Siirry sisältöön

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

suomi

Vartiotorni  |  Maaliskuu 2010

Onko Raamattu Jumalan sana?

Onko Raamattu Jumalan sana?

”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen opettamiseen, ojentamiseen, oikaisemiseen, kurittamiseen vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täysin pätevä, täydelleen varustautunut kaikkeen hyvään työhön.” (2. TIMOTEUKSELLE 3:16, 17)

MITEN voimakkain sanoin apostoli Paavali korostaakaan Raamatun verratonta arvoa! Hän viittasi tietenkin juuri siihen Raamatun osaan, joka hänellä oli saatavilla – kirjoituksiin, joita joskus sanotaan Vanhaksi testamentiksi. Mutta pohjimmiltaan Paavalin sanat soveltuvat yhtä lailla Raamatun kaikkiin 66 kirjaan, myös niihin, jotka Jeesuksen uskolliset opetuslapset kirjoittivat ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla.

Arvostatko sinä Raamattua yhtä suuresti kuin Paavali? Uskotko, että Jumala pyhän henkensä välityksellä todella henkeytti sen kirjoittajat? Ensimmäisellä vuosisadalla eläneet kristityt uskoivat niin, eikä mikään horjuttanut tuota käsitystä seuraavina vuosisatoina. Esimerkiksi 1300-luvulla elänyt englantilainen teologi John Wycliff piti Raamattua ”erehtymättömänä totuuden mittapuuna”. Raamatun sanakirja The New Bible Dictionary toteaa johdannossa lainatuista Paavalin sanoista, että Jumalan ”henkeytys on näin ollen tae siitä, että kaikki mitä Raamattu sanoo, on totta”.

Asenteet muuttuvat

Viime aikoina luottamus Raamatun auktoriteettia kohtaan on kuitenkin horjunut. Eräässä maailman uskontoja käsittelevässä käsikirjassa sanotaan: ”Teoriassa kaikki kristityt hyväksyvät Raamatun [yhä] auktoriteetiksi ohjaamaan toimiaan ja muokkaamaan  käsityksiään.” (The World’s Religions.) Käytännössä näin ei kuitenkaan enää ole. Monien mielestä Raamattu on pelkästään ”epäluotettavaa ihmisten perimätietoa”. Vaikka Raamatun kirjoittajien myönnetään olleen hyvin hengellismielisiä, heitä pidetään vain erehtyväisinä ihmisinä, jotka yrittivät kovasti selittää syvällisiä hengellisiä totuuksia mutta joilta puuttui meillä nykyisin oleva tieto ja valistus.

Nykyään hyvin harva antaa Raamatun ohjata ajatteluaan ja tekojaan. Kuinka usein esimerkiksi kuulet sanottavan, että Raamatun moraalinormit ovat yksinkertaisesti vanhanaikaisia ja epäkäytännöllisiä? Monet eivät epäröi lainkaan vesittää Raamatun lakeja ja periaatteita – tai jättää niitä kokonaan huomiotta, kun se tuntuu tarkoituksenmukaiselta. Jotkut, jotka kyllä sanovat olevansa kristittyjä, sivuuttavat siekailematta sen, mitä Raamattu sanoo haureudesta, aviorikoksesta, epärehellisyydestä ja liiallisesta alkoholinkäytöstä (1. Korinttilaisille 6:9, 10).

Mistä tämä johtuu? 1900-luvun alkupuolella arkeologi Sir Charles Marston mainitsi yhden syyn kirjassaan The Bible Is True. Hän sanoi, että ihmiset ovat olleet liian kärkkäitä ”hyväksymään nurisematta monet nykykirjoittajien spekulaatiot”, joilla on hyökätty Raamatun oikeaperäisyyttä ja luotettavuutta vastaan. Voisiko tämä pitää yhä paikkansa? Miten meidän tulisi suhtautua niiden oppineiden näkemyksiin ja teorioihin, jotka jäytävät luottamusta Raamattuun? Tätä kysymystä tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessa.