Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

VARTIOTORNI ELOKUU 2008

 Perheonnen avaimet

Miten keskustella murrosikäisen kanssa?

Miten keskustella murrosikäisen kanssa?

”Poikani kanssa oli ennen helppo jutella, mutta nyt kun hän on 16, mieheni ja minun on vaikea tietää, mitä hän ajattelee. Hän sulkeutuu huoneeseensa ja hädin tuskin puhuu meille!” (MIRIAM, MEKSIKO)

”Aikoinaan lapseni kuuntelivat innoissaan, mitä sanottavaa minulla oli. He imivät itseensä kaiken! Nyt teini-ikäisinä he ovat sitä mieltä, että elän aivan eri maailmassa kuin he.” (SCOTT, AUSTRALIA)

JOS sinulla on murrosikäinen lapsi, sinun on luultavasti helppo samaistua vanhempiin, joita lainataan edellä. Aiemmin keskustelu lapsesi kanssa saattoi luistaa kuin liikenne vilkkaalla maantiellä, mutta nyt tie tuntuu olevan tukossa. ”Kun poikani oli pieni, hän pommitti minua kysymyksillä”, kertoo italialainen äiti nimeltä Angela. ”Nykyään minun täytyy tehdä aloite. Muuten saattaa kulua päiväkausia ilman minkäänlaista tähdellistä keskustelua.”

Sinustakin voi näyttää siltä, että eloisasta lapsestasi on kasvanut juro murrosikäinen. Yrittäessäsi virittää keskustelua saat ehkä vain lyhytsanaisia vastauksia. ”Miten päivä meni?” kysyt pojaltasi. ”Ihan hyvin”, hän vastaa penseästi. ”Mitä koulussa tapahtui tänään?” kysyt tyttäreltäsi. ”Ei mitään”, hän sanoo olkaansa kohauttaen. Jos yrität käynnistää keskustelun väkisin kysymällä, mistä moinen vaitonaisuus johtuu, vastauksena on jäätävä hiljaisuus.

Toisilla nuorilla taas ei ole vaikeuksia ilmaista itseään, mutta se, mitä he sanovat, ei miellytä heidän vanhempiaan. ”’Jätä minut rauhaan’, tyttäreni tokaisi usein, kun pyysin häntä tekemään jotain”, muistelee nigerialainen äiti Edna. Meksikossa asuva Ramón sanoo samaa 16-vuotiaasta pojastaan. ”Riitelemme melkein joka päivä”, hän kertoo. ”Aina kun pyydän häntä tekemään jotain, hän yrittää päästä pälkähästä puhumalla.”

Ajatustenvaihto passiivisen murrosikäisen kanssa voi koetella vanhempien kärsivällisyyttä. Raamattu myöntää, että ”suunnitelmat raukeavat, missä ei ole luottamuksellista puhetta” (Sananlaskut 15:22). ”Kun en tiedä, mitä poikani ajattelee, minua ärsyttää niin paljon, että tekisi mieli huutaa”, tunnustaa venäläinen yksinhuoltajaäiti Anna. Miksi nuoret – ja heidän vanhempansa – tuntuvat menettävän kyvyn kommunikoida juuri silloin, kun asioista keskusteleminen olisi tuiki tärkeää?

Esteiden tunnistaminen

Keskusteleminen ei ole pelkkää puhetta. Jeesus sanoi, että ”sydämen kyllyydestä – – suu puhuu” (Luukas 6:45). Hyvän keskustelun aikana opimme jotain toisilta ja paljastamme jotain itsestämme. Viimeksi mainittu voi tuntua nuoresta vaikealta, sillä murrosiässä  hyvinkin ulospäin suuntautuneesta lapsesta saattaa yhtäkkiä tulla arka. Asiantuntijoiden mukaan on tyypillistä, että murrosikäiset tuntevat olevansa koko ajan ikään kuin näyttämöllä yleisön edessä armottomassa valokeilassa. Sen sijaan, että hämmentynyt nuori jäisi parrasvaloihin, hän saattaa ”laskea esiripun” ja vetäytyä omaan yksityiseen maailmaansa, jonne vanhemmat eivät hevin pääse.

Toinen este keskustelulle voi olla nuoren halu itsenäistyä. Asiaa ei voi muuksi muuttaa: lapsesi on kasvamassa aikuiseksi, ja tuohon prosessiin kuuluu perheestä irtautuminen. Tämä ei tarkoita, että murrosikäinen olisi valmis lähtemään kotoa. Monella tapaa hän tarvitsee vanhempiaan enemmän kuin koskaan. Irtautuminen alkaa kuitenkin jo vuosia ennen aikuisuutta. Kypsyessään monet nuoret miettivät asioita mieluummin ensin itsekseen ja paljastavat vasta sitten ajatuksensa muille.

Murrosikäiset saattavat tosin olla avoimempia ikätovereilleen, minkä pani merkille muun muassa meksikolainen äiti nimeltä Jessica. ”Kun tyttäreni oli nuorempi, hän tuli aina puhumaan ongelmistaan minulle”, hän kertoo. ”Nyt hän puhuu niistä ystäviensä kanssa.” Jos oma lapsesi toimii näin, älä päättele, että hän on ikään kuin antanut sinulle potkut. Päinvastoin, tutkimukset osoittavat, että murrosikäiset arvostavat vanhempiensa neuvoja enemmän kuin ystäviensä, vaikka väittäisivätkin toista. Miten voit varmistaa, että keskusteluyhteys välillänne säilyy?

