Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

VARTIOTORNI HELMIKUU 2009

 Perheonnen avaimet

Lastenkasvatuksen haasteita

Lastenkasvatuksen haasteita

John: * Ennen kuin vanhempani rankaisivat minua väärinteosta, he tekivät kaikkensa ymmärtääkseen motiivini ja kulloisetkin olosuhteet. Yritän jäljitellä heitä kasvattaessani omia tyttöjäni. Vaimollani Alisonilla on toisenlainen tausta. Hänen isänsä ja äitinsä olivat äkkipikaisempia. He näyttävät kurittaneen lapsiaan miettimättä sen tarkemmin tapaukseen liittyneitä olosuhteita. Toisinaan minusta tuntuu, että vaimoni rankaisee lapsiamme yhtä ankarasti.

Carol: Isä jätti perheemme, kun olin vasta viiden vanha. Hän ei osoittanut lainkaan kiinnostusta minua ja kolmea sisarustani kohtaan. Äiti teki kovasti työtä huolehtiakseen meistä, ja minulla oli paljon vastuuta pikkusiskoistani. Lapsuus ei ollut mukavaa aikaa, kun täytyi toimia vanhemman roolissa. Nykyäänkin olen pikemminkin vakavanpuoleinen kuin hilpeä. Kun omat lapseni tarvitsevat oikaisua, tuskailen heidän virheidensä vuoksi. Haluan tietää, miksi he tekivät jotain ja mitä heidän mielessään oikein liikkui. Mieheni Mark sitä vastoin ei jää hautomaan asioita. Hänen isänsä oli rakastava mutta luja ja piti hyvää huolta vaimostaan. Kun tyttöjemme kanssa syntyy ongelmia, mieheni ratkaisee ne nopeasti. Hän arvioi tilanteen, hoitaa sen eikä jää enää pohtimaan sitä.

KUTEN Johnin ja Carolin kommenteista ilmenee, saamasi kasvatus voi vaikuttaa suuresti siihen, miten kasvatat omia lapsiasi. Kun miehellä ja vaimolla on hyvin erilainen perhetausta, heillä on todennäköisesti erilainen käsitys siitä, miten lapsia pitäisi valmentaa. Toisinaan nämä erot voivat kiristää puolisoiden välejä.

Väsymys saattaa tulehduttaa välejä entisestään. Vanhemmat huomaavat pian esikoisensa syntymän jälkeen, että lapsen kasvattaminen on uuvuttavaa kokopäivätyötä. Joan, joka on miehensä Darrenin kanssa kasvattanut kaksi tytärtä, sanoo: ”Rakastan tyttöjämme, mutta yleensä he eivät halunneet mennä nukkumaan silloin kun minä halusin heidän menevän. He heräsivät mitä hankalimpiin aikoihin.  He keskeyttivät minut, kun halusin puhua. He jättivät kenkänsä, vaatteensa ja lelunsa hujan hajan eivätkä koskaan panneet voita takaisin jääkaappiin.”

Jack, jonka vaimo kärsi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta heidän toisen lapsensa syntymän jälkeen, kertoo: ”Tulin usein töistä kotiin lopen uupuneena, ja sitten valvoin puolet yöstä vastasyntyneen tyttäremme kanssa. Tämän vuoksi vanhemman tyttäremme johdonmukaisesta kasvattamisesta ja oikaisemisesta tuli haastavaa. Hän oli mustasukkainen siitä, että me kiinnitimme huomiota myös hänen pikkusiskoonsa.”

Kun vanhemmat väsyvät ja heille tulee kiistaa siitä, miten lasta tulisi kasvattaa, pienistä mielipide-eroista saattaa sukeutua lihava riita. Selvittämättömistä erimielisyyksistä voi tulla kuin kiila, joka etäännyttää puolisot toisistaan. Lapsi taas panee merkille, kumpaan vanhempaan kannattaa vedota, jotta saisi tahtonsa läpi. Mitkä Raamatun periaatteet auttavat miestä ja vaimoa säilyttämään suhteensa läheisenä ja onnistumaan lastenkasvatuksessa?

