Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

VARTIOTORNI HELMIKUU 2008

 Opeta lapsiasi

Markus ei luovuttanut

Markus ei luovuttanut

MARKUS kirjoitti yhden niistä Raamatun kirjoista, joissa kerrotaan Jeesuksen elämästä. Se on niistä lyhyin ja helppolukuisin. Kuka oli Markus? Tunsikohan hän Jeesuksen? — * Katsotaan, millaisia kovia koetuksia Markus kohtasi ja miksi hän ei koskaan luovuttanut vaan pysyi kristittynä.

Markus mainitaan Raamatussa ensimmäisen kerran nimeltä sen jälkeen, kun kuningas Herodes Agrippa oli pannut apostoli Pietarin vankilaan. Eräänä yönä enkeli vapautti Pietarin, ja tämä lähti heti Markuksen äidin Marian luo, joka asui Jerusalemissa. Pietari vapautui vankilasta kymmenkunta vuotta sen jälkeen, kun Jeesus oli surmattu vuoden 33 pesahina. (Apostolien teot 12:1–5, 11–17.)

Tiedätkö, miksi Pietari meni Marian luo? — Luultavasti siksi, että hän tunsi Marian perheen jäseniä ja tiesi Jeesuksen opetuslasten pitävän kokouksia hänen kotonaan. Markuksen serkku Barnabas oli ollut opetuslapsi jo pitkään, ainakin vuoden 33 helluntaijuhlasta saakka. Raamatussa mainitaan, että hän oli osoittanut tuolloin anteliaisuutta uusia opetuslapsia kohtaan. Jeesus on siis saattanut tuntea Barnabaan samoin kuin hänen tätinsä Marian ja tämän pojan Markuksen. (Apostolien teot 4:36, 37; Kolossalaisille 4:10.)

Markus kertoo evankeliumissaan, että sinä yönä, jona Jeesus pidätettiin, paikalla oli muuan nuori mies, jolla oli vain yksi vaatekappale ”alastoman ruumiinsa verhona”. Markus mainitsee, että tuo nuorukainen pakeni, kun viholliset ottivat Jeesuksen kiinni. Kuka hän mahtoi olla? — Aivan oikein, hän oli luultavasti Markus itse. Kun siis Jeesus ja hänen apostolinsa olivat lähteneet ulos myöhään tuona yönä, Markus oli ilmeisestikin heittänyt ylleen vaatteen ja seurannut heitä. (Markus 14:51, 52.)

Kuka tämä nuori mies saattaa olla? Mitä hänelle tapahtuu ja miksi?

Markus oli siis ollut jo pitkään kristitty. Hän oli todennäköisesti paikalla, kun pyhää henkeä vuodatettiin helluntaina vuonna 33, ja hän tunsi hyvin Pietarin ja muita uskollisia Jumalan palvelijoita. Hän oli myös serkkunsa Barnabaan seurassa, joka auttoi Saulia esittelemällä hänet Pietarille kolmisen vuotta sen jälkeen, kun Jeesus oli ilmestynyt Saulille näyssä. Vuosia myöhemmin Barnabas lähti Tarsokseen etsimään Saulia. (Apostolien teot 9:1–15, 27; 11:22–26; 12:25; Galatalaisille 1:18, 19.)

Vuonna 47 Barnabas ja Saul valittiin tekemään lähetystyötä. He ottivat mukaansa  Markuksen, mutta jostain selittämättömästä syystä tämä jätti heidät myöhemmin ja palasi kotiinsa Jerusalemiin. Saul, joka tuli tunnetuksi roomalaisella nimellään Paavali, oli vihainen, eikä hän sivuuttanut tapahtunutta vaan piti sitä vakavana virheenä. (Apostolien teot 13:1–3, 9, 13.)

Palattuaan lähetysmatkaltaan Paavali ja Barnabas kertoivat, kuinka hyvin se oli onnistunut (Apostolien teot 14:24–28). Kuukausia myöhemmin nämä kaksi suunnittelivat palaavansa tapaamaan niiden alueiden uusia opetuslapsia, joilla he olivat saarnanneet. Barnabas halusi ottaa mukaan Markuksen, mutta mitä mieltä arvelet Paavalin olleen? — Hän ”ei katsonut [sitä] oikeaksi”, koska Markus oli aikaisemmin jättänyt heidät ja lähtenyt kotiin. Markus oli varmasti murheissaan siitä, mitä seuraavaksi tapahtui.

Paavali ja Barnabas menettivät malttinsa, ja ”sattui kiivas suuttumuksen purkaus”, jonka jälkeen heidän tiensä erosivat. Barnabas otti mukaansa Markuksen ja lähti saarnaamaan Kyprokseen, kun taas Paavali valitsi Silaksen ja lähti alkuperäisen suunnitelman mukaisesti käymään uudelleen uusien opetuslasten luona. Markuksen on täytynyt olla kovin pahoillaan siitä, että Paavalin ja Barnabaan välit olivat kiristyneet hänen takiaan. (Apostolien teot 15:36–41.)

Emme tiedä, miksi Markus oli aiemmin lähtenyt kotiin. Todennäköisesti hänellä oli siihen mielestään hyvä syy. Joka tapauksessa Barnabas oli ilmeisesti varma siitä, ettei se toistuisi. Hän oli oikeassa. Markus ei luovuttanut! Myöhemmin hän teki Pietarin kanssa lähetystyötä kaukana Babylonissa. Kun Pietari kirjoitti sieltä,  hän sanoi, että hänen itsensä lisäksi terveisiä lähetti ”poikani Markus”. (1. Pietarin kirje 5:13.)

Pietarilla ja Markuksella oli todella läheinen hengellinen suhde. Se käy ilmi myös Markuksen evankeliumista. Sitä kirjoittaessaan Markus käytti hyödyksi Pietarin tekemiä tarkkoja havaintoja. Vertaa toisiinsa vaikkapa kertomuksia Galileanmerellä sattuneesta myrskystä. Markus kertoo seikkoja, jotka kalastajan ammattia harjoittanut Pietari pani varmasti merkille, esimerkiksi sen, missä kohtaa venettä Jeesus nukkui ja minkä päällä hän nukkui. Voimme havaita tämän, kun luemme Raamatusta Matteuksen 8:24:n, Markuksen 4:37, 38:n ja Luukkaan 8:23:n ja vertaamme näitä jakeita toisiinsa.

Myöhemmin kun Paavali oli vangittuna Roomassa, hän kiitti Markusta tämän uskollisesta tuesta (Kolossalaisille 4:10, 11). Ja kun hän oli siellä vankina toistamiseen, hän kirjoitti Timoteukselle ja pyysi tätä tuomaan mukanaan Markuksen, jonka hän sanoi olevan ”hyödyllinen palvelukseen” (2. Timoteukselle 4:11). Millaisia suurenmoisia palvelustehtäviä Markus saikaan, koska hän ei luovuttanut!

Miten Markusta siunattiin sen johdosta, ettei hän luovuttanut?

^ kpl 3 Jos luet tätä kirjoitusta lapsen kanssa, ajatusviivan kohdalla on tarkoitus pysähtyä ja kannustaa lasta kertomaan ajatuksiaan.