Onnistumisen avaimet – esteiden raivaaminen

Kuvittele, että ajat pitkää, suoraa maantietä eikä sinun ole tarvinnut tehdä moneen kilometriin kuin pieniä ohjausliikkeitä. Sitten yhtäkkiä tulee jyrkkä mutka. Jotta saisit pidettyä auton tiellä, sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin vääntää rattia reilusti. Tilanne on hieman samanlainen, kun lapsesi tulee murrosikään. Kasvatusmenetelmäsi eivät ehkä ole kaivanneet kovin suuria korjauksia moneen vuoteen. Nyt lapsesi elämässä on kuitenkin tapahtunut jyrkkä muutos ja sinun on mukautettava menetelmäsi siihen. Kysy itseltäsi:

Kun poikani tai tyttäreni on valmis avautumaan, olenko valmis keskustelemaan? Raamatussa sanotaan: ”Kuin kultaomenoita hopeisissa kaiverrustöissä on oikeaan aikaan puhuttu sana.” (Sananlaskut 25:11.) Kuten tästä raamatunkohdasta käy ilmi, avainasemassa on usein oikea ajoitus. Valaistaanpa asiaa. Maanviljelijä ei voi sen enempää aikaistaa kuin lykätäkään sadonkorjuuta. Hänen täytyy korjata sato silloin, kun on sen aika. Murrosikäinen lapsesi saattaa olla halukkaampi puhumaan johonkin tiettyyn aikaan. Tartu silloin tilaisuuteen. ”Tyttäreni tuli monesti makuuhuoneeseeni yöllä ja viipyi toisinaan tunninkin”, kertoo Australiassa asuva yksinhuoltajaäiti Frances. ”En ole mikään yöihminen, joten se ei ollut helppoa, mutta noina myöhäisinä hetkinä puhuimme kaikesta mahdollisesta.”

KOKEILE TÄTÄ: Jos nuori on haluton puhumaan, tehkää jotain yhdessä – menkää kävelylle tai ajelulle, pelatkaa jotain tai tehkää kotitöitä. Murrosikäisten on usein helpompi avautua epämuodollisissa tilanteissa.

Havaitsenko, mitä on sanojen takana? Jobin 12:11 sanoo: ”Eikö korva koettele sanoja niin kuin suulaki maistaa ruokaa?” Sinun on nyt tärkeämpää kuin koskaan ”koetella”, mitä poikasi tai tyttäresi sanoo. Murrosikäiset ovat usein kovin ehdottomia puheissaan. Nuori saattaa esimerkiksi sanoa: ”Sinä kohtelet minua aina kuin lasta!” tai: ”Sinä et koskaan kuuntele minua!” Sen sijaan että takertuisit sanoihin ”aina” ja ”ei koskaan”, yritä tajuta, että hän ei todennäköisesti tarkoita sitä kirjaimellisesti.  Esimerkiksi ”Sinä kohtelet minua aina kuin lasta” saattaa merkitä ”Minusta tuntuu, ettet luota minuun”. ”Sinä et koskaan kuuntele minua” taas voi tarkoittaa ”Haluaisin kertoa, miltä minusta todella tuntuu”. Pyri havaitsemaan, mitä on sanojen takana.

KOKEILE TÄTÄ: Kun nuori käyttää voimakkaita sanoja, sano jotain tällaista: ”Huomaan, että sinua harmittaa, ja haluan kuulla, mitä sanottavaa sinulla on. Kerro minulle, miksi sinusta tuntuu, että kohtelen sinua kuin lasta.” Kuuntele sitten keskeyttämättä.

Vaikeutanko keskustelua tahattomasti yrittämällä pakottaa murrosikäisen lapseni puhumaan? Raamattu sanoo: ”Rauhaa rakentaville kylvetään rauhallisissa olosuhteissa vanhurskauden hedelmän siemen.” (Jaakobin kirje 3:18.) Luo sanoillasi ja käytökselläsi ”rauhalliset olosuhteet”, jotta nuoren olisi helpompi puhua. Muista, että olet lapsesi puolustaja. Kun siis keskustelette, älä käyttäydy kuin syyttäjä, joka haluaa saattaa todistajan huonoon valoon oikeudessa. ”Viisas äiti tai isä ei esitä sellaisia huomautuksia kuin ’Kasvaisit jo aikuiseksi!’ tai ’Kuinka monta kertaa olen sanonut sinulle?’” toteaa korealainen isä nimeltä Kyung-Joon. ”Tehtyäni tässä asiassa monta virhettä huomasin, että poikiani ärsytti paitsi se, miten puhuin heille, myös se, mitä sanoin.”

KOKEILE TÄTÄ: Jos nuori on haluton vastaamaan kysymyksiin, kokeile erilaista lähestymistapaa. Esimerkiksi sen sijaan, että kysyisit tyttäreltäsi, miten päivä meni, kerro hänelle omasta päivästäsi ja katso, reagoiko hän siihen. Tai saadaksesi selville lapsesi mielipiteen jostakin, esitä kysymyksiä, jotka siirtävät huomion pois hänestä. Tiedustele, mitä hänen ystävänsä ajattelee asiasta, ja kysy sitten, miten hän neuvoisi ystäväänsä.

Murrosikäisen kanssa keskusteleminen ei ole mahdotonta. Muuta kasvatusmenetelmiäsi tarpeen mukaan. Puhu sellaisten vanhempien kanssa, jotka ovat saaneet hyviä tuloksia (Sananlaskut 11:14). Kun keskustelet poikasi tai tyttäresi kanssa, ole ”nopea kuulemaan, hidas puhumaan, hidas vihastumaan” (Jaakobin kirje 1:19). Ennen kaikkea: älä koskaan lakkaa kasvattamasta lapsiasi ”Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa” (Efesolaisille 6:4).

MIETI:

  • Millaisia muutoksia olen huomannut lapsessani sen jälkeen kun hän tuli murrosikään?

  • Miten voin parantaa keskustelutaitoani?