Järjestäkää kahdenkeskistä aikaa

Avioliiton tulisi alkaa ennen lasten syntymää ja jatkua vielä pitkään heidän lähtönsä jälkeen. Raamattu sanoo avioliitosta: ”Minkä Jumala on sitonut yhteen, sitä älköön ihminen erottako.” (Matteus 19:6.) Toisaalta samassa yhteydessä osoitetaan Jumalan tarkoituksen olevan, että lopulta lapsi ”jättää isänsä ja äitinsä” (Matteus 19:5). Lasten kasvattaminen on kyllä yksi vaihe avioliitossa, mutta avioliiton ei tule rakentua yksin sen ympärille. Vanhempien on tietysti käytettävä aikaa lastensa kasvattamiseen, mutta heidän on hyvä muistaa, että parhaat mahdollisuudet siihen tarjoaa vahva avioliitto.

Esimerkiksi millä tavoin mies ja vaimo sitten voivat säilyttää suhteensa lujana niinä vuosina, joina heidän lapsensa varttuvat? Mikäli suinkin mahdollista, järjestäkää säännöllisesti kahdenkeskistä aikaa, jonka vietätte ilman lapsia. Silloin voitte keskustella tärkeistä perhettänne koskevista asioista ja nauttia toistenne seurasta. Avioparin ei tietenkään ole helppo löytää yhteistä aikaa. Aiemmin mainittu äiti, Alison, sanoo: ”Juuri kun näyttää siltä, että mieheni ja minä saamme olla hetken yhdessä, nuorin tyttäremme vaatii osakseen huomiota tai kuusivuotiaamme joutuu ’kriisiin’ kun ei löydä väriliitujaan.”

Edellä mainitut Joan ja Darren järjestivät aikaa toisilleen määräämällä, milloin tyttöjen piti mennä nukkumaan. ”Vaadimme aina tyttöjä menemään vuoteeseen ja valmistautumaan valojen sammuttamiseen tiettyyn kellonaikaan”, kertoo Joan. ”Näin Darrenille ja minulle jäi aikaa rentoutua ja jutella.”

Asettamalla lapsilleen säännöllisen nukkumaanmenoajan mies ja vaimo voivat paitsi varata aikaa toisilleen myös auttaa lapsiaan, niin etteivät he ala ”ajatella itsestään enempää kuin on tarpeellista ajatella” (Roomalaisille 12:3). Lapset, joita on opetettu noudattamaan nukkumaanmenoaikoja, tajuavat lopulta, että heillä on olennainen osa perheessä mutta he eivät ole sen keskipisteenä: heidän on sopeuduttava perheen rutiineihin sen sijaan että he odottaisivat niiden muovautuvan heidän oikkujensa mukaisiksi.

KOKEILKAA TÄTÄ: Määrätkää säännöllinen nukkumaanmenoaika ja pitäkää siitä kiinni. Jos lapsi selittää, miksi hänen pitäisi saada olla hereillä hieman pitempään – jos hän vaikka haluaa lasillisen vettä – voitte ehkä suostua yhteen tällaiseen pyyntöön. Mutta älkää antako hänen pyynnöillään viivästyttää nukkumaanmenoa loputtomasti. Jos hän anelee lupaa olla ylhäällä vielä viisi minuuttia ja haluat suostua hänen pyyntöönsä, pane herätyskello soimaan viiden minuutin päästä. Kun kello soi, älä anna enää periksi vaan pane lapsi nukkumaan. Merkitköön ”sananne kyllä ’kyllä’ ja ei ’ei’” (Matteus 5:37).

Toimikaa yksimielisesti

”Kuuntele, poikani, isäsi kuria äläkä hylkää äitisi lakia”, kuuluu viisas sananlasku  (Sananlaskut 1:8). Tämän Raamatun jakeen mukaan sekä isällä että äidillä on oikeus käyttää valtaa lapseen nähden. Vaikka puolisoilla olisi samanlainen perhetausta, he saattavat silti olla eri mieltä siitä, miten lasta tulisi ojentaa ja mitä sääntöjä mihinkin tilanteeseen tulisi soveltaa. Mitä vanhemmat voivat tällöin tehdä?

