Siirry sisältöön

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

suomi

Vartiotorni  |  Syyskuu 2012

Välittääkö Jumala naisista?

Välittääkö Jumala naisista?

”Naisesta on synnin alku, ja hänen tähtensä me kaikki kuolemme.” (100-LUVULLA EAA. KIRJOITETTU SIIRAKIN KIRJA)

”Te olette paholaisen portti: te rikoitte kielletyn puun sinetin; te hylkäsitte ensimmäisenä jumalallisen lain – –. Te tuhositte niin helposti Jumalan kuvan, miehen.” (100-LUVULLA JAA. ELÄNYT TERTULLIANUS)

NÄMÄ lainaukset muinaisista teksteistä eivät ole Raamatusta. Niistä on kuitenkin satojen vuosien ajan haettu oikeutusta naisten syrjintään. Vielä nykyäänkin jotkut äärisuuntien edustajat perustelevat naisten alistamista uskonnollisilla teksteillä väittäen, että nainen on syypää ihmiskunnan ongelmiin. Oliko Jumalan tarkoitus tosiaan se, että miehet halveksisivat ja sortaisivat naisia? Mitä Raamattu tästä sanoo?

Onko Jumala kironnut naiset?

Ei ole. Jumala on kironnut ”sen alkuperäisen käärmeen, jota kutsutaan Panettelijaksi ja Saatanaksi” (Ilmestys 12:9; 1. Mooseksen kirja 3:14). Sanoessaan, että Aadam hallitsisi vaimoaan, Jumala ei antanut hyväksyntäänsä naisen alistamiselle, vaan hän yksinkertaisesti kertoi ennalta, millaisia onnettomia seurauksia ensimmäisen parin synnistä koituisi (1. Mooseksen kirja 3:16).

Naisten sortaminen ei siis ole Jumalan tahto, vaan suoranainen seuraus ihmisten syntisyydestä. Raamattu ei opeta, että naisten olisi alistuttava miesten valtaan sovittaakseen ensimmäisen synnin. (Roomalaisille 5:12.)

Loiko Jumala naisen alempiarvoiseksi?

Ei luonut. Raamatussa sanotaan: ”Jumala ryhtyi luomaan ihmistä kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän loi hänet, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” (1. Mooseksen kirja 1:27.) Niin miehillä kuin naisillakin on alusta asti ollut kyky heijastaa Jumalan ominaisuuksia. Vaikka Aadam ja Eeva olivat fysiikaltaan ja tunne-elämältään kumpikin omanlaisiaan, he molemmat saivat saman tehtävän ja heillä oli samat oikeudet Tekijänsä edessä (1. Mooseksen kirja 1:28–31).

Jumala sanoi juuri ennen Eevan luomista: ”Minä teen hänelle [Aadamille] auttajan hänen täydennyksekseen.” (1. Mooseksen kirja 2:18.) Sana ”täydennys” ei merkitse, että nainen olisi miestä alempi, sillä sitä vastaava  heprean sana voidaan kääntää myös ilmauksilla ”vastinpari” tai ”yhteensopiva apu”. Miehen ja naisen suhdetta havainnollistavat kirurgin ja nukutuslääkärin toisiaan täydentävät roolit leikkauksessa. Selviytyykö jompikumpi ilman toista? Tuskin, ja vaikka kirurgi suorittaa varsinaisen leikkauksen, ei varmaankaan voida sanoa, että hän olisi tärkeämpi. Vastaavasti Jumala ei luonut miestä ja naista kilpailemaan keskenään vaan tekemään tiivistä yhteistyötä (1. Mooseksen kirja 2:24).

Mikä osoittaa Jumalan välittävän naisista?

Jumala näki ennalta, miten syntiset miehet toimisivat, ja siksi hän ilmaisi jo varhain haluavansa suojella naisia. Raamatun naiskuvaa käsittelevässä kirjassaan Laure Aynard sanoo 1500-luvulla eaa. voimaan astuneesta Mooseksen laista: ”Kun Laissa mainitaan naiset, kyse on yleensä heidän puolustamisestaan.” (La Bible au féminin.)

