen [Ruutin] hedelmöityä, ja hän synnytti pojan”. Betlehemin naiset siunasivat Noomia ja ylistivät Ruutia sanoen, että tämä oli Noomille parempi kuin seitsemän poikaa. Aikanaan Ruutin pojasta tuli suuren kuninkaan Daavidin isoisä. (Ruut 4:11–22.) Daavid puolestaan oli Jeesuksen Kristuksen esi-isä (Matteus 1:1). *

Jehova siunasi Ruutia siten, että hänestä tuli Messiaan esiäiti.

Ruutia tosiaan siunattiin kuten Noomiakin, joka kasvatti lasta kuin omaansa. Näiden kahden naisen elämä muistuttaa meitä koskettavalla tavalla siitä, että Jehova Jumala panee merkille kaikki, jotka uurastavat nöyrästi huolehtiakseen perheestään ja palvelevat häntä uskollisesti hänen valitun kansansa yhteydessä. Hän palkitsee aina uskolliset, jotka Ruutin tavoin luovat oivallisen ihmisen maineen hänen edessään.

^ kpl 4 Ks. kirjoitus ”Jäljittele heidän uskoaan: ’Minne sinä menet, sinne minäkin menen’”, Vartiotorni 1.7.2012.

^ kpl 10 Kuten Noomi totesi, Jehovan huomaavaisuus ei rajoitu eläviin, vaan hän osoittaa sitä myös kuolleille. Noomilta oli kuollut mies ja molemmat pojat ja Ruutilta mies, ja kaikki kolme miestä olivat varmasti merkinneet kummallekin naiselle paljon. Noomia ja Ruutia kohtaan ilmaistu huomaavaisuus kohdistui oikeastaan myös noihin miehiin, jotka olisivat halunneet, että heille rakkaista naisista pidettäisiin huolta.

^ kpl 15 Oikeus avioitua tällaisen lesken kanssa koski ilmeisesti ensisijaisesti vainajan veljiä ja sitten hänen lähimpiä miessukulaisiaan samassa järjestyksessä kuin oikeus perintöön (4. Mooseksen kirja 27:5–11).

^ kpl 28 Boas antoi Ruutille viljaa kuusi tarkemmin määrittelemätöntä mitallista. Ehkä se kuvasti sitä, että aivan kuten kuutta työpäivää seuraa sapatinlepo, Ruutin päivät kovasti uurastavana leskenä päättyisivät pian turvallisen kodin ja miehen tarjoamaan ”lepoon”. Toisaalta nuo kuusi mitallista – kenties lapiollista – saattoivat olla yksinkertaisesti kaikki, mitä Ruut jaksoi kantaa.

^ kpl 31 Ruut on yksi niistä neljästä naisesta, jotka Raamattu mainitsee Jeesuksen sukuluettelossa. Siinä mainitaan myös Boasin äiti Rahab, joka oli Ruutin tavoin vierasmaalainen. (Matteus 1:3, 5, 6.)