Siirry sisältöön

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

suomi

VARTIOTORNI LOKAKUU 2010

Miten rukoilla?

Miten rukoilla?

MONISSA uskonnoissa kiinnitetään huomiota ulkonaisiin seikkoihin kuten asentoon, sanamuotoon ja rituaaleihin. Raamattu auttaa kuitenkin sivuuttamaan tällaiset seikat ja keskittymään tärkeämpiin piirteisiin, kun on kyse siitä, miten tulisi rukoilla.

Raamatussa kerrotaan, että Jumalan uskolliset palvelijat rukoilivat monissa eri paikoissa ja asennoissa. Tilanteen mukaan he rukoilivat hiljaa itsekseen tai ääneen. He rukoilivat katse kohti taivasta tai maahan kumartuneena. Rukoillessaan he eivät käyttäneet apuna kuvia, rukousnauhoja eivätkä rukouskirjoja, vaan he rukoilivat sydämestään omin sanoin. Mikä teki heidän rukouksistaan merkityksellisiä, sellaisia jotka Jumala kuuli?

Kuten edellisessä kirjoituksessa todettiin, he osoittivat rukouksensa ainoastaan yhdelle Jumalalle – Jehovalle. Myös muuan toinen seikka on tärkeä. 1. Johanneksen kirjeen 5:14:ssä sanotaan: ”Tämä on se luottamus, joka meillä on häneen, että mitä pyydämmekin hänen tahtonsa mukaan, hän kuulee meitä.” Rukoustemme on oltava sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa. Mitä se tarkoittaa?

Jotta voisimme rukoilla Jumalan tahdon mukaan, meidän on tiedettävä, mikä hänen tahtonsa on. Raamatun tutkiminen kuuluu niin ollen välttämättömänä osana rukoilemiseen. Merkitseekö tämä sitä, että Jumala kieltäytyy kuuntelemasta meitä, jollemme ole raamatunoppineita? Ei, mutta Jumala odottaa, että hankimme tietoa hänen tahdostaan, pyrimme ymmärtämään sen ja toimimaan sen mukaan (Matteus 7:21–23). Meidän on rukoiltava sopusoinnussa oppimamme kanssa.

Merkitykselliset rukoukset, jotka Jumala kuulee, ovat sopusoinnussa hänen tahtonsa kanssa, niistä heijastuu usko ja ne esitetään Jeesuksen nimessä.

Hankkiessamme tietoa Jehovasta ja hänen tahdostaan uskomme kasvaa. Tämäkin on tärkeä rukoilemiseen liittyvä piirre. Jeesus sanoi: ”Kaiken, mitä uskoen pyydätte rukouksessa, te saatte.” (Matteus 21:22.) Usko ei merkitse samaa kuin herkkäuskoisuus. Päinvastoin se merkitsee sitä, että uskoo johonkin, mistä on vankat todisteet, vaikka se onkin näkymätöntä (Heprealaisille 11:1). Raamatussa on kosolti todisteita siitä, että Jehova – jota emme voi nähdä – on todellinen ja luotettava sekä halukas vastaamaan niiden rukouksiin, jotka uskovat häneen. Lisäksi voimme aina pyytää lisää uskoa, sillä Jehova antaa meille mielihyvin sitä, mitä tarvitsemme (Luukas 17:5; Jaakobin kirje 1:17).

Rukoukseen liittyy vielä eräs tärkeä piirre. Jeesus sanoi: ”Kukaan ei tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.” (Johannes 14:6.) Jeesus on siis se, jonka välityksellä me voimme lähestyä  Isää, Jehovaa. Jeesus neuvoikin seuraajiaan rukoilemaan hänen nimessään (Johannes 14:13; 15:16). Se ei tarkoita, että meidän pitäisi rukoilla Jeesusta vaan sitä, että rukoilemme Jeesuksen nimessä muistaen, että juuri hänen ansiostaan voimme lähestyä täydellistä ja pyhää Isäämme.

Jeesuksen lähimmät seuraajat pyysivät häneltä kerran: ”Herra, opeta meitä rukoilemaan.” (Luukas 11:1.) He eivät ilmeisestikään pyytäneet häntä opettamaan heille niitä perusasioita, joita olemme juuri käsitelleet. He halusivat tietää jotakin rukousten sisällöstä, sen mitä heidän pitäisi rukoilla.