John, jota lainattiin aiemmin, sanoo: ”Minusta on tärkeää, ettei ilmaise olevansa eri mieltä puolison kanssa lasten kuullen.” Hän myöntää kuitenkin, ettei aina ole helppoa toimia yksimielisesti. ”Lapsilla on terävä huomiokyky”, John toteaa. ”Vaikkemme sanoisikaan ääneen olevamme eri mieltä, tyttäremme voi vaistota tunteemme.”

Miten John ja Alison selvittävät tällaisen tilanteen? Alison kertoo: ”Jos en pidä tavasta, jolla mieheni oikaisee tytärtämme, ilmaisen sen vasta kun tyttö ei ole enää kuuloetäisyydellä. En halua hänen luulevan, että hän voi manipuloida meitä käyttämällä hyväkseen sitä, että ajattelemme jostain eri tavoin. Jos hän tajuaa meidän olevan eri mieltä, sanon hänelle, että jokaisen perheenjäsenen täytyy toimia Jehovan järjestelyn mukaan ja että minä alistun mielelläni hänen isänsä johtoasemaan niin kuin hänenkin tulee alistua meidän vanhempien valtaan.” (1. Korinttilaisille 11:3; Efesolaisille 6:1–3.) John sanoo: ”Kun perheemme on yhdessä, minä huolehdin tavallisesti tyttöjemme ojentamisesta. Mutta jos Alison on paremmin selvillä tilanteesta, annan hänen hoitaa sen ja tuen sitten häntä. Jos olen jostain eri mieltä, juttelen siitä hänen kanssaan myöhemmin.”

Miten voit estää sen, että lastenkasvatusta koskevat erimielisyydet alkaisivat jäytää sinun ja puolisosi välejä ja että sen johdosta lasten kunnioitus teitä kohtaan vähenisi?

KOKEILKAA TÄTÄ: Keskustelkaa joka viikko jonain nimenomaisena aikana lasten kasvatukseen liittyvistä asioista ja puhukaa avoimesti mahdollisista mielipide-eroista. Yritä ymmärtää puolisosi näkökanta, ja kunnioita sitä, että hänellä on henkilökohtainen suhde lapsiinne.

Antakaa vanhemmuuden lähentää teitä toisiinne

Lastenkasvatus on epäilemättä kovaa työtä. Toisinaan saattaa tuntua siltä, että se vie kaikki voimat. Ennemmin tai myöhemmin lapsenne kuitenkin lähtevät kotoa ja te jäätte jälleen kahden. Vahvistaako lastenkasvatus aviosidettänne vai koetteleeko se sitä? Vastaus riippuu paljolti siitä, kuinka hyvin sovellatte Saarnaajan 4:9, 10:ssä esitettyä periaatetta: ”Kaksi on parempi kuin yksi, koska heillä on kovasta työstään hyvä palkka. Sillä jos toinen heistä lankeaa, toinen voi nostaa kumppaninsa ylös.”

Kun vanhemmat työskentelevät yhdessä kumppaneina, he voivat päästä hyviin tuloksiin. Carol, jota lainattiin aiemmin, kertoo tunteistaan: ”Tiesin, että miehelläni on paljon hyviä ominaisuuksia, mutta lasten kasvattaminen yhdessä hänen kanssaan on tuonut hänestä esiin aivan uuden puolen. Kunnioitukseni ja rakkauteni häntä kohtaan on kasvanut seuratessani, miten hellästi hän huolehtii tytöistämme.” John sanoo Alisonista: ”Sen näkeminen, kuinka huolehtiva äiti vaimostani on tullut, on saanut minut rakastamaan ja ihailemaan häntä entistä enemmän.”

Jos varaat aikaa puolisollesi ja työskentelette rinta rinnan kasvattaessanne lapsianne, avioliittonne lujittuu lastenne varttuessa. Tämän parempaa esimerkkiä tuskin voisitte näyttää lapsillenne!

^ kpl 3 Nimet on muutettu.

MIETI:

  • Kuinka paljon aikaa käytän puolisoni kanssa joka viikko ilman että lapset pyörivät ympärillä?
  • Miten tuen puolisoani, kun hän ojentaa lapsiamme?

 

Aiheesta lisää

Miten perheet voivat olla onnellisia?

Jehova, onnellinen Jumala, haluaa perheiden olevan onnellisia. Raamatussa on käytännöllisiä neuvoja aviomiehille, vaimoille, vanhemmille ja lapsille.