Laki esimerkiksi käski lapsia kunnioittamaan sekä isää että äitiä (2. Mooseksen kirja 20:12; 21:15, 17). Lisäksi se vaati kohtelemaan raskaana olevia naisia huomaavaisesti (2. Mooseksen kirja 21:22). Tällaisten Jumalan lakien naisille tarjoama suoja on jyrkkä vastakohta sille, että monissa maissa heiltä puuttuu vielä tänäkin päivänä laillisia oikeuksia. Jumalan kiinnostus naisia kohtaan ilmenee muillakin tavoin.

Laki joka heijastaa Jumalan näkemystä naisista

Jehova Jumalan Israelille antama Laki tarjosi kansalle – sekä miehille että naisille – merkittäviä fyysisiä, moraalisia ja hengellisiä etuja. Kun se kuunteli ja noudatti sitä, se oli ”maan kaikkien muiden kansakuntien yläpuolella”. (5. Mooseksen kirja 28:1, 2.) Millainen oli naisen asema tuon Lain alaisuudessa?

1. Itsenäistä liikkumavaraa. Toisin kuin monissa muissa muinaisissa kansoissa naisilla oli Israelissa paljon vapautta. Vaikka miehen  tehtävänä oli toimia perheen päänä, hänen täyttä luottamusta nauttiva vaimonsa saattoi ”harkita peltoa ja – – hankkia sen” sekä ”istuttaa viinitarhan”. Jos nainen oli taitava kehräämään ja kutomaan, hänellä saattoi olla oma liikeyritys. (Sananlaskut 31:11, 16–19.) Naisia kohdeltiin Mooseksen lain alaisuudessa itsenäisinä yksilöinä eikä miehen omaisuutena.

Muinaisessa Israelissa naisilla oli myös mahdollisuus luoda henkilökohtainen suhde Jumalaan. Raamatussa kerrotaan esimerkiksi Hannasta, joka puhui Jumalalle eräästä yksityisluonteisesta asiasta ja antoi hänelle lupauksen kertomatta siitä muille (1. Samuelin kirja 1:11, 24–28). Eräällä Sunemin kaupungissa asuvalla naisella oli tapana pyytää profeetta Elisalta opastusta sapattipäivinä (2. Kuninkaiden kirja 4:22–25). Lisäksi Jumala käytti edustajinaan myös naisia, kuten Deboraa ja Huldaa, ja huomattavat miehet ja papit olivat halukkaita kysymään heiltä neuvoa (Tuomarit 4:4–8; 2. Kuninkaiden kirja 22:14–16, 20).

2. Koulutusta. Lakiliiton osapuolina naiset kutsuttiin kuuntelemaan Lain lukemista, mikä tarjosi heille mahdollisuuden oppia erilaisia asioita (5. Mooseksen kirja 31:12; Nehemia 8:2, 8). Heitä voitiin myös valmentaa huolehtimaan yhteiseen palvontaan liittyvistä tehtävistä. Esimerkiksi jotkut naiset todennäköisesti suorittivat ”järjestettyä palvelusta” tabernaakkelin luona, toiset taas lauloivat sekakuorossa (2. Mooseksen kirja 38:8; 1. Aikakirja 25:5, 6).

Naiset harjoittivat muinaisessa Israelissa liiketoimintaa.

Monilla naisilla oli tuottavan liikeyrityksen hoitamiseen tarvittavat tiedot ja taidot (Sananlaskut 31:24). Siinä missä muissa kansoissa ainoastaan isä opetti poikiaan, israelilaisäiti opetti isän rinnalla poikia näiden aikuisuuteen asti (Sananlaskut 31:1). Muinaisessa Israelissa naiset eivät selvästikään olleet oppimattomia.

 3. Kunnioitusta. Kymmeneen käskyyn sisältyi selvä määräys: ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi.” (2. Mooseksen kirja 20:12.) Viisaan kuninkaan Salomon sananlasku sanoi: ”Kuuntele, poikani, isäsi kuria äläkä hylkää äitisi lakia.” (Sananlaskut 1:8.)

Laissa rajoitettiin yksityiskohtaisin säännöksin miesten ja naisten välistä kanssakäymistä ja ilmaistiin kunnioitusta naisia kohtaan (3. Mooseksen kirja 18:6, 9; 5. Mooseksen kirja 22:25, 26). Hyvän aviomiehen tuli ottaa huomioon vaimonsa fysiologiset rajoitukset (3. Mooseksen kirja 18:19).

4. Turvattuja oikeuksia. Sanassaan Jehova kuvailee itseään ”isättömien poikien isäksi ja leskien tuomariksi”, eli hän suojeli niitä, joiden oikeuksia ei ollut valvomassa isä tai aviomies (Psalmit 68:5; 5. Mooseksen kirja 10:17, 18). Esimerkiksi kun velkoja kohteli erästä profeetan leskeä epäoikeudenmukaisesti, Jehova puuttui asiaan ihmeen välityksellä, jotta leski sai elannon ja hänen arvokkuutensa säilyi (2. Kuninkaiden kirja 4:1–7).

Vähän ennen kuin israelilaiset astuivat Luvattuun maahan, mies nimeltä Selofhad kuoli pojattomana ja hänen viisi tytärtään pyysivät Moosesta antamaan heille maaomaisuutta Luvatusta maasta. Jehova antoi paljon enemmän kuin pyydettiin. Hän käski Moosesta: ”Sinun tulee ehdottomasti antaa heille perintöomaisuus heidän isänsä veljien keskuudesta, ja sinun on annettava heidän isänsä perinnön siirtyä heille.” Siitä lähtien israelilaisnaiset saattoivat periä isänsä ja siirtää perinnön omille jälkeläisilleen. (4. Mooseksen kirja 27:1–8.)

Näkemys naisista vääristyy

Mooseksen lain alaisuudessa naisilla oli kunniallinen asema ja heidän oikeuksiaan kunnioitettiin, mutta 300-luvulla eaa. juutalaisuuteen alkoi vaikuttaa kreikkalainen kulttuuri, jossa naista väheksyttiin (ks. tekstiruutu ”Naisten syrjintää muinaisissa teksteissä”).

Esimerkiksi 700-luvulla eaa. elänyt kreikkalainen runoilija Hesiodos syytti naisia kaikista ihmiskunnan vitsauksista. Teoksessaan Jumalten synty hän sanoo naissukupuolen ”elävän kuolevaisten miesten kanssa heidän kärsimyksenään”. Tällainen ajattelutapa sai jalansijaa juutalaisuudessa 100-luvun alussa eaa. Talmudissa, jota alettiin koota tuolla vuosisadalla, varoitetaan miehiä: ”Älkää keskustelko paljon naisten kanssa, sillä se johtaa lopulta siveettömyyteen.”

Tämä epäluottamus on vuosisatojen varrella vaikuttanut syvällisesti naisen asemaan juutalaisissa yhteisöissä. Jo Jeesuksen aikana heidän liikkumisensa temppelin alueella oli rajoitettu naisten esipihaan. Uskonnollista  opetusta annettiin vain miehille, ja naiset oli luultavasti erotettu miehistä synagogissa. Talmudissa muuan rabbi sanoo: ”Joka opettaa tyttärelleen Tooraa [Lakia], opettaa hänelle rivoutta.” Esittämällä tällä tavalla väärin Jumalan näkemyksen naisista juutalaisten uskonnolliset johtajat kasvattivat monissa miehissä halveksuntaa heitä kohtaan.

Ollessaan maan päällä Jeesus pani merkille nuo syvään juurtuneet ennakkoluulot (Matteus 15:6, 9; 26:7–11). Vaikuttivatko ne siihen, miten hän kohteli naisia? Mitä voimme oppia hänen käytöksestään ja asenteestaan? Onko tosi kristillisyys tuonut helpotusta naisten elämään? Tarkastelemme näitä kysymyksiä seuraavassa kirjoituksessa.

 

Aiheesta lisää

VARTIOTORNI

Naiset – kunnioitettuja ja arvostettuja Jumalan huolenpidossa

Mitä voimme oppia siitä, miten Jeesus kohteli naisia?

VARTIOTORNI

Maailma ilman ennakkoluuloja – milloin?

Tosielämän esimerkit osoittavat, miten Raamattu auttaa ihmisiä jo nykyään voittamaan ennakkoluuloja. Milloin niistä tehdään kokonaan